Arvio: Tulevaisuuden arabi 1-3 – Pöhlä isä vie perheensä ankeisiin paikkoihin

dav

Tulevaisuuden arabi on kuin varkain noussut yhdeksi tämän hetken puhutuimmista sarjakuvista. Riad Sattoufin omaelämäkerralliset muistelut lapsuudesta Lähi-idän eri maissa ovat ”jostain” syystä puhutelleet eurooppalaisia kovasti viime vuosina, aina meitä peräpohjalaisia myöten. Ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika Riad pystyy tarjoamaan eurooppalaiselle ymmärrettävän ja melko helposti lähestyttävän kurkistuksen Lähi-idän maiden kulttuuriin ja poliittiseen sekamelskaan 1980-luvulla. Tämä kaikki selittää osaltaan toki sitä, miksi Lähi-itä on edelleen niin perseellään kuin se on, ja siksi Sattoufia on kuunneltu herkällä korvalla juuri viime vuosina. Tulevaisuuden arabi –kirjat ovat arkisia, yksityiskohtaisia ja ilmeikkäitä. Ranskalaisen sarjakuvan kanssa kasvaneille ne ovat helppoa seurattavaa, mikä kasvattanee markkinapotentiaalia täällä päin entisestään. Lue loppuun

Arvio: Daytripper – Ovela asetelma laimenee latteuksiksi

dav

Brasilialainen minisarja Daytripper on tietyiltä osin erittäin kiehtova: se on miljöössään selkeästi brasilialainen, mutta tuntuu silti tutulta ja läheiseltä. Se käsittelee asioista universaaleinta, onnellista elämää ja Fábio Moonin ja Gabriel Bán kertomistapa on koukuttava. Daytripper kertoo kirjailija Brás de Oliva Domingosista, hänen tärkeistä päivistään ja kuolemastaan. Brás nimittäin kuolee jokaisen osan lopuksi. Osat kuvaavat hänen elämäänsä eri ikäisenä, eri vaiheissa ja erilaisten haasteiden edessä. Daytripperin suuri kysymys lienee ”jos viikatemies tulisi vierailulle tänään, miltä elämäsi näyttäisi tähän saakka?” Daytripper pohtii tätä kysymystä esittämällä Brásin elämän tärkeimpiä hetkiä. Ensisuudelma, lapsen syntymä, vanhemman kuolema, uusi rakastuminen, oman identiteetin löytäminen jne. Onko jonkin näistä jälkeen parempi kuolla kuin toisen? Mitä elämässä pitää kokea, jotta se voidaan laskea hyväksi elämäksi? Daytripper on täynnä tällaista pohdintaa, ja siihen liittyy myös sen isoin ongelma, häiritsevä muropaketin kylkeen kelpaavan paulocoelho-filosofian paino, jota on vaikea päästä karkuun. Lue loppuun

Arvio: Hair Shirt – Synkkää oli, synkempää kaivattiin

dav

Ihmissuhdedraama Hair Shirt on salakavala sarjis. Patrick McEownin kertomuksessa ihmisiä vainoavat menneisyyden traumat, ja kovin montaa onneen johtavaa päätöstä ei tehdä. Siitä huolimatta tarina onnistuu herättämään toivoa paremmasta useampaan otteeseen. Lyhyissä silmänräpäyksissä epäterve parisuhde näyttää onnelliselta, rikkinäinen ihminen ehjältä ja narsistinen manipulointi hyväntahtoiselta. Seuraavassa hetkessä lyhyt illuusio sitten särjetäänkin, muistuttaen lukijaa siitä, että ei tässä nyt rationaalisesti ajateltuna hyvin voinut käydäkään: mitä oikein odotit, senkin romantikkohöppänä. Hair Shirtillä olisi mahdollisuus vääntää sydänjuuria vielä kovemmin kuin se tällä kertaa tekee. Lue loppuun

