Hyllyy 2 vuotta – viime vuoden parhaat, suosituimmat ja epäsuosituimmat sarjakuvat tapetilla!

btf

Huhhahhei, blogi on selvinnyt hengissä jo kaksi kokonaista vuotta! Tekstejä on suoltunut edelleen itselleni yllättävän kovalla tahdilla. Ensimmäisen vuoden 68 jutun saldo jopa ylitettiin ja juttuja kertyi arkistoihin 71 kappaletta. Ainakin viime vuonna top-listaukset kiinnostivat kohtuullisesti, joten kokeillaan vieläkö toinen kerta sytyttää blogosfäärin pienelle liekille, joka kituu ja kuolee parin päivän päästä. Perinteisten sarjiskategorioiden lisäksi heitin tällä kertaa mausteeksi hieman dadaa blogin kävijäluvuista ja lukijoiden käytöksestä!

5+1 parasta sarjakuvaa

Pisteet liikkuivat tänäkin vuonna samalla skaalalla kuin viime vuonna, sieltä vajaasta neljästäkympistä aina yli yhdeksäänkymppiin. Syvimmän vaikutuksen tekivät seuraavat sarjikset:

dav

6. Ed Piskor – Hip Hop Family Tree vol. 1 & 2

Showpainipiireissä käytetään termiä markitus. Markituksessa analyyttisyys ja kriittisyys lentävät romukoppaan, kun tapahtuu jotain sellaista, mikä saa henkilön taantumaan lapsuusaikojen innostukseen ja silloin vain pompitaan sohvalla ylös alas koska on niin siistiä. Minä markitan Hip Hop Family Treetä niin paljon, että joskus on vaikea pysyä housuissani. Tässä yhdistyvät kaikki nuoruuteni rakkaat asiat: sarjakuvat, räpmusiikki ja supersankarivaikutteet. Olen HHFT:n edessä melkoisen aseeton.

5. Guido Crepax – The Complete Crepax Vol. 1 – Dracula, Frankenstein and Other Horror Stories

Crepaxin tarinat eivät olleet lukiessa superunohtumattomia, mutta olen huomannut palaavani miettimään tätä sarjakuvaa enemmän kuin mitään muuta vuoden aikana lukemaani. Crepax on valloittanut jonkun sopukan mielestäni. Hirvittää niin lompakon kuin hyllytilankin osalta, mikäli koko Complete-kirjaston joutuu hankkimaan itselle, mutta näin pitkä vierailu muistin sopukoissa ei lupaa hyvää. Parempi alkaa säästämään.

4. Emil Ferris – My Favorite Thing Is Monsters

Jos luitte arvioni MFTIM:stä, olette jo varmaan väsyneet hehkutukseen sen kauneudesta. Ei haittaa, tämä sarjis räjäyttää tajuntaa visuaalisella ylivoimallaan. Ja kyse ei myöskään ole mistään ontosta hötöstä, vaan monipolvisesta ja vaikka mihin kykenevästä tarinasta. Vähänkö hyvä.

dav

3. Derf Backderf – My Friend Dahmer

My Friend Dahmerin resepti on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Sen aihepiiri on kiinnostava ja se on tosi, tosi hyvin tehty. Ei mitään sen ihmeellisempää. Kerronta on sen verran elokuvallista, että ei ole ihme, että kirjasta kääntyi leffaksikin. Traileri tästä:

2. Sonny Liew – The Art of Charlie Chan Hock Chye

Kakkosena on vuoden huikein tyylikokeilu. The Art of Charlie Chan Hock Chye mylläsi taas kerran käsitykseni siitä, mitä sarjiksella voi tehdä ja nosti kikkailurimaa korkealle. Älykäs kirja, jonka lukemisestakin tulee fiksuuntunut olo.

1. Ville Tietäväinen – Näkymättömät kädet

Mahtavaa, että vuoden sykähdyttävin sarjis oli kotimainen teos, vaikkei luonnollisestikaan uunituore sellainen. Näkymättömät kädet olisi voinut aivan hyvin ilmestyä kuukausi sitten ja se olisi ollut vielä ajankohtaisempi. Hyvä mielihän tästä sarjakuvasta ei tule, mutta ei sitä aina ansaitsekaan tulla. Aivan pakkoluettavaa.

