Kalervo Palsa -rautaisannos: Eläkeläinen muistelee -sarjakuva ja vierailu taitelijan ateljeessa

Valveutuneet lukijat saattavat muistaa, että blogissa on aiemmin ihasteltu Kalervo Palsan sarjakuvia ja niiden kaikenlaisia sovinnaisuuksia ravistelevaa yleisasennetta. Viime viikolla toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni, kun sain viimein aikaiseksi matkustaa Kittilään katsomaan Palsan taitelija-ateljee Getsemanea ja kotipirttiä. Siksi olikin vain sopivaa, että Palsa-päissäni heti seuraavalla kirjastoreissulla hyllystä osui silmään Palsan pahamaineinen/legendaarinen sarjakuvateos Eläkeläinen muistelee. Palsan töihin tutustuessa on toki oppinut siihen, että eteen aukeaviin kuviin on melko mahdoton valmistautua ja omiakin käsityksiä maailmasta ja siitä mitä siihen mahtuu joutuu venyttämään useaan otteeseen, joskus miellyttävästi ja usein epämiellyttävästi. Silti nekrofilian ympärille rakentuva satiiri Eläkeläinen muistelee pääsi taas yllättämään hirveydellään. Tarkoituksena on ollut kaivaa sivuille mielen pimeimmistä sopukoista löytyvät, kaikkein karmeimmat ajatukset ja lätkäistä ne sarjakuvan sivuille, ja se tuntuu onnistuneen. Eläkeläinen muistelee vahvistaa Palsan asemaa yhtenä suosikkitaiteilijoistani, mutta eihän tätä nyt ollut sekuntiakaan erityisen kiva lukea. Kokeilen myös hieman siipiäni taiteesta kirjoittajana, koska tilaisuus oli nyt niin houkutteleva, antakaa haparoivat Bambin askeleeni anteeksi.

Jatka lukemista ”Kalervo Palsa -rautaisannos: Eläkeläinen muistelee -sarjakuva ja vierailu taitelijan ateljeessa”

Pohdinta: Haluan parempaa sarjisvinkkausta!

Mulla on tosi huonosti kuvia, joissa ois paljon sarjiksia kerralla, niin tää saa nyt kelvata!

Pitkästä aikaa ajattelin raapustaa tällaisen pohdintatekstin ilman sen kummempaa motiiivia, perustuen ihan vain sarjisteemoihin, joita mielessä on viime aikoina liikkunut. Joulun alla lahjavinkit ovat ajankohtaisia, ja olenkin Twitterissä jälleen ihastellen seurannut kirjastotyöläisten, kirjailijoiden ja muiden lukuaktivistien kirjavinkkaustyötä. Tarkkoja, mutta ei ulossulkevia vinkkejä, ei jumittumista kaavoihin, paljon materiaalia ilman itsensä toistoa. Kaikki tämä ammattitaito muistutti minua jälleen siitä, että olen itse aivan sysisurkea vinkkaaja. Sarjisiharrastuksen ja erityisesti tämän blogin takia minulta kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti sarjisvinkkejä, ja vaikka voisi kuvitella harrastelijakriitikon nauttivan päästessään tykittelemään suosituksia, yleensä oloni muuttuu päinvastoin hyvin nihkeäksi. Huomaan toistelevani samoja teoksia kysyjästä riippumatta, joko ikiklassikoita tai sitten niitä viimeistä viittä sarjista, jotka lukemistostani ovat jääneet mieleen. Ei erityisen kattavaa tai kysyjäystävällistä. Sama vaivaa sarjisvinkkaamista mielestäni laajemminkin. Siksipä halusinkin mietiskellä, mitä tilanteelle olisi tehtävissä.

Jatka lukemista ”Pohdinta: Haluan parempaa sarjisvinkkausta!”