Arvio: The Underwater Welder – Painava aihe ja kiinnostavat hahmot kärsivät helpoista käänteistä

dav

On mukavaa lukea sarjakuvia, joissa tuntuu siltä, että tekijällä on hyvin selkeä visio siitä, mitä hän haluaa sanoa. Kun tapahtumat nivoutuvat yhteen ja tarina etenee juuri oikealla tahdilla kohti päätöstään, on lukeminen koukuttavaa ja palkitsevaa. Jeff Lemiren The Underwater Welder on tällainen teos. Se on pieni draama miehestä, joka on tulossa isäksi ja samaan aikaan käy läpi traumoja oman isänsä ennenaikaisesta menettämisestä. Draaman lisäksi The Underwater Welder hyödyntää yliluonnollisia elementtejä tarinansa kertomiseen, ja päähenkilö uppoutuu tarinan aikana takaumiin ja maailmoihin, joista ei voi olla varma, ovatko ne totta vai puhdasta kuvitelmaa. Kirjan tärkein kysymys on painava: siirrämmekö me omia käsittelemättömiä ongelmiamme vääjäämättä eteenpäin läheisillemme, jos emme ole valmiita kohtaamaan niitä itse? Lue loppuun

Arvio: En koskaan pitänyt sinusta – Die Leiden des Jungen Chester, ei paljon valonpilkahduksia

dav

Chester Brownin omaelämäkerrallinen En koskaan pitänyt sinusta kiinnosti kahdesta syystä: ensinnäkin Brownin toinen teos Ed, iloinen klovni oli hyvä sekoitus aidosti koskettavaa kerrontaa ja mustaa huumoria. Toiseksi kirjan nimi lupaili hieman vaihtoehtoista katsantokantaa kirjailijan elämään ja suhteisiin toisiin ihmisiin. Kirja kertoo Brownin lapsuus- ja teinivuosista Montrealin lähiössä. Elämää varjostavat äidin horjuva mielenterveys ja Chesterin introverttius, joka johtaa koulukiusaamiseen. Muutoin tarjolla on varmasti jokaiselle tuttuja tuskailuja ihastumisten ja rakkauden kanssa. En koskaan pitänyt sinusta on toisaalta erittäin samaistuttava, toisaalta mälsän ankea vastoinkäymisissä vellominen. Lue loppuun

Arvio: Meti – En tiedä onko tämä tosi hauska vai tosi surullinen

dav

Aapo Rapin tunnistaa hulppean eläväisestä grafiikasta ja erittäin ilmeikkäistä hahmoistaan. Tutustuin itse tekijään Kosmista kauhua –teoksen kautta, ja nyt tarkastelussa on Rapin aikanaan laajempaan maineeseen nostanut Meti. Tyylilajeiltaan nämä kaksi kirjaa ovat melko kaukana toisistaan: Kosmista kauhua oli fantasia- ja vampyyrisekoilu, kun Meti on hyvinkin maanläheinen kokoelma Rapin oman Meeri-mummon tarinoita. Meti maalaa kuvaa suomalaisuudesta ja ennen kaikkea karjalaisuudesta mummon kertoman lähihistorian ja Rapin omien kokemusten kautta. Lyhyeksi kirjaksi Meti onnistuu liikkumaan kunnioitettavan laajalla tunneskaalalla. Se naurattaa useasti ääneen, mutta on aika ajoin myös häpeilemättömän synkkä. Lue loppuun

Arvio: Isä – Rohkea ja raastava kuvaus suuresta tuskasta

dav

Hanneriina Moisseinen on vähintään yksi tämän hetken puhutuimpia suomalaissarjakuvataitelijoita. Hänen uusin teoksensa, toiseen maailmansotaan sijoittuva Kannas, on kerännyt ylistäviä kommentteja joka puolelta. Itselleni Moisseinen ei aiemmin ole tuttu, joten otin tutustumisteokseksi hänen edellisen sarjakuvansa, omaelämäkerrallisen Isän vuodelta 2013. Tämän kirjan jälkeen en lainkaan ihmettele Moisseisen saamaa ylistystä. Isä käsittelee todella raskasta aihetta, läheisen katoamista. Kirjailijan isä on kadonnut saaresta Kallavedellä 80-luvun lopulla, ja kirja kuvaa läheisten surua ja epätietoisuutta tragedian vanavedessä. Lue loppuun