5+1 luetuinta juttua

Kun Hyllyy pudottaa hitin, massat vyöryvät hunnilauman tavoin ammentamaan tietoa itseensä. Tai siis neljä nörttiä klikkaa linkkiä ja poistuu saitilta kymmenen sekunnin kuluessa. Tässä viime vuoden pommeimmat pommit:

6. Derf Backderf – My Friend Dahmer

Dahmer-teksti kiinnosti jo julkaisuhetkellä, mutta nyt kun leffa ehti ilmestymään (ja yksi näytös tulee Night Visionsiin Suomessakin) ja ei arvioiden mukaan edes ole aivan paska, niin tämäkin on saanut lisäboostia.

5. Elokuva: Tintti-leffa ja sen innoittajat Kultasaksinen rapu, Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen aarre

dav

Tintin suosio on Suomessa vakaalla pohjalla, mikä näkyy varmasti myös tämän artikkelin suosiossa. Mitään valtavaa ryntäystä ei julkaistaessa syntynyt, mutta hakukoneiden kautta tämä artikkeli löytyy viikottain. Osasyyllinen voi olla myös huhumylly, joka pyörii seuraavan Tintti-leffan ilmestymisen ympärillä. Kun on 6 vuotta myöhässä, niin on yhtäkkiä jo uudestaan ajankohtainen!

4. Useita tekijöitä – Aku Ankan Suuri suomalainen murrekirja

Jälleen nähdään Aku Ankan voima Suomessa. Julkaisuhetkellä teksti ei juurikaan herättänyt aaltoja, sillä blogia aktiivisesti seuraaville sarjisdiggareille Ankka lienee vähemmän merkityksellinen instituutio. Artikkeliin tulee kuitenkin lukijoita lähes päivittäin, sillä ihmiset googlaa Ankkaa. Ja onhan murresarjakuva onneksi edes jonkinlainen debatin herättäjä, ettei tarvinnut ihan selkääntaputteluksi pistää koko tekstiä.

dav

3. Jim Shooter, Mike Zeck & Bob Layton – Salatut sodat

Tämä mennee ihan puhtaasti nostalgiannälän piikkiin. Salatut sodat on tunteita herättävä sarjis, joka nousee nykyään harvemmin esiin, joten monet innostuivat fiilistelemään sarjista blogitekstin myötä ihan klikkauksen verran. Ymmärrän täysin, Hulk kannattelemassa vuorta on yksi niitä ikonisia sarjisruutuja, jotka ovat piirtyneet mieleen loppuiäksi.

2. Milo Manara – Caravaggio

Tämä oli outo tapaus. Juttu sai muutaman jaon, mutta ei mitenkään erityisesti reaktioita. Yhtäkkiä kävijöitä vain alkoi virrata, ja muutaman päivän ajan Caravaggio kellotti todella isoja lukuja. Luvut olivat niin suuria, että keksin vain kaksi mahdollista selitystä:

  • Kävijät olivat jokin outo bottien lauma (tämä on epätodennäköistä, koska kävijöiden kotimaa oli analytiikan mukaan Suomi, ja analytiikka osaa lisäksi yleensä suodattaa botit pois kävijöistä)
  • Somejaon oletuskuvassa näkyi paljas naisen takapuoli. Omassa jaossa vaihdoin tämän kuvan toiseen, mutta muut jaot menivät maailmalle oletuskuvalla. Tämä on masentavampi selitys, mutta ei  kokemuksien mukaan lainkaan mahdoton. Yksi perse voi ajaa saitille liikennettä ihan hölmöjä määriä. Toivon toki, että syynä oli kiintoisa lähdemateriaali ja hyvä saateteksti, jotka löysivät kultivoituneen yleisönsä. Uskotaan vaikka siihen, eikös joo?

1. Juho Maurinen – Rontticomics Ihmismeri

Tässä nähtiin aika hyvin, miten hiemankaan isompi fanikunta aiheuttaa pienelle blogille ihan naurettavan ison kävijäpiikin. Tekijä jakoi tämän arvostelun Rontticomicsin omalla 4500+ omistautuneen seuraajan FB-pagella, minkä seurauksena blogiin tuli yhden päivän aikana yli 20% koko vuoden kävijöistä. Pieniä murusia Maurisen pöydältä on kolmen kuukauden ateria Hyllyylle. Kiitokset Rontticomicsille siis!

