Arvio: My Favorite Thing Is Monsters – Uniikki, huippulaadukas ja koukuttava murhamysteeri

edf

Hype yhtä tämän vuoden kehutuinta sarjakuvadebyyttiä kohtaan ehti nousta melkoiseksi. Emil Ferrisin My Favorite Thing Is Monsters on kerännyt ylistystä ja palkintoja alkuvuodesta tapahtuneen julkaisunsa jälkeen aika tahtia. Niteen saapuminen kirjastoon kesti kuitenkin melko pitkään, joten ehdin rakentaa odotuksia päässäni hyvän aikaa. Siksi onkin ihan älytöntä, että ensimmäisestä aukeamasta voi jo arvata tämän sarjiksen olevan juuri niin hyvä kuin on väitettykin. MFTIM näyttää aivan upealta ja uniikilta, se on viimeistä viivaansa (joita muuten riittää) myöten konseptoitu, monitasoinen ja kaikenkattava kertomus. Se on seikkailu, draama, yhteiskunta- ja taidehistoriikki, rakkauskirje kauhu-pulp-lajityypille, kommentaari sukupuolirooleista, yhteiskunnallinen kritiikki ja fantasianomainen sukellus nuoren tytön rikkaaseen mielikuvitusmaailmaan. Ja sanoinko jo, että se on aivan upean näköinen? Taisin sanoa, mutta siis oikeasti, katsokaa nyt:

MFTIM on konseptiltaan 10-vuotiaan Karen Reyesin päiväkirja. Karen rakastaa hirviöitä, kauhua ja piirtämistä. Apuviivoitetut ja rei’itetyt sivut ovat täynnä hänen piirroksiaan ja ajatuksiaan, joista sarjakuva muodostuu. Karen haluaa olla hirviö ja näkeekin itsensä ihmissusimaisena olentona ihmisten keskellä. Hän elää äitinsä ja isoveljensä kanssa 1960-luvun Chicagossa, mutta hänen toinen jalkansa on jatkuvasti mielikuvitusmaailmoissa, jotka sekoittuvat maagisen realismin hengessä sivuilla kuvattaviin arjen kokemuksiin. Lukija joutuu jatkuvasti pohtimaan, mitkä tapahtumista ovat todellisia ja mitkä taas Karenin mielikuvituksen tuotetta (ne eivät välttämättä ole yhtään vähemmän todellisia). Kun Karenin yläkerrassa asunut mukava mutta mieleltään epävakaa rouva kuolee, Karen aavistaa, että kyseessä ei välttämättä ollut onnettomuus tai luonnollinen tapahtuma ja alkaa selvittää olettamaansa murhamysteeriä. Tämä on vain alkuasetelma, sillä tarina rönsyilee ajassa ja paikassa yli 400 sivun mitassaan sinne sun tänne. Ferris pitää langat mahtavasti käsissään, sillä rönsyily ei tunnu kertaakaan turhalta, rytmiä sekoittavalta tai hämmentävältä. Jokainen MFTIM:n ottama suunta on perusteltu ja kiehtova. Ja se on upean näköinen.

MFTIM:n parissa joutuu sarjakuvan parhaan mahdollisen ongelman eteen: juoni on niin kiehtova ja vangitseva, että sivuja tekee mieli ahmia, mutta samaan aikaan jokaiselle aukeamalle haluaa jäädä viivyttelemään ja imemään itseensä kuvitusta. Ferrisin sivut ovat niin monipuolisia, vivahteikkaita ja eläväisiä että fear of missing out on jatkuvasti läsnä. Uskallanko jo mennä eteenpäin, olenko nyt saanut tältä kuvalta kaiken sen, mitä sillä on annettavana? Onneksi sarjiksen paras puoli on edelleen, että etenemistahtinsa saa määrätä itse, ja taaksepäinkin on helppo palata. Välillä tuntuu siltä, että ylisanoja tulee käytettyä liikaa, mutta MFTIM:n kuvitus on omalaatuisinta ja laadukkainta, mitä olen nähnyt pitkään, pitkään aikaan. Ferrisiä eivät häiritse sellaiset asiat kuin sarjakuvan konventiot ruuduista tai kerrontajärjestyksistä, vaan tapahtumat soljuvat ja limittyvät vaivattomasti toisiinsa. Täytyy myöntää, että MFTIM:n parissa erehdyin lukemaan sivuja väärässä järjestyksessä useammin kuin normaalisti, eli pientä selkeyttä kerrontaan voi sikäli toivoa. Häiritsevää tämä ei kuitenkaan ollut, sillä Ferrisin sivut ovat perusteltuja kokonaisuuksia jotka antavat asialleen tarpeeksi tilaa. Kärryiltä ei tipu, vaikka pomppaisi vahingossa repliikin tai kahden yli. Ferris pitää lukijan mukana, eikä olo ole hämmentynyt tai tyhmä missään vaiheessa.

