Sijoitin sarjakuvaan! – Hyvät Värinät 1

En kutsuisi tätä kaupalliseksi yhteistyöksi, kun ei postausta ole minulta kukaan tilannut, ostanut tai pyytänyt, mutta sarjiksen menestykseen olen pistänyt omaa massia likoon. Eli jotain sidonnaisuuksia tässä postauksessa ehdottomasti on, että olehan tietoinen!

Olen maininnut Niko-Petteri Nivan mainion, Instagramista löytyvän Hyvät Värinät -strippisarjiksen aiemminkin. Olen fiilistellyt tätä modernia toksiselle positiivisuudelle ja modernille idiotismille raivoavaa sarjista sen synnystä lähtien, ja lopulta sekaantunut soppaan itsekin. Joskus tammikuussa näin Nivan Facebook-postauksen, jossa hän pohdiskeli tapoja rahoittaa omakustannesarjakuvansa painaminen. Pureskeltuani asiaa pari päivää tulin siihen tulokseen, että voisin kokeilla sarjakuvan painamisen rahoittamista. Sarjisskene on minulle rakas, mutta sarjakuvan tekemiseen minusta ei koskaan tule olemaan – taiteellinen ilmaisukykyni on siihen hommaan liian rajoittunutta. Ehkäpä voin siis tehdä kuten kunnon ekonomi ainakin, ja kompensoida taitojen puutetta rahalla. Koin, että en oikein voi kirjoittaa sarjakuvasta perinteistä arviota, sillä sidonnaisuuteni on tässä kohtaa vähän liian syvä. Sen sijaan voinen vähän avata ajatustani tämän homman taustalla ja valottaa käytännön ratkaisuja. Ehkä se kiinnostaa jotakuta muutakin, tai joku voi jakaa minulle tietoa kaikesta siitä, minkä tein ihan typerästi!

Puupäähattu-veikkauksen 2023 tulokset

Veikkaa Puupäähatun voittaja, voita sarjakuvaa!

Auta meikää arvaamaan Puupäähatun tuleva voittaja! Pieneksi kirittäjäksi arvotaan sarjispalkinto, jonka tarjoaa paras kauppa, Turun Sarjakuvakauppa*.
* Turun Sarjakuvakauppa tarjoaa palkinnon mutta muuten tästä postauksesta en saa rahaa eikä promosta ole sovittu mitään. Sanon heitä siis parhaaksi kaupaksi ihan vain koska haluan, ja koska se on totta. En siksi, että maksettaisiin tai pyydettäisiin, koska ei makseta eikä pyydetä.

Kuvassa viime vuoden palkinnon saaja Harri ”Wallu” Vaalio, jota en olisi osannut arvata vaikka olisin saanut 100 veikkausta. Kuva: Henry Söderlund

Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto on varmaan henkilöstä riippuen joko Suomen arvovaltaisin tai toisiksi arvovaltaisin sarjakuva-alan tunnustus (se toinen kandidaatti on toki Sarjakuva-Finlandia). Puupäähattu jaetaan joka vuoden alkupuolella (tänä vuonna 19.1.2023) ansioituneelle sarjakuvantekijälle vaihtelevin perustein. Useimmiten Puupäähattu-palkinto annetaan elämäntyöstä, mutta sen ovat monesti saaneet myös nousevat tekijät tai vähintäänkin edelleen aktiiviset sarjisihmiset.

Hyllyy seitsemän vuotta – vuoden luetuimmat, pidetyimmät ja ylinukutuimmat sarjikset taas tapetilla!

Yritin kanavoida sisäistä Alan Mooreani, mutta kävi ilmi että tukka loppui kesken heti alkuunsa! Tätä se okkultismin puute teettää, selkeästi. Ja saittepahan ajankohtaisen raportin bloggaajan hiusrajan pakenemisesta.

Mikähän on aktiivisen blogin keskimääräinen ikä? Jos siis jätetään pois kaikki sellaiset kokeilut, joihin tehdään viisi päivitystä ja sen jälkeen vaietaan unohduksiin. Tekisi nimittäin mieleni väittää, että näin seitsenvuotiaana Hyllyy on jo siirtynyt vähintäänkin kunnioitettavaan keski-ikään. Toki siis pitäen mielessä, että blogi on kuollut formaatti ja iso osa tähän asti selvinneistä on aloittanut taipaleensa joskus 2006. No, meikä on aina ollut vähän jälkijunassa tulija, että tämä kelpaa hyvin! On jälleen aika juhlistaa yhden auringonkierron selviämistä klassisella listausformaatilla. Vuoden 2022 parhaat lukukokemukset, suosituimmat postaukset ja ylinukutuimmat nostot, tarjoiltuna tuttuun tapaan. Ekstrakategoriana tänä vuonna katsaus sarjis-instagramiin.

