Helsingissä, Päivälehden museossa on menossa tällä hetkellä (5.2.2017 asti) näyttely Joonas ja kisällit. Se käy läpi suomalaisen sarjakuvan grand old manin, Veikko ”Joonas” Savolaisen uraa ja töitä, sekä muita Suomi-sarjakuvan ammattilaisia, joiden uraan Joonas on ollut vaikuttamassa tavalla tai toisella. Näyttely laadittiin yhteistyössä Joonaksen kanssa, ja siitä tuli muistonäyttely vasta hänen kuoltuaan 24.9.2016. Alun perin tarkoitus oli käydä läpi Joonaksen uraa ja töitä, mutta taiteilijan itsensä ehdotuksesta mukaan otettiin myös astetta nuoremman polven tekijöiden töitä ja tarinoita. Näyttelyssä ovat mukana Joonaksen lisäksi myös Tarmo Koivisto, Timo Mäkelä, Harri Vaalio, Hannu Lukkarinen ja Ville Tietäväinen. Kuoleman jälkeen sisältöä ei lähdetty muuttamaan kuolinvuoden mainintaa lukuunottamatta, ja se on näyttelyn hengelle erittäin sopivaa.
Originaaleja sarjakuvista ei näyttelyssä nähdä, mutta valtavat katosta riippuvat ja seinille kiinnitetyt planssit tekevät tilasta vaikuttavan ja omanlaisensa. Sen sijaan, että museossa liikkujalle tulisi taidenäyttelymäinen olo, tuntee kävijä olevansa lähes sarjakuvan sisällä. Tekstejä ja ruutuja kelpaa ihmetellä niska kenossa, ja sinne tänne ripotellut puhekuplat sopivat näyttelyyn mahtavasti keventämään tunnelmaa. Näyttelyyn on helppo uppoutua.
Uransa alussa Veikko Savolainen teki sarjakuvia omalla nimellään, ja Joonas oli vasta hänen sarjakuvansa päähenkilö. Joonas
-taitelijanimen hän otti hieman sattumalta, kun Joonas-sarjakuvassa oli menossa metajuoni, jossa sarjakuvan henkilö Joonas rupesi tekemään sarjakuvaa, ja signeerasi toki omat työnsä ”Joonas”. Tästä melko ovelasta juonikuviosta elämään jäi Savolaisen Joonas-taiteilijanimi. Näyttely avaa myös tarinan taustalla ollutta Savolaisen konfliktia Helsingin Sanomat omistaneiden Erkkojen kanssa. Päivälehden museon omistaa Helsingin Sanomain säätiö joten tähänkin vanhaan kiistaan saadaan näyttelyn myötä vielä yksi metataso lisää.
Näyttely ei ole erityisen suuri, mutta planssien sisältämä info vyöryy päälle sen verran vaikuttavasti, että tämän muotoista näyttelyä ei olisi kannattanut suuremmaksi tehdäkään. Kuvitusnäytteet ja katkelmat sarjakuvista kannattaa käydä huolella ja tarkasti läpi, sillä niissä on paljon tiedonmurusia ja yksityiskohtia. Kahlaaminen vie aikaa, ja suurempi näyttely olisi ainakin omalla kohdallani voinut hyvin todennäköisesti alkaa kärsimään pintapuolisesta pällistelystä. Nyt ruudut tuli käytyä läpi huolella, ja kaikkien tekijöiden kohdalta löytyi nostoista todellisia helmiä.
Päivälehden museo on muutenkin hauska miljöö, ja kun käynti ei edes maksa mitään, niin lämmin suositus visiitille! Joonas tai vaikkapa Tarmo Koivisto ovat sarjakuvantekijöitä, joihin meidän sukupolvemme ei enää luonnollisesti välttämättä törmää. Joonasta ja Mämmilää tutumpia ovat Fingerpori, Kiroileva siili ja Fok_it, mutta Suomessa on tehty sarjakuvaa vuosikymmeniä ja ilman Joonasta siitä erittäin suuri osa olisi hyvin voinut jäädä tekemättä. Mikäli sarjakuva kiinnostaa lainkaan (jos ei kiinnosta, niin sori että eksyit blogiin), tarjoaa Joonas ja kisällit kiehtovan ja mukavan museokokemuksen. Mene!
Kuvia oli pakko napsia useita, joten tässä vielä kollaasia parhaista ruuduista:
Hyllyy 
Yksi vastaus artikkeliiin “Näyttely: Joonas ja kisällit”