edf — Miettikää nyt, vierekkäisillä sivuilla vanhoja kauhusarjiskansia ja Van Gogh -pastissia. BOOM

Kaikesta tästä suitsutuksesta voi jäädä kuva, että MFTIM on riemua alusta loppuun. Teemat ovat kuitenkin välillä erittäinkin raskaita ja pohtimaan laittavia. Normaalien kasvukipujen lisäksi kirja käsittelee mm. seksuaali-identiteetin kanssa painimista, alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä, prostituutiota ja holokaustia. Mainituista teemoista toinen tuntuu välillä jopa ongelmalliselta. Ferris kuvailee hyvin eksplisiittisesti lapsiprostituutioon ajetun henkilöhahmon kokemuksia ja mietin kovasti, kuinka paljon tämä kuvailu on tarinan kannalta perusteltua. Taiteen kuuluu toki herättää myös epämiellyttäviä tunteita, mutta on eri asia tuntea myötätuntoa henkilöitä kohtaan kuin tuntea olonsa epämukavaksi ikävän hekumoinnin vuoksi. Se, että Ferris on itse nainen ja kuvailee naishenkilön kokemusta, poistaa ongelmallisuutta jonkin verran. Myös se, että tytöt, vaikka uhreja ovatkin, ovat silti aktiivisia ajattelijoita ja tuntijoita, eivätkä vain objekteja, perustelee tekijän valintaa. Milloin kyse on tärkeästä tabuista puhumisesta ja milloin eksploitaatiosta, on aika vaikea sanoa. Ferrisin lähestyminen aiheeseen pistää miettimään, lopputulokseen en ole vielä päässyt.

edf — Epämukavat sivutkin ovat silti visuaalisesti täysin BOOM

MFTIM on fyysisestikin melko järkälemäinen teos. Sillä on mittaa, kokoa ja yksityiskohtia niin paljon, että tekemiseen on helppo uskoa käytetyn 6 vuotta, varsinkin kun aiemmin osittain halvaantunut Ferris joutui opettelemaan piirtämisen uudelleen sarjakuvan tekoa varten. Tekijänsä debyyttisarjakuvana se on myös melkoinen uhkapeli. Olisi hirveää vuodattaa teokseen valtava osa elämäänsä ja jäädä ilman lukijoita. Onneksi tähdet ovat asettuneet kohdalleen ja Ferris on saanut mestariteokselleen sen ansaitseman huomion. 6 vuotta on käytetty sikälikin viisaasti, että sivujuonteiden yhteyksiä on rakennettu ja tarinan kerrontaa hiottu. MFTIM:n maailma, vaikka ei fyysisesti ole valtava, on mielettömän rikas ja mahdollistaa tarinalle vaikka mitä. Siksi kirjan lopussa harmittaakin huomata, että uppoutuminen on vielä kesken. Toistaiseksi ilmestynyt kirja on tarinan ensimmäinen osa. Toisen pitäisi pamahtaa jenkkimarkkinoille hetkenä minä hyvänsä. Koska tämä sarjakuva on niin uniikki ja tietyllä tavalla hengästyttävä, jäin miettimään, onko kaksi (tai useampi) volyymiä samanlaista tykitystä jo riski ähkylle. Tyhmää sitä on etukäteen joka tapauksessa murehtia, todennäköisesti parin kuukauden odottamisen jälkeen toinen osa maistuu jo mainiosti.

edf