5+1 ylinukuttua juttua

Todennäköistähän on, että syynä näiden juttujen floppaamiseen on ainoastaan se, että olen jakanut ne jollain epäonnisella hiljaisella hetkellä. Hyllyyn vaikutuspiiri on edelleen niin pieni, että on tosi helppoa piilottaa blogipostaus internetiin kenenkään huomaamatta. Koska tämä on kuitenkin tylsä vastaus (eikä yksinomaan tottakaan), niin seuraavassa villejä spekulaatioita siitä, miksi nämä blogipostaukset eivät kiinnostaneet ketään. Viime vuoden tapaan viimeisen kuukauden aikana julkaistut saavat armonaikaa, muut ovat pyövelin pölkyllä ilman armomahdollisuuksia.

dav

6. Jeff Lemire – The Underwater Welder

Underwater Welderin kohdalla ainakin minä koin pettymyksen. Vedenalainen hitsaaja on jo valmiiksi sikakiinnostava aihe ja kirjan premissit olivat muutenkin erittäin lupaavat. Lopputulos ei vain ihan sitten toimittanut samalla tapaa. Ehkä se innostuksen lässähtäminen välittyi kirjoitukseenkin. Ei siitä voi teitä syyttää, jos minua ei kiinnostanut.

5. Julian Hanshaw – The Art of Pho

Nappasin tämän kirjastosta vain koska nimi kiehtoi. Sarjakuvaksi tehty keittokirja oli niin härö idea, että se oli pakko lukea. Voi olla, että sarjisnörttien suuri enemmistö (jotka tietty kaikki tätä blogia lukevat) oli kuitenkin eri mieltä. Ehkä ”keittokirja maustettuna keittiöfilosofialla” ei ole kovin myyvä otsikointi. Voisin kokeilla uudestaan: Vietnam! Chiliä! Valkoisen miehen köykäistä itsensä etsintää! Rientäkää lukemaan!

4. Craig Thompson – Blankets

Minä pidin Blanketsista, mutta en ehkä onnistunut tuomaan sitä myyntipuheissa esille. Tykkäsin hauraudesta, pienieleisyydestä ja humaaniudesta, mutta ehkä ne kuulostivat otsikossa ja saateteksteissä enemmään harmaudelta, tunteitaherättämättömyydeltä ja tylsyydeltä. En tarkoittanut sitä niin, anna anteeksi Blankets. Käykää lukemassa tämä ja lukekaa sarjakuvakin. Elämänlaatunne paranee!

3. Joe Sacco – Notes from a Defeatist

Tässä ongelma oli varmaan kirjavalinta. Sacco on saanut kiitosta sotien ja konfliktialueiden dokumentoijana, mutta minä päätin aloittaa hänen angstisista nuoruuden omakustanteistaan. Ihan ok, mutta harvoin kenenkään ensimmäiset viritelmät maailmaa muuttavat. Se näkyi tekstistäkin, tällaisesta sillisalaatista on vaikea saada kamalan koherenttia otetta.

dav

2. Will Eisner – A Contract with God and Other Tenement Stories

En tiedä, mikä tässä meni vikaan. Innostuin kirjasta, ja se näkyy yleensä tekstissä jonkinlaisena laatuna. Usein on jäänyt joku fiilis siitä, että teksti, otsikko, kuva tai saate olisi voinut olla parempi, jos juttu ei vaan kerää lukijoita. En sano, että tämä oli virheetön, mutta ei se nyt niin paska ollut? Kertokaa nyt, mitä mokasin, muuten teen sen kaiken uudestaan!

1. Ed Piskor – Hip Hop Family Tree vol. 3 & 4

Tästä ei voi kyllä syyttää ketään muuta kuin itseä. Pitikö mennä kirjoittamaan käytännössä samasta sarjiksesta kaksi tekstiä? Pitikö julkaista ne kahden päivän välein toisistaan? Pitikö ne jakaa saman tien kaikissa mahdollisissa kanavissa? Pitikö ne vielä otsikoidakin ihan samalla tavalla? Ei tietenkään pitänyt, mutta tein sen silti, koska päälle iski fanboy-vimma. Oli pakko saada hehkuttaa ja hypettää. Nyt HHFT:n kolmos- ja nelososat maksoivat hinnan intoilustani. Tätä tekstiä ei ole lukenut juuri kukaan.

