Arvio: The Art of Pho – Keittokirja maustettuna keittiöfilosofialla

edf

Jos pitäisi päätellä jotain kotiseudulle nousevien ravintoloiden tyylistä, niin pho-keitto on juuri nyt jonkinasteinen ruokatrendi. Vietnamilaiseen keittiöön tai jopa pelkkään pho’hon keskittyviä pikkupaikkoja aukeaa tasaiseen tahtiin. Ja mikä siinä, pho-keitto on herkullinen, monipuolinen ja muunneltava safka. Tätä mieltä on ilmeisesti myös Julian Hanshaw, jonka esikoissarjakuvaromaani The Art of Pho suhtautuu soppaan melko intohimoisesti ja pikkutarkasti. Tietenkään kirjassa kyse ei ole pelkästään keitosta ja sen tekemisestä, mutta ruoka on ehdottomasti tärkeässä roolissa. The Art of Pho on ajoittain absurdiksi äityvä kertomus viattomasta nuoruudesta, rakkaudesta Vietnamiin, oman paikan hakemisesta ja matkasta ruokakulttuuriin. Yhtäältä se on koskettava ja puhutteleva, toisaalta ärsyttävän naiivi ja itseriittoinen. Onneksi keitto maistuu hyvälle.

Kirjan päähenkilö Little Blue on jonkinlainen porsas-ihmis-robotti-hybridi, joka heitetään tarinan alussa keskelle Ho Chi Minh Cityä. Päähenkilön ulkoasu on osa Hanshaw’n surrealistista tyyliä, mutta alun shokin jälkeen huomaa, että The Art of Pho on tyylistään huolimatta melko perinteinen tarina. Little Blue on hieman tietämätön, ujo ja kömpelö, mutta hyvä kokkaamaan. Hän löytää paikkansa suurkaupungista pho-kärryn pitäjänä ja osana nuorten länsimaisten travellaajien yhteisöä. Little Bluen tarina herättää myötätuntoa ja on pienimuotoisuudestaan huolimatta erittäin kiinnostava. Hanshaw maustaa tarinaa resepteillä ja kuvauksilla paikallisesta ruuasta, mikä tuo The Art of Pho’lle selkeän oman leimansa. Ihmiset Little Bluen ympärillä ovat ystävällisiä ja vastoinkäymiset pysyvät aisoissa. Näiltä osin The Art of Pho olisi pieni ja mukava ruokakertomus. Kirjan ongelmat nousevat sen toisesta puolesta, matkakertomuksesta ja yhteisön tunteesta kaukana kotoa.

edf

Julian Hanshaw on itse sanonut, että Little Blue on hänen alter egonsa ja sijoittuminen Vietnamiin juontaa juurensa hänen matkailukokemuksistaan. Kirjasta päätellen tekijän kokemus paikallisuudesta on rajoittunut suurin piirtein nimen keittoon, sillä yhtään vietnamilaista henkilöhahmoa kirjassa ei taida olla. Kaikkea paikallista ihaillaan matkailijoiden silmin ja tiedon, hyväksynnän ja arviot kaikesta Ho Chi Minh Cityssä tapahtuvasta kertovat maahan pällistelemään tulleet turistit. Kirjan teemaksi nousee pohdinta elämän jatkuvasta liikkeestä, jossa ihmiset ympärillä vaihtuvat. Nämä kaksi elementtiä kun laittaa yhteen, saa The Art of Pho’n syvällisyys tuntumaan suunnilleen rippileiritasoiselta. On tosi harmi huomata, että kivalta vaikuttanut kirja on suurelta osin vain nippu latteita kliseitä. On vaikea tuntea sympatiaa Little Blueta kohtaan tämän identiteettipohdintojen pyörteessä, kun ajatukset on lainattu muropaketin kyljestä ja somejulkkisten instagram-sitaateista.

edf

The Art of Pho’n puutteet nousevat esiin kuitenkin lähinnä tarkemman pohdinnan seurauksena. Itse lukemiselle niistä ei ehdi olemaan haittaa, sillä tuolloin parhaansa yrittävä pikku kokki ja kiehtovat paikallisreseptit pitävät sivut kääntymässä ripeään tahtiin. Hanshaw’n kokemus matkustamisesta on varmasti ollut hänelle tärkeä ja rakkaus muistoja kohtaan välittyy sivuilta. Osittain Hanshaw käsittelee omaakin kokemustaan kriittisesti Little Bluen oppiessa, että omassa mielessä rakennetut ideaalit harvoin kestävät tarkastelua todellisuudessa. Tämä ei silti poista takaraivosta epäilystä, etteikö