Nettisarjakuva kasvaa ja kasvattaa tekijöitä valtaville yleisöille – huhut sarjakuvan kuolemasta ovat ennenaikaisia

Yksi viime vuosien suosikkijuttuformaattejani kaikenlaisissa oikeissa medioissa on ollut ”tuntemattomat suomalaiset suuruudet”. Tiiättekö, sellainen ”Lassilla, 22, on 20 miljoonaa Spotify-streamia ja hän on palvelun kuunnelluin suomalainen, mutta kukaan ei tunne häntä, ja hän tekee musiikkinsa yksiössä Alajärvellä”. Minulla on ollut fiilis, että samanlaisia paljastuksia olisi tehtävissä suomalaisesta verkkosarjakuvaskenestä. Asiaan vihkiytyneitä on nimittäin paljon, ja tekeminen on erittäin korkeatasoista, mutta teema on usein ulkona ”perinteisen” sarjakuvakeskustelun spektriltä, varsinkin kun puhutaan medioista, joissa käsitellään muutakin kulttuuria kuin sarjakuvaa. Koska itsekin otan vasta ensimmäisiä haparoivia Bambi jäällä -askeleitani teeman parissa, pyysin apua asiantuntijoilta. Pitkän linjan nettisarjisosaajat Anni K. ja H-P Lehkonen vastailivat ystävällisesti ja kärsivällisesti kysymyksiin, ja tästä tuli todella silmiä avaava ja opettavainen paketti, ainakin minulle. Tsekatkaahan ulos!

Annin omakuva
H-P:n omakuva
Jatka lukemista ”Nettisarjakuva kasvaa ja kasvattaa tekijöitä valtaville yleisöille – huhut sarjakuvan kuolemasta ovat ennenaikaisia”

Puoli vuosikymmentä Hyllyytä – vuosikatsaus 2020 WOOOOOOOO

Jos mietitte että mitäs tää kuva nyt tässä tekee, ni kanavoin sisäistä Robert Pattinsoniani. Oon halunnut tehdä oman version tosta kuvasta jo jonkin aikaa, joten Hyllyy-bileet oli erinomainen tilaisuus ottaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Hahahaha ei saakeli. Nyt kun on viisvuotis-kinkerit, niin olen koko kuukauden rummuttanut, että 14.11. on synttäripäivä ja sillon tapahtuu asioita. Nyt tsekkasin asian, ja sehän onkin 17.11. Hyvin menee. Ehkä kuitenkin pidetään kiinni luvatusta, ja varastetaan kolme päivää. Se tarkoittaa myös, että ehditte vielä lähettää sarjispostikortteja mulle synttärin kunniaksi jos haluatte! Onhan tämä hieno virstanpylväs, vaikka blogia ei ole tavoitteellisesti koskaan kirjoitettukaan. Olen saanut Hyllyyn kautta elämääni hirveästi asioita, joihin en välttämättä olisi muuten koskaan törmännyt. Lukurutiinia, kirjastonkäyttörutiinia, kulttuurikeskustelun seuraamista, pienen kurkistusikkunan etenkin suomalaiseen sarjisskeneen ja luonnollisesti melkoisen nipun luettuja sarjissivuja. Viisi vuotta olisi ihan hyvä hetki reflektoida, mutta tämä vuosi on kyllä ollut henkilökohtaisesti niin koetteleva ja poikkeuksellinen, että minun on käytännössä mahdoton katsoa viittä vuotta kokonaisuutena. Toisaalta, ehkä ei tarvitsekaan. Siksihän näitä katsauksia on joka vuosi tehty, että ei tarvitse teeskennellä muistavansa vuositolkulla taaksepäin.

Jatka lukemista ”Puoli vuosikymmentä Hyllyytä – vuosikatsaus 2020 WOOOOOOOO”

Hyllyy 5 vuotta – synttärikisa ja lahjadiili koko marraskuun!

Höhö oisittekos arvanneet että joskus Hyllyy vielä tekee jotain muutakin kuin julkaiseen tajunnanvirtaa sarjiksista. Nyt nimittäin on! Blogi täyttää viisi vuotta marraskuun 14. päivä, ja sen kunniaksi ystävät Turun Sarjakuvakaupassa lupasivat jeesiä vähän juhlistamaan.

