Arvio: Daytripper – Ovela asetelma laimenee latteuksiksi

dav

Brasilialainen minisarja Daytripper on tietyiltä osin erittäin kiehtova: se on miljöössään selkeästi brasilialainen, mutta tuntuu silti tutulta ja läheiseltä. Se käsittelee asioista universaaleinta, onnellista elämää ja Fábio Moonin ja Gabriel Bán kertomistapa on koukuttava. Daytripper kertoo kirjailija Brás de Oliva Domingosista, hänen tärkeistä päivistään ja kuolemastaan. Brás nimittäin kuolee jokaisen osan lopuksi. Osat kuvaavat hänen elämäänsä eri ikäisenä, eri vaiheissa ja erilaisten haasteiden edessä. Daytripperin suuri kysymys lienee ”jos viikatemies tulisi vierailulle tänään, miltä elämäsi näyttäisi tähän saakka?” Daytripper pohtii tätä kysymystä esittämällä Brásin elämän tärkeimpiä hetkiä. Ensisuudelma, lapsen syntymä, vanhemman kuolema, uusi rakastuminen, oman identiteetin löytäminen jne. Onko jonkin näistä jälkeen parempi kuolla kuin toisen? Mitä elämässä pitää kokea, jotta se voidaan laskea hyväksi elämäksi? Daytripper on täynnä tällaista pohdintaa, ja siihen liittyy myös sen isoin ongelma, häiritsevä muropaketin kylkeen kelpaavan paulocoelho-filosofian paino, jota on vaikea päästä karkuun. Lue loppuun

Arvio: The Art of Charlie Chan Hock Chye – Sarjakuvataiteilijan tuskasta syntyy ainutlaatuinen voimannäyte

dav

Disclaimer: Tästä kirjasta on vaikea puhua käsittelemättä sen tekotapaa, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten kirjaa luetaan. Minusta kyseessä ei ole spoileri, enkä olisi kirjoittanut arvostelua tähän muotoon, jos ajattelisin sen heikentävän lukukokemusta millään tapaa. Silti, mikäli et halua tietää kirjasta etukäteen mitään muuta, kuin että se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kannattaa ensin lukea se ja palata tämän tekstin pariin jälkikäteen.

Uhhuh puhhuh, kylläpäs pääsi yllättämään. The Art of Charlie Chan Hock Chye kävi juuri pokkaamassa pari Eisner-palkintoa, joten nappasin sen kirjastosta kainalooni ilman sen suurempia miettimisiä ja nyt mentiinkin sitten suoraan kuluvan vuoden top-listan kärkikahinoihin. The Art of Charlie Chan Hock Chye (sanotaan tästä eteenpäin TAOCCHC:ksi) kertoo Singaporen merkittävimmän sarjakuvantekijän tarinan. Chan Hock Chye syntyi juuri ennen toista maailmansotaa ja on kokenut elinaikanaan Singaporen itsenäistymisen, kasvukivut ja räjähtävän taloudellisen nousun, joka ei kuitenkaan ole syntynyt ongelmitta. Hän on ollut poliittisesti sävyttynyt ensimmäisistä sarjakuvistaan 1950-luvulta lähtien. Vuosien vieriessä hänen tyylinsä ja teemansa muuttuvat ja sarjakuvat saavat yhä synkempiä sävyjä. Chan Hock Chye on kamppaillut koko uransa olemattomia myyntilukuja ja Singaporen sensuuria vastaan. Suuri osa kirjan sarjakuvista onkin ”unpublished”, kaivettu Chan Hock Chyen omista arkistoista. Lue loppuun

Arvio: A Contract with God and Other Tenement Stories – Sarjakuvaromaanien suunnannäyttäjä

dav

Yllätyin, kun luin ensi kerran Will Eisneria. Olin toki kuullut sarjakuvan grand old manin nimen ja olin perillä hänen maineestaan jo hyvän aikaa aiemmin. Se, mikä minut yllätti, oli Eisnerin suvereniteetti vielä vuonna 2017. Kun puhutaan vaikkapa elokuvan, popmusiikin tai television klassikoista, niitä täytyy usein arvioida aikansa lapsina. Selkeästi huippuhyvä leffa voi olla nykystandardeilla hidas, lavasteiltaan köppäinen ja dialogiltaan epäuskottava, ihan puhtaasti koska se on 50-60 vuotta vanha. Eisnerin sarjakuvien kohdalla mitään tällaista ”adjust for modern times” –korjausta ei tarvitse tehdä. Tarinat ovat vangitsevia, kerronta sujuvaa ja kuvitus upean ilmeikästä. Tämä koskee myös A Contract with God –kirjaa. 1978 ilmestynyttä kirjaa ei siis tarvitse lukea ainoastaan maailman ensimmäisenä sarjakuvaromaanina (miksi sitä usein väitetään), vaan yhtenä sarjakuvaromaanina kaikkien muiden joukossa, jolloin se ei häviä vertailussa lainkaan. Lue loppuun

