Arvio: Hip Hop Family Tree 1983-1984 & 1984-1985

dav

Ed Piskorin Hip Hop Family Tree puskee eteenpäin höyryjunan lailla, eikä kirjoja malta laskea käsistään ennen loppuun pääsyä. Osissa 3 ja 4 hip hop –kulttuuri alkaa levitä sen verran laajalle, että vuosia ehditään kattamaan kahdessa kirjassa vain pari. Räppäreiden ensimmäinen sukupolvi joutuu vähitellen tekemään tilaa nuoremmilleen, kun Run-DMC, Beastie Boys, Ice T ja kumppanit nousevat nälkäisinä parrasvaloihin. Piskorin tarina-per-sivu-formaatti muuttuu tarinan myötä poukkoilevammaksi, kun tarinoissa pitää siirtyä kaupungista toiseen, selittää taustoja takaumissa ja joskus jopa hypätä vuosikymmenen verran eteenpäin. Hip hop alkaa kaupallistumaan, ja näissä osissa ei ole enää kyse vain muusikoista, vaan levy-yhtiöistä heidän taustallaan, sekä kulttuurivaikuttajista, jotka vievät hip hopin sanaa eteenpäin uusille yleisöille.

mde
Graffitileffan ensi-illan jälkeen elokuvateatterin vessa on saanut uutta ilmettä

Vaikka hip hop on syntymästään asti ollut vahvasti yhteiskunnallinen ilmiö, Piskor alkaa keskittyä epätasa-arvoon, kulttuurien yhteentörmäyksiin ja valkoisen Amerikan reaktioihin hip hopia kohtaan enemmän näissä myöhemmissä osissa. Kun räp ei enää ole vain pienen alueen juttu, eivätkä kappaleet ainoastaan eskapismia ankeasta arjesta, muuttuvat teematkin luonnollisesti realistisemmiksi. Piskor säilyttää silti kerronnassaan keveän tunnelman, eikä takerru negatiiviseen toteavaa dokumentointia enempää. Tämä voi toisaalta olla ajan hengen mukaista, sillä elämä mustissa lähiöissä oli tuolloin sen verran kovaa, ettei yksittäinen huumekuolema tai raha-asioissa sorretuksi tuleminen ollut normista poikkeavaa.

dav
Esimerkiksi Los Angelesin crack-epidemiaan liittyneet ”lievät” kalustoylilyönnit jätetään melko pienelle huomiolle

mdeKolmos- ja nelososien tärkeimmiksi tekijöiksi nousevat Russell Simmons ja Rick Rubin. Simmons viritteli managerikannuksiaan jo aiemmin, mutta yhteistyö nuoren musadiggari Rubinin kanssa nosti bisneksen uudelle tasolle. Kaksikon perustama Def Jam –levy-yhtiö tuuppasi 80-luvun puolenvälin tienoilla ulos levy levyn perään klassikkokamaa ja tahkosi hip hopin ensimmäiset miljoonat. Simmonsin ja Rubinin räppidiggaritausta takasi, että musiikkia tehtiin artistien ehdoilla, mutta samaan aikaan he ymmärsivät bändien kaupallisen potentiaalin, eivätkä epäröineet hyödyntää sitä. Piskor keskittyy paljon Def Jamin ykkösartisteihin; räpin ensimmäisiin rockstaroihin, Run-DMC:hen, Beastie Boysiin ja LL Cool J:hin. Myös länsirannikon tekijät saavat huomiota. Ice T:n lisäksi nousussa on World Class Wreckin Cru, jossa kannuksiaan hankkivat DJ Yella ja Dr. Dre.

dav
Piskor liittää mukaan kuvitukseen myös levyjen autenttisia kansia, onneksi. Bongaa Dr. Dre!