5+1 havaintoa blogin lukijoista ja lukukäyttäytymisestä analytiikan perusteella

Tänä vuonna hauskoja hakusanoja ei tullut siinä määrin, että niistä olisi kannattanut tehdä listausta. Tässä raotan sen sijaan blogin kävijälukuja ja sitä, millaisia hyypiöitä näitä tekstejä käykään lukemassa!

6. Luettuja artikkeleita blogissa on keskimäärin n. 12 päivässä, kun ei oteta lukuun Rontticomicsin aiheuttamaa piikkiä kesäkuussa. Koko vuoden sivunäyttömäärä on jonkin verran yli 6000:n luokkaa (WordPressin ilmaisversion analytiikka ei anna ottaa tarkkoja lukuja miltä tahansa aikaväliltä, joten olen kalenterivuosien tiedon varassa) ja kävijämäärä about 4000. Ei tässä siis ihan päivätöitä olla internet-dollareiden avulla lopettamassa, mutta onhan se kivasti puhtaan amatöörin sarjisjorinoille. Kiitos jokaiselle lukijalle, mukava että jaksoitte pistäytyä!

5. Odotin tänä vuonna Googlesta tulevan liikenteen vähintään tuplaantuvan edellisvuoteen ihan sen vuoksi, että artikkeleita on enemmän ja vanhat artikkelit indeksoituvat hakukoneeseen koko ajan paremmin (toivottavasti). Kävijämääristä luulin ensin, että näin ei ole käynyt, mutta olin väärässä. Google-liikenne on noussut lähes 300% edellisvuoteen verrattuna.

Tämä ei vain näkynyt kävijämäärissä samanlaisena kasvuna, koska vetoapua muiden sarjistahojen (kustantajat, Suomen Sarjakuvaseura) sometileiltä on tullut hieman edellisvuotta vähemmän. Näiden jaot omille artikkeleilleni olivat vielä 2016 selkeästi suurin liikenteen lähde, tänä vuonna ollaan varmaan suunnilleen 50-50 ulkopuolisten jakojen ja muiden lähteiden kesken (tietty jälleen Rontticomicsia lukuunottamatta).

Samalla trendillä ensi vuonna pitäisi saavuttaa siis jonkinlainen ”omavaraisuus” blogin kävijähankinnassa, mutta saa nähdä toteutuuko. Pieniä ovat ne purot, joita itse saa aikaiseksi. Suomalaisen sarjisskenen isompien pelureiden apu on erittäin arvokasta.

dav
Koska asia on nyt vähän kuivaa, niin tässä väliviihteeksi Giraudin komea kansi Luutnantti Blueberryyn

4. Olen kipuillut muutamien hakukoneiden vuoksi tehtyjen ratkaisujen kanssa: tällaisia ovat mm. ”arvio” -sanan lisääminen kaikkiin postauksiin, pitkät ja teennäisen kuuloiset otsikot ja arvosanan ja hinnan pitäminen mukana teksteissä. Säännöllisestä lukijasta nämä saattavat kaikki vaikuttaa hölmöiltä tai tönköiltä ratkaisuilta, mutta noita sanoja googlataan sarjakuvista melko yleisesti. Hyllyyn Google-sijoitusten perusteella näyttäisi siltä, että homma myös toimii (toki tässä kyse vain itse tehdystä satunnaisotannasta muutamilla hakutermeillä). Semikarseita otsikoita ja samojen sanojen toistelua on siis luvassa jatkossakin.