  • Hyllyyn Twitterissä ja Facebookissa voi osallistua yllärisarjispaketin arvontaan synttäripäivään, eli 14.11. asti, lisäohjeet sieltä!
  • Lisäksi sarjakuvakauppa.fi-verkkokaupassa saa koko marraskuun ajan 10% alennuksen koodilla ”Hyllyy5v”. Ei tätä parempaa joululahjojen ostokeinoa olekaan!
Jatka lukemista ”Hyllyy 5 vuotta – synttärikisa ja lahjadiili koko marraskuun!”

Top 10 mieleenpainuneimmat sarjakuvahetket

Tähän postaukseen innoituksen tarjosivat Suomi-Rivendell-Asgard-blogin Aasa vastaavalla postauksellaan, sekä alkuperäisen idean Twitterissä heittänyt Avi Heikkinen.  Onko kyseessä siis korona-ajan somehaaste, sellainen joihin olen tiukasti välttänyt osallistumasta? Ei saatana, parempi olla olematta, muutenhan tässä menisi omat lupaukset ihan pilalle. Tässä ei-haasteessa tehtävänä oli siis listata omat top 10 sarjakuvahetkesi. Mikä top 10 se nyt sitten on? Parhaat? Koskettavimmat? Haisevimmat? Arvatenkin jotain toivotusta listauksesta voi päätellä, mutta vivahteet jäävät itse tulkittaviksi. Koska en nyt aikonut ryhtyä mihinkään laajaan arkistojen tonkimiseen tai pitkälliseen eliminointiprosessiin parhaiden löytämiseksi, päätin valita tarkennuskriteeriksi mieleenpainuneimmat. Suurelta osin se tarkoittaa myös subjektiivisia suosikkeja, mutta ei missään nimessä parhaita. Aasan listalla oli paljon koskettavuutta, inspiraatiota ja suuren draaman tuntua. Minulla niitä on tarjolla vähemmän. Tällä listalla on paljon enemmän pieniä hetkiä, joista osa on kyllä liikuttavia ja puhuttelevia, mutta jostain syystä enemmän surullisia kuin ylentäviä. Ja sitten on ihan rehellistä perseilyä. Sarjakuvaan tiivistyvä ihmiselon ihanuus ja kurjuus arkisissa pienissä ruuduissa. Nämä eivät ole parhaat eivätkä absoluuttiset, mutta tässä hetkessä ne ovat ne ainoat oikeat. Jatka lukemista ”Top 10 mieleenpainuneimmat sarjakuvahetket”

Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida?

cof
Kuva: Sami Nyyssölä – Learn Finnish without Studying

Disclaimer: en ole itse koskaan tehnyt tai myynyt sarjakuvaa, joten en ole kokemusasiantuntija. Olen kuitenkin koulutukseltani markkinointiekonomi ja työskentelen media-alalla palveluiden kehittämisen ja yleisöjen löytämisen parissa, joten jonkinlaista pätevyyttä asiaan on olemassa. Saatte lukijoina itse päättää, onko näillä horinoilla arvoa vaiko eikö, kuten kaikessa muussakin blogin sisällössä. Seassa on varmasti myös paljon spekulaatioita, joita korjaan mieluusti paremman tiedon valossa. Jatka lukemista ”Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida?”

Hyllyy 4 vuotta – perinteiset hittilistat ja pohdintaa lukumotivaatiosta

Ihme4
Neljä, mikä fantastinen numero. Y’all didn’t know I was a graphic designer too!

S’om taas vuoden verran vettä Vantaan-, Aura-, Touru- ja Oulunsiikaonpyhäkala-joessa virrannut. Hyllyy täyttää neljä vuotta, ja on aika katsella jälleen TILASTOJA. Aah, synttäri, mikä ihana tekosyy numeronmurskaukselle. Perinteiseen tapaan listataan jälleen parhaat, luetuimmat ja ylinukutuimmat. Lisäksi ajattelin hieman pohdiskella omaa lukumotivaatiotani, kun olen sen kanssa viime aikoina aika paljon paininut. Tekstiä on paljon, että toivottavasti teillä on sellainen mukava sunnuntai-asento. Jatka lukemista ”Hyllyy 4 vuotta – perinteiset hittilistat ja pohdintaa lukumotivaatiosta”