Suuri osa kirjoista kertoo hip hopin maineen kasvusta. Elokuvia ja dokumentteja alkaa syntyä niin räpistä, breikkauksesta kuin graffitistakin. Ensimmäisessä aallossa ensikäden kokemusta saanut Fab 5 Freddy toimii kulttuurin sanansaattajana, joka houkuttelee räpin pariin ns. salonkikelpoisia tekijöitä, mediavaikuttajia niin Yhdysvalloista kuin Euroopastakin. Sarjakuvan kannalta nämä osiot ovat jo hieman sekavia. Kun sarjakuva kertoo elokuvasta, joka kertoo räpistä, niin selostusta tarvitaan mukana pysymiseen jo kohtalainen määrä. Piskor ei missään vaiheessa anna nimien tai tapahtumien paljouden hidastaa tahtiaan. Tässä näkyy sarjakuvan sivu kerrallaan –formaatin vaikutus: lukeminen on suht erilaista, mikäli sisäistettäviä ruutuja on 9, eikä 90 kertaa 9. Sarjakuvien parhaita puolia on onneksi, että niitä voi selata sekä eteen- että taaksepäin, ja kirjan voi avata myös toistamiseen uudestaan.

mde
Flavor Flavin esittely on kiistatta yksi HHFT:n hauskimpia kohtauksia

Ensimmäisten osien kohdalla huomautin, kuinka Grandmaster Flash ja Afrika Bambaataa saivat Piskorin kuvituksessa erityisstatuksen. Näissä kirjoissa samanlaiseen asemaan nousee ennen kaikkea KRS-One. Kaduilla varttunut, hengellinen mutta pelkäämätön poika lataa battlerapit intensiteetillä, joka käräyttää vastustajien kulmakarvat, ja kuulijat jäävät ihmettelemään, mikä luonnonvoima heidän ylitseen pyyhkäisi. KRS:n julistus ja hänen Boogie Down Productions –porukkansa eivät vielä kasva täyteen loistoon, mutta on selvää, ketkä tulevat saamaan sivutilaa myös tulevissa osissa. Piskorin kuvitus kertoo tarinaa dynaamisesti, ja vaikkei jokainen kirjassa vilisevä nimi mieleen jäisikään, painavimmat kohtaukset hän osaa kaivertaa lukijoidensa aivolohkoihin myös visuaalisesti.

dav
KRS on kirjoissa kuin supersankari

Toistaiseksi olemme tuomitut jäämään vuoteen 1985. HHFT:n viides ja kuudes volyymi odottavat vielä ilmestymistään. Pieni tauko voi olla myös lukijalle paikallaan, vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Piskorin täyteen tukotettu tyyli alkaa suurissa erissä turruttaa, ja lukijana huomaa unohtavansa yhä useampia nimiä ja hahmoja ja ns. muistinvirkistysselailua joutuu tekemään koko ajan enemmän. Tarinasta nauttimiselle hitaampi lukutahti voi hyvinkin olla suotuisampi. Piskor ei säästele lukijaansa, joten ehkä lukijan täytyy tehdä se itse. HHFT 3 & 4 pitävät Piskorin riman edelleen todella korkealla. Pieni pudotus ensimmäisten osien pisteisiin nähden johtuu alkuviehätyksen karisemisesta, sekä siitä, että kakkoskokoelmaan valitut kannet ovat valitettavasti ykkösosaa huomattavasti vaatimattomampia. Pikkuasioita, mutta kun tarjolla on ykkösluokan herkkua, niin yksikin sivumaku sopassa häiritsee entistä enemmän.

dav

Arvosana: 84/100

Hip Hop Family Tree 1983-1984 & 1984-1985
Ed Piskor, käsikirjoitus ja kuvitus
Fantagraphics
Hinta Suomessa 41-50 € (kahden kirjan paketti)

PS. Piskor antaa jokaisen kirjan lopussa kattavat suositukset oheislukemisesta, leffoista, podcasteista ja tietysti musiikista. Raavin noista suosituksista kasaan Spotify-soittolistan niiltä osin, kun kappaleet palvelusta löytyivät. Kaikkea ei tietenkään ole saatavilla, kun nuhjuiset livetallenteet ovat kulkeneet kädestä käteen lähinnä bootlegeina, mutta kattavan kuvan old school rapista silti saa. Neljän kirjan jälkeen materiaalia on reilut yhdeksän tuntia, että siitä sitten vaan kuuntelemaan: Hip Hop Family Tree playlist. Ihme juttu on, että kirjoissa vahvasti esillä olleita pumppuja kuten Fat Boysia, Salt ’n Pepaa tai Slick Rickiä ei vielä biisilistoilta löydy. Ehkä heidän aikansa on seuraavissa kirjoissa!

dav
En muistanut tälläkään biisillä olevan näin synkän taustatarinan
Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arvio: Hip Hop Family Tree 1983-1984 & 1984-1985

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s