3. Blogi on toistaiseksi kasvanut vuositasolla vertailuna, mutta alkuinnostuksen voi huomata laantuneen: kommentteja tuli tänä vuonna vielä edellisvuotta vähemmän, vaikka niillä ei 2016:kaan juhlittu. Samaten sivunäytöt per kävijä ovat laskeneet, eli tutuilla lukijoilla ei ole enää syytä selata blogia yhtä paljon kuin alussa, kun matsku on jo nähty. Mikäli blogia haluaisi jatkossa kasvattaa, niin se pitäisi ansaita ihan omalla työllä, todennäköisesti tunkemalla nokkaansa yhä uusiin paikkoihin ja pitämällä meteliä itsestään esimerkiksi videoiden tai muiden mediamuotojen kautta. Onneksi mitään kasvupaineita ei ole, kirjoitan edelleen omaksi ilokseni. Silti on samalla hauska testailla myös, miten hommaa saa tuotua esiin pienillä verkostoilla ja ilman rahaa. Se on itselleni myös osa motivaatiosta bloggaamiseen.

2. FB:stä ja Twitteristä puheenollen, on havaittavissa että negatiiviset saatteet palveluissa kiinnostavat keskimäärin positiivisia enemmän. Jos teen selväksi linkin saatetekstissä (tai blogipostauksen otsikossa), että nyt oli kökköä, niin linkkiä klikataan huomattavasti innokkaammin. Kansa vaatii tylytystä ja herjausta. Tämä ei näy vuositilastoissa, koska niin suuri osa liikenteestä muodostuu pidemmällä ajalla Googlen kautta, ja siellä negatiivinen otsikko ei näyttäisi vaikuttavan samalla tavalla.

dav
Enää ei ole paljon jäljellä! Tässä vielä välipalaksi Richard Corbenin Tyrannosaurus Rex! Koita jaksaa!

1. Postauksen tykkäämisellä ja itse postin lukemisella sen sijaan on uskomattoman vähän korrelaatiota. Usein tykätyimmät postaukset voivat jäädä ensimmäisinä päivinään vain muutamaan hassuun lukijaan. Vaikuttaa siltä, että tykkäämällä blogipostauksista joko FB:ssä tai Twitterissä ihmiset viestittävät enemmänkin pitävänsä ko. sarjakuvasta (tai lukeneensa sen ylipäätään) kuin sitä käsittelevästä blogipostauksesta. Tästä varmaan pääsisi eroon olemalla ajankohtaisempi ja puhumalla enemmän uutuussarjakuvista. Toistaiseksi kaikkea jännää on löytynyt vanhastakin matskusta niin paljon, ettei uutuuksiin ole malttanut siirtyä nykyistä enempää.

Ja ehkäpä tykkäysten muodossa näkyvä selkiintaputtelu on aika pieni paha. Hyvältähän se tuntuu nyökytellä jonkun kanssa että ”ollaan me kyllä fiksuja kun tästä hienosta kirjasta molemmat tykätään”. Harmitonta huvia, mutta valtavat hyödyt. Minun maailmani on avartunut sarjakuvista ihan älyttömästi, joten sitä ilosanomaa kelpaa levittää eteenpäinkin.

Tänä vuonna harmittamaan jäi lähinnä se, että muita kuin arviotekstejä ei tullut kirjoitettua kuin pari hassua. Joonas-näyttelyn tai Logicomix-oopperan kaltaisista tapauksista on tosi mukava blogata, mutta inspiraatio oli tiukassa. Ehkä myös oma vaatimustaso nousi: en halunnut kirjoittaa esimerkiksi Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelystä, koska tuntui, että siitä olisi vaikea löytää sanottavaa, jota lehdissä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Sama koskee suurinta osaa sarjisleffoja. Tuntemukseni Marvel- ja DC-loresta ei ole niin vahvaa, että voisin kirjoittaa aina uusia näkökulmia löytäviä tekstejä aina samanlaisista elokuvista. Kuitenkin, nuo edes muutamat artikkelit osoittavat, että sarjis taipuu vaikka mihin. Vinkkejä lehtien ja kirjojen sivujen ulkopuolelle ulottuvista sarjisilmiöistä otetaan siis vastaan.

Huhhuh, tulipas löperreltyä. Jos jaksoit tänne asti lukea, niin suuri kiitos. Silloin olemme ehkä internetin yli löytäneet jotain yhteistä, me toisillemme tuntemattomat. Minulla on ollut taas mukava vuosi, toivottavasti sinullakin. Excelsior vaan sinne ruutujen toiselle puolelle, ensi vuonna mylly jatkuu toivottavasti samaan tapaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s