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Sin City – Hell and Back

cof

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä -sarja etenee jo kolmanteen osaansa. Kun olen retroaktiivisesti keksinyt sarjalle sääntöjä, olen tunnistanut kehityksestäni tietynlaisia käännekohtia. Lapsuuden ensimmäiset kunnon sarjismuistot (tämä on vielä tulossa), itsenäinen lukeminen ja tunne omasta kirjasta (Roope Ankan elämä ja teot), pottunokista ja eläinhahmoista ”realistisiin ihmishahmoihin” (Hämähäkkimies) ja ensimmäinen ”aikuisten sarjakuva”, joka on tämän osan teema. Voi olla, että keksin näitä käännekohtia joskus vielä lisääkin, mutta näillä näkymin neljä osaa on loppusaldo, joilla minuuteni on sarjakuvissa rakennettu.

cof

Heräsin ”vakaviin” sarjakuviin verrattaen myöhään. Yläasteella oli kiire soittaa bändissä ja kasvattaa finnejä naamaan ja lukiossa oli niin paljon luettavaa koulun puolesta, että suunnilleen kaikki vapaa-ajan lukeminen viikottaista Akkaria lukuunottamatta jäi taka-alalle. Niinpä henkisen kehityksen aika, jolloin muukin kuin huumori- tai seikkailumateriaali alkaa kiinnostamaan, meni enemmän tai vähemmän sarjispimennossa. Palasin sarjakuvien pariin 2005, kun teattereihin tärähti ensimmäinen Sin City -leffa. Elokuva itsessäänhän on ensiluokkaista pintakiiltoa ja kikkailua, niin hyvin tehtynä, että sitä on vaikea vastustaa. 17-vuotiaaseen se iski kovaa, joten elokuvan jälkeen oli pakko haalia näppeihin myös sarjista. Isä onnistuikin joltain työreissulta tuomaan tuliaisina Hell and Back -kirjan, joka tuolloin oli melko tuore ja sattumalta viimeiseksi jäänyt Sin City -julkaisu. Tässä tapauksessa se oli ensimmäinen lukemani Sin City, joten sain sarjaan melko erilaisen ensikosketuksen kuin suurin osa lukijoista. Ja Frank Millerkään ei ollut vielä kyseenalainen hahmo, oi niitä aikoja! Jatka lukemista ”Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Sin City – Hell and Back”

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Hämähäkkimies-spesiaali 1996 – Hämiksen kloonin salaisuus paljastuu!

cof

Viime vuoden lopulla aloittamassani ”Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä” -juttusarjassa palaan koko elämäni rakkaimpien sarjakuvien pariin vielä kerran, ja koitan löytää niistä jotain uutta sanottavaa. Juttusarja on jo nyt avittanut todella mukavia mietintöjä sarjakuvaharrastuksesta ja siitä, miten se on vuosien varrella mukana kulkenut. Vaikka nyt on kyseessä vasta sarjan toinen osa, olen ehtinyt jumppailla ideoita jo reilusti useammasta omasta tärkeästä sarjiksesta.

Sarjakuvilla on ollut valtava vaikutus oman identiteettini kehitykseen. Osa vaikutuksista on suuria ja ilmiselviä, kuten Roope Ankan elämän ja tekojen tapauksessa, mutta yhtä merkityksellisiä voivat olla pienemmät asiat. Tämänkertainen sarjakuva ei ole sellainen, jonka pariin palaisin vuosittain tai edes viiden vuoden välein, enkä sitä ehkä kenellekään erityisesti voisi suositella, se kun ei poikkeuksellisen laadukas ole. Onpahan vain ensimmäinen supersankarisarjakuva, jonka muistan koskaan lukeneeni, ja se ei ole sarjisnörtille mikään pieni asia. Jatka lukemista ”Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Hämähäkkimies-spesiaali 1996 – Hämiksen kloonin salaisuus paljastuu!”