Mikko Valtonen -rautaisannos: Syvään päätyyn -näyttely ja Muna kalastus muna -sarjakuva

Olen siinä mielessä edelleen hyvin noviisi kyldyyrharrastaja, että en tiedä monenkaan mahtavan taiteilijan olemassaolosta, ennen kuin jokin suht valtavirtainen taho niistä minulle kertoo. En ole pöyhinyt kenttää tai skeneä niin montaa vuotta, että olisin päässyt seuraamaan kovinkaan monen taiteilijan kehittymistä reaaliajassa, vaan löydöt täytyy tehdä kertarysäyksillä, tai joissain tapauksissa valitettavasti retrospektiivien kautta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tämän kesän löytö, jonka pääsin validoimaan vasta syksymmällä, oli ehdottomasti Mikko Valtonen. Pohjoissavolainen taiteilija ja sarjakuvantekijä, jonka Syvään päätyyn -näyttely Kuopion taidemuseossa aukesi alkukesästä ja jatkuu vielä syyskuun 18. päivään saakka. Noteerasin jo näyttelystä uutisoidessa, että tuo on varmaan sitä minun hilloani, ja merkkasin käynnin kalenteriin, kun tiesin Kuopioon olevan menoa hieman myöhemmin. Ja näin totisesti oli. Joskus harvoin heti näyttelytilaan astuessaan tietää, että tämä taide on minulle: sitä ei ole tehty varsinaisesti minua varten, mutta minun sieluni elää tästä taiteesta heti välittömästi. Kokemus oli niin vahva, että lupasin heti itselleni kopata mukaan myös Valtosen sarjakuvia, jos museokauppa niitä vain myy, ja myihän se. Käteen tarttui Muna kalastus muna -julkaisu vuodelta 1997. Valtosen pelkistetty, naiivin absurdi tyyli on vastaanpanematonta niin maalauksissa, veistoksissa kuin sarjakuvissakin.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Kirja vs. Leffa – Sin City

Pääsin jälleen hiljattain vierailemaan Ylen mainiossa Kirja vs. Leffa -ohjelmassa. Tällä kertaa käsittelyssä oli Sin City, ja etenkin elokuvan pohjana toimivat kolme kirjaa eli nimiteos, Kohtalokas tappo ja Keltainen äpärä. Sin Cityähän olen hieman funtsinut tekstimuodossakin, joskin eri teokseen keskittyen. Samoja pääpointteja kuitenkin löytyy molemmista tuotoksista: Sin City toimi nuorempana paremmin, ihan kovin montaa millimetriä syvyyttä siinä ei ole, ja siitä on ihan ok nauttia kunhan Cityyn ei jää asumaan. Kanssani keskustelemassa ovat sarjakuvantekijä Anssi Vieruaho ja toimittaja Jarmo Laitaneva.

Kuuntele Kirja vs. Leffa -jakso Yle Areenasta

Hyllyy täyttää kuusi vuotta – ja se tarkoittaa listauksia!

Yritin tavoitella sellaista ”todennäköinen kuolinsyy” -teemaa. En jaksanut levittää tarpeeksi sarjiksia ympärille.

Kuten tämä tuulesta temmattu listausten 5+1 -formaatti, joka Hyllyyn vuosikatsauksiin on vakiintunut, nyt on myös Hyllyy-blogi 5+1 vuoden ikäinen. Tässähän kohtaa kirjoittaminen on niin rutinoitunutta, että kauheita kaavan ravisteluita ei tule tehtyä, ja se pätee myös vuosikatsaukseen. Vanhalla hyväksi havaitulla mallilla mennään edelleen. Topit, flopit, hitit ja bonuskategoriana typerimmät, raivostuttavimmat hot taket, jotka minulla sarjakuvista on!

