Arvio: Salatut sodat – Hölmöä purkkaviihdettä, mutta rehellisesti

dav

Tämä viikko oli melko raskas, ja jo maanantai-iltana tuntui siltä, että tarvetta olisi uudelle viikonlopulle. Minulle iski tarve tyhjentää päätä palaamalla yksinkertaisempiin aikoihin. Hyvikset hyviksinä, pahikset pahiksina, kirkkaita värejä ja mäiskettä. Salatut sodat vastaa tähän tarpeeseen loistavasti. Alun perin 1984-1985 ilmestynyt tarinakokonaisuus on supersankarisarjisten ensimmäinen iso team-up-tapahtuma. Kostajat, Ryhmä-X, Hämähäkkimies ja pari muuta siirtyvät sotaplaneetalle, jossa kaikkivoipa Tuonpuoleinen usuttaa heidät taistelemaan pahimpia vihollisiaan vastaan. Vihupuolelta löytyvät mm. tohtorit Doom ja Mustekala, Molekyylimies, Lisko, Lumoojatar, Imijä (parhaita nimikäännöksiä koskaan) ja muutama muu kehveli. Jim Shooterin käsikirjoittama sarjis ei yritä esittää olevansa erityisen fiksu tai perusteltu. Se on rehellistä purkkaviihdettä.

dav

Jopa kirjan esipuheessa myönnetään, että idea Salattuihin sotiin syntyi tarpeesta myydä Marvel-aiheisia leluja. Tarina oli ainoastaan tekosyy pistää Hämis, Wolverine ja Hulk samoille hyllyille nuorten sormien ulottuville. Sarjiksen suosio ylitti kuitenkin lelujen myynnin moninkertaisesti. Salatuista sodista tuli supersankarisarjakuvan klassikkoteos ja käännekohta, mikä on tarinan laatuun nähden huvittava sattuma. Shooter ei vaivaa päätään selittelyillä vaan keskittyy olennaiseen, nyrkkien viuhuntaan ja hahmopaljouden pyörittämiseen. Bob Laytonin ja Mike Zeckin taide on laadultaan vaihtelevaa ja osittain jopa laiskaa. Hahmojen mittasuhteet voivat muuttua kahdessa ruudussa valtavasti ja taustat ovat pelkistettyjä.

dav
Varsinkin Hämiksen erikoisemmat asennot tuntuvat aiheuttavan päänvaivaa

Salatut sodat ei kuitenkaan puutteistaan huolimatta ärsytä tai tunnu ajan haaskaukselta. Luulen sen johtuvan siitä, että se on hyvin avoimesti ja rehellisesti tyhmä sarjakuva. Kukaan ei väitä, että taustalla olisi valtavia filosofisia kysymyksiä tai symboliikkaa. Salatut sodat ei kärsi myöhempien team-upien erityisesti Ikuisuuden rautahanskan mammuttitaudista ja pompöösiydestä. Se ei ota itseään vakavasti. Siksi silloin, kun Salatut sodat onnistuu sattumalta oivaltamaan hahmoistaan jotain, se tuntuu aidolta. Shooter löytää Tohtori Doomista eniten mielenkiintoisia puolia, ja hän nousee ainoaksi hahmoksi, joka yksinään voi kantaa tämän mittaluokan tarinaa uskottavasti eteenpäin. Möykkyyn, Hämähäkkimieheen, Magnetoon ja Kolossiin liittyvät sivujuonet ovat mielenkiinnoltaan vaihtelevia, mutta minkä tahansa niistä olisi myös voinut jättää kirjoittamatta tarinaan sen juurikaan kärsimättä.

dav
Tässä näkyisi esimerkiksi sivujen hyvin erilainen painojäljen laatu, jos olisin osannut ottaa paremman kuvan

Tärkeintä Salatut sodat –kokemuksessa on kuitenkin nostalgia, ja sitä on tarjolla runsain mitoin. Kankea kuvitus ja joidenkin sivujen selkeästi kehnompi painojälki ovat vähän kuin c-kasetin suhina tai vinyylin ratina, joskus se parantaa kokemusta heikentämisen sijaan. Sarjis on täynnä 80-luvun hölmöyksiä: Stormin irokeesi-rock-look, Rautamiehen haarniskasta löytyvät rullaluistimet, turhamainen Ampiainen ja useamman sankarin trumpettilahkeet. Naurettavia, mutta sympaattisia yksityiskohtia, jotka tekevät lukemisesta hauskempaa. Sarjishistorian palasena se on myös kiinnostava, sen verran paljon tällä lelumainoksella oli vaikutusta Marvel-sarjiksiin tarinan jälkeisinä vuosina.

dav
Rullaluistimet = huikeat

davErityisen hyväksi sarjakuvaksi Salattuja sotia on vähän vaikea väittää hyvällä tahdollakaan, mutta ammattitaitoista viihdettä se kyllä on. Joskus korkeamman tason kunnianhimo on ihan ok jättää pois yhtälöstä, kun laaditaan sopivan pinnallista spektaakkelia. Hahmoista tarpeeksi tilaa ollakseen mielenkiintoinen saa vain Doom, mutta koska Salattujen sotien mitta ei veny liikaa eikä tarina ole tarpeettoman monimutkainen, ei muiden hahmojen yksiulotteisuus vielä pääse häiritsemään liikoja. Tällä viikolla Salatut sodat täytti minulle tehtävänsä ja tarjosi tuuletusta stressistä juuri sopivalla tavalla. Tällaistakin hömppää on hyvä olla varastossa hätätilanteita varten kirja tai pari.

Arvosana: 63/100

Salatut sodat
Jim Shooter, käsikirjoitus – Bob Layton ja Mike Zeck, kuvitus
Egmont Kustannus
Hinta Suomessa 50-100 €, saatavuus heikko

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arvio: Salatut sodat – Hölmöä purkkaviihdettä, mutta rehellisesti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s