Arvio: The Art of Charlie Chan Hock Chye – Sarjakuvataiteilijan tuskasta syntyy ainutlaatuinen voimannäyte

dav

Disclaimer: Tästä kirjasta on vaikea puhua käsittelemättä sen tekotapaa, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten kirjaa luetaan. Minusta kyseessä ei ole spoileri, enkä olisi kirjoittanut arvostelua tähän muotoon, jos ajattelisin sen heikentävän lukukokemusta millään tapaa. Silti, mikäli et halua tietää kirjasta etukäteen mitään muuta, kuin että se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kannattaa ensin lukea se ja palata tämän tekstin pariin jälkikäteen.

Uhhuh puhhuh, kylläpäs pääsi yllättämään. The Art of Charlie Chan Hock Chye kävi juuri pokkaamassa pari Eisner-palkintoa, joten nappasin sen kirjastosta kainalooni ilman sen suurempia miettimisiä ja nyt mentiinkin sitten suoraan kuluvan vuoden top-listan kärkikahinoihin. The Art of Charlie Chan Hock Chye (sanotaan tästä eteenpäin TAOCCHC:ksi) kertoo Singaporen merkittävimmän sarjakuvantekijän tarinan. Chan Hock Chye syntyi juuri ennen toista maailmansotaa ja on kokenut elinaikanaan Singaporen itsenäistymisen, kasvukivut ja räjähtävän taloudellisen nousun, joka ei kuitenkaan ole syntynyt ongelmitta. Hän on ollut poliittisesti sävyttynyt ensimmäisistä sarjakuvistaan 1950-luvulta lähtien. Vuosien vieriessä hänen tyylinsä ja teemansa muuttuvat ja sarjakuvat saavat yhä synkempiä sävyjä. Chan Hock Chye on kamppaillut koko uransa olemattomia myyntilukuja ja Singaporen sensuuria vastaan. Suuri osa kirjan sarjakuvista onkin ”unpublished”, kaivettu Chan Hock Chyen omista arkistoista.

dav
”Taiteilijan” ”omakuva”

Yllätyskäänne on kirjassa se, että Charlie Chan Hock Chye ei ole todellinen. Kirjan ja hahmon luoja on moderni sarjakuvantekijä Sonny Liew. Hän rakastaa kotimaataan Singaporea kirjasta päätellen yli kaiken. Koska maalla ei koskaan ole ollut sen tarvitsemaa ja ansaitsemaa visionääristä sarjakuvantekijää, Liew päätti luoda hänet. Chan Hock Chye kommentoi takautuvan ajankohtaisesti Singaporen poliittista ilmapiiriä ja turbulentteja aikoja niin kuin niitä Liew’n mielestä olisi pitänyt tapahtumahetkellä kommentoida. Chan Hock Chye seuraa kotimaansa kehitystä hieman kuten Forrest Gump Yhdysvalloissa, mutta terävämmin, kantaaottavammin ja rohkeammin. Sonny Liew luo TAOCCHC:ssa taiteilijalle kokonaisen elämän, johon kuuluvat niin alati elävä ja kehittyvä tuotanto, henkilöhistoria, iän myötä muuttuva persoona ja näiden kaikkien reagointi Singaporen vaiheisiin.

dav

Singaporen kehitys henkilöityy TAOCCHC:ssa kahteen henkilöön: Lee Kuan Yew ja Lim Chin Siong olivat Singaporen itsenäisyyden aktiivisimpia puuhamiehiä, joiden suurimmat erot löytyivät heidän valitsemistaan keinoista. Molempien tavoite oli itsenäinen ja vapaa hallinto irti siirtomaavallasta. Lee valitsi hyvät välit englantilaisiin ja länsimaalaiseen kulttuuriin, kun taas Limin strategia oli kiinalaisen kansanosan ja kommunismin hyödyntäminen uuden valtion rakentamisessa. Liew’n sanoin he olivat kaksi tiikeriä, jotka eivät mahtuneet samalle vuorelle. Hän suhtautuu valtataistelun lopulta voittaneeseen Leehen ristiriitaisesti: Singaporen vauraus ja hyvinvointi on ylittänyt kaikkien odotukset, mutta sen hintana ovat olleet poliisivaltiomaiset lait, paikallisen kulttuurin totaalinen polkeminen, sananvapauden kavennukset ja mielivaltaisesti nimettyjen valtionvihollisten vangitsemiset. Niinpä suuri osa kirjasta käytetään pohtimaan, olisiko Limin Singapore ollut tasa-arvoisempi tai parempi paikka, vai onko Leen ja hänen johtamansa PAP-puolueen harjoittama politiikka pelastanut Singaporen itsenäisyyden ja hyvinvoinnin.