Kirja vs. Leffa – Vartijat ja Batman

Hoksasin tuossa, että tänne blogin puolelle en ole tehnyt minkäänlaista dokumentaatiota tämänvuotisista vierailuista radion puolelle. Olen päässyt kahteen kertaan osallistumaan Yle Puheen Kirja vs. leffa -ohjelman sarjisaiheisiin jaksoihin. Alta löytyvät linkit noihin tunnin mittaisiin keskusteluihin. Nämä ovat olleet tosi kiva lisä omaan sarjishöpinäharrastukseen, toivottavasti niitä myös kuuntelee mielellään!

Batman – Käsittelyssä pääasiassa sarjakuvat Ensimmäinen vuosi ja Pitkä pyhäinpäivä sekä The Dark Knight -elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi Suomi-Rivendell-Asgard-blogin Aasa Timonen ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Vartijat – Käsittelyssä Vartijat-sarjakuva ja Watchmen-elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi sarjakuvatutkija Laura Antola ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Kalervo Palsa -rautaisannos: Eläkeläinen muistelee -sarjakuva ja vierailu taitelijan ateljeessa

Valveutuneet lukijat saattavat muistaa, että blogissa on aiemmin ihasteltu Kalervo Palsan sarjakuvia ja niiden kaikenlaisia sovinnaisuuksia ravistelevaa yleisasennetta. Viime viikolla toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni, kun sain viimein aikaiseksi matkustaa Kittilään katsomaan Palsan taitelija-ateljee Getsemanea ja kotipirttiä. Siksi olikin vain sopivaa, että Palsa-päissäni heti seuraavalla kirjastoreissulla hyllystä osui silmään Palsan pahamaineinen/legendaarinen sarjakuvateos Eläkeläinen muistelee. Palsan töihin tutustuessa on toki oppinut siihen, että eteen aukeaviin kuviin on melko mahdoton valmistautua ja omiakin käsityksiä maailmasta ja siitä mitä siihen mahtuu joutuu venyttämään useaan otteeseen, joskus miellyttävästi ja usein epämiellyttävästi. Silti nekrofilian ympärille rakentuva satiiri Eläkeläinen muistelee pääsi taas yllättämään hirveydellään. Tarkoituksena on ollut kaivaa sivuille mielen pimeimmistä sopukoista löytyvät, kaikkein karmeimmat ajatukset ja lätkäistä ne sarjakuvan sivuille, ja se tuntuu onnistuneen. Eläkeläinen muistelee vahvistaa Palsan asemaa yhtenä suosikkitaiteilijoistani, mutta eihän tätä nyt ollut sekuntiakaan erityisen kiva lukea. Kokeilen myös hieman siipiäni taiteesta kirjoittajana, koska tilaisuus oli nyt niin houkutteleva, antakaa haparoivat Bambin askeleeni anteeksi.

Pohdinta: Haluan parempaa sarjisvinkkausta!

Mulla on tosi huonosti kuvia, joissa ois paljon sarjiksia kerralla, niin tää saa nyt kelvata!

Pitkästä aikaa ajattelin raapustaa tällaisen pohdintatekstin ilman sen kummempaa motiiivia, perustuen ihan vain sarjisteemoihin, joita mielessä on viime aikoina liikkunut. Joulun alla lahjavinkit ovat ajankohtaisia, ja olenkin Twitterissä jälleen ihastellen seurannut kirjastotyöläisten, kirjailijoiden ja muiden lukuaktivistien kirjavinkkaustyötä. Tarkkoja, mutta ei ulossulkevia vinkkejä, ei jumittumista kaavoihin, paljon materiaalia ilman itsensä toistoa. Kaikki tämä ammattitaito muistutti minua jälleen siitä, että olen itse aivan sysisurkea vinkkaaja. Sarjisiharrastuksen ja erityisesti tämän blogin takia minulta kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti sarjisvinkkejä, ja vaikka voisi kuvitella harrastelijakriitikon nauttivan päästessään tykittelemään suosituksia, yleensä oloni muuttuu päinvastoin hyvin nihkeäksi. Huomaan toistelevani samoja teoksia kysyjästä riippumatta, joko ikiklassikoita tai sitten niitä viimeistä viittä sarjista, jotka lukemistostani ovat jääneet mieleen. Ei erityisen kattavaa tai kysyjäystävällistä. Sama vaivaa sarjisvinkkaamista mielestäni laajemminkin. Siksipä halusinkin mietiskellä, mitä tilanteelle olisi tehtävissä.