Arvio: Today Is the Last Day of the Rest of Your Life – Surkeiden päätösten sarja

dav

Today Is the Last Day of the Rest Of Your Life (tästä eteenpäin TITLDOTROYL, kavereiden kesken) on jännittävä sarjakuvaromaani. Se on moderni Odysseia puhtaammin kuin moni muu kirja, se on coming-of-age-kertomus ja lisäksi se on vuorotellen aivan hiton ärsyttävä ja riipaisevan rehellinen. Tekijä Ulli Lust kertoo kaunistelematta nuoruutensa seikkailusta, jossa alaikäiset itävaltalaiset punkkaritytöt keplottelevat itsensä halki Italian ilman rahaa tai papereita. TITLDOTROYL on sekoitus ideologiaa, vastuuttomuutta, kasvamista ja vapautta. Sen kertomistapa ei säästele iskuja. Alkupuolella kirjaa tämä tarkoittaa, että päähenkilöiden toimet ja ajatusmaailma pistävät tympäisemään urakalla, ja lopussa sitä, että heistä ei voi olla välittämättä ja koetuksia myötäelämättä. Lue loppuun

Arvio: Hair Shirt – Synkkää oli, synkempää kaivattiin

dav

Ihmissuhdedraama Hair Shirt on salakavala sarjis. Patrick McEownin kertomuksessa ihmisiä vainoavat menneisyyden traumat, ja kovin montaa onneen johtavaa päätöstä ei tehdä. Siitä huolimatta tarina onnistuu herättämään toivoa paremmasta useampaan otteeseen. Lyhyissä silmänräpäyksissä epäterve parisuhde näyttää onnelliselta, rikkinäinen ihminen ehjältä ja narsistinen manipulointi hyväntahtoiselta. Seuraavassa hetkessä lyhyt illuusio sitten särjetäänkin, muistuttaen lukijaa siitä, että ei tässä nyt rationaalisesti ajateltuna hyvin voinut käydäkään: mitä oikein odotit, senkin romantikkohöppänä. Hair Shirtillä olisi mahdollisuus vääntää sydänjuuria vielä kovemmin kuin se tällä kertaa tekee. Lue loppuun

Arvio: Pure Shores – Paljonko pitää nähdä vaivaa näyttääkseen siltä, ettei yritä

dav

Hmmh. Mitähän tästä oikein sanoisi. Jaakko Pallasvuo on sarjakuvantekijä ja monipuolinen taiteilija, ja hänen 2015 julkaistu teoksensa Pure Shores yhdistelee ehdottomasti paljon taiteellisia elementtejä sarjakuvaformaattiin. Pure Shores on lähitulevaisuuteen sijoittuva kertomus nuoresta kirjailijasta, jolla on takanaan teineille suunnattu hittikirja, ja edessään eksistentiaalinen kriisi. Hän ei pidä teoksistaan eikä niiden tuomasta suosiosta, mutta ei osaa elää ilmankaan. Hän kohtaa juhlissa miehen, joka jakaa samankaltaisen kohtalon. Tyytymättömyys ylelliseen elämään ja itseensä yhdistää miehiä, jotka päätyvät yhteen ei niinkään rakkauden, vaan yksinäisyyden vuoksi. Urbaania yläluokkaista kriiseilyä, jota on markkinoilla tänä Post-Alfa –aikana melko paljon. Lue loppuun

Arvio: The New Deal – Läpijuostu tunnelmapala lama-ajalta

dav

Modernin ajan aamunkoiton glamour tuntuu kiehtovan kulttuurintekijöitä vuosi toisensa perään. 1920- ja 30-luvuille sijoittuvaa elokuvaa, tv:tä ja kirjallisuutta on tehty paljon, ja sitä on tähänkin blogiin eksynyt jo jonkin verran. Jonathan Casen The New Deal asettuu tämän jonon jatkoksi. Vuonna 1936 Yhdysvallat kärvistelee laman kourissa, mutta tämä ei näy New Yorkin Waldorf Astoria –hotellissa, joka tekee parhaansa poistaakseen vieraidensa näköpiiristä kaikki muistutukset epäoikeudenmukaisuudesta ja kurjuudesta. Kolikon molempia puolia tarkastelevat hotellin palvelusväkeen kuuluvat Frank ja Therese, jotka unelmoivat paremmasta elämästä. Hotellissa alkaa tapahtua, ja molemmat ajautuvat mukaan rikosvyyhtiin, josta eivät oikein itsekään ole perillä. The New Deal kuulostaa hauskalta ja lupaavalta, mutta lopputulos on valitettavan vaisu.

Lue loppuun