dav

Ilmeisin ja ensimmäiseksi vaikutuksen tekevä seikka kirjassa ja Liew’n monipuolisuus ja muuntautumiskyky. Kirja sisältää otteita Chan Hock Chyen ”leikekirjasta”, eli lapsuuden söherryksistä lähtien. Kun taiteilija alkaa julkaista sarjakuvia, näkyy niissä ensin japanilaisen mangan vaikutus, ja tarinan edetessä tyyli länsimaistuu kun Chan Hock Chye perehtyy muun muassa EC:n ja Disneyn julkaisuihin tai Will Eisnerin ja Walt Kellyn tuotantoon. Liew omaksuu tyylejä saumattomasti sekä Chan Hock Chyen sarjakuvien käsikirjoituksissa että kuvituksissa. Kaikkia sarjakuvia sarjakuvan sisässä yhdistää niiden metaforisuus. Yhtä puoluetta tai sen johtohahmoa edustaa lähes aina yksi henkilö, ja kukin sarjakuva kommentoi tiettyä aikaa tai tapahtumaa Singaporen poliittisessa historiassa. Tyylilajit vaihtelevat scifistä pulp-toimintaan ja seikkailusarjakuvasta komediastrippiin. Sonny Liew’n visio ja toteutus TAOCCHC:ssa ovat aivan suvereeneja. Ne eivät harhaudu tai junnaa paikallaan. Kaikki tapahtuu loogisesti, uskottavasti ja draamallisesti puhuttelevasti. Voi olla, että 8-vuotiaan Chan Hock Chyen piirrokset ovat parempia kuin sen ikäisten normaalisti, mutta toisaalta itse en osannut piirtää edes 28-vuotiaana, joten mitäpä minä siitä tietäisin.

dav

dav

TAOCCHC on vaihtelevista tyyleistä, kiinnostavasta historiasta ja kulttuuriin tutustumisesta huolimatta päällimmäiseksi melankolinen kirja. Charlie Chan Hock Chyen elämää ja Singaporen kehityksen seuraamista varjostaa jatkuva voimattomuuden tunne. Voit haluta äänesi kuuluviin vaikka kuinka ja olla minkämoinen nero tahansa, mutta kaikkiin spottivalo ei tule osumaan koskaan. Joku jää ilman onnenpotkuja ahkeruudestaan huolimatta. Tässä mielessä Charlien Chan Hock Chye on myös vertauskuva Lim Chin Siongille. Liew’n tulkinnassa Lim oli aina Singaporen itsenäisyyden ajajista se rauhanomainen ja pientä ihmistä puolustanut aktivisti, mutta hänen kohtalonsa oli joutua perusteettomasti vangituksi, maanpakoon ja lopulta kuolla melko unohdettuna. Koska Chan Hock Chye oli vain sarjakuvantekijä eikä agitaattori, ei hänen kohtalonsa vallanpitäjien käsissä ollut aivan yhtä karu, joskaan ei onnellisempikaan.

dav

The Art of Charlie Chan Hock Chye on formaatiltaan ainutlaatuinen, tai ainakaan minä en ole törmännyt samanlaiseen mokumenttiin sarjakuvamuodossa. Se on minkä tahansa muotoiseen mokumenttiin verrattuna lähes mestariteos. Sonny Liew on pistänyt kasaan niin monipuolisen, ajatuksia herättävän ja monella tasolla puhuttelevan sarjakuvan, että kunnioitus tekijää kohtaan kasvaa koko kirjan ajan. Don Rosa on joskus sanonut, että sarjakuvantekijän tulee olla kuin kaikki elokuvien lopputeksteissä näkyvät tehtävät yhdessä ihmisessä. Lausunto on hieman yliampuva, mutta Sonny Liew’n kohdalla se tuntuu totuudenmukaisemmalta kuin monen muun. On mahtava tietää, että Chan Hock Chyen surullinen kohtalo ei toistunut Liew’n kohdalla: hän sai sarjakuvansa suuren yleisön tietoisuuteen, voitti palkintoja ja Singaporen valtio yritti estää sarjakuvan julkaisun arkaluontoisen materiaalin vuoksi. Kaikki nämä ovat Liew’n kaltaiselle sarjakuvafanaatikolle ja patriootille varmasti arvokkaita saavutuksia. Minä vain riemuitsen siitä, miten antoisaa sarjakuvien lukeminen voi oikein ollakaan.

dav

Arvosana: 90/100

The Art of Charlie Chan Hock Chye
Sonny Liew, käsikirjoitus ja kuvitus
Pantheon Books
Hinta Suomessa 25-30 €

PS. Itselläni meni oikeasti lähes sata sivua ennen kuin tajusin kirjan todellisen asetelman. Ei hävetä, nostan totisesti hattua Liew’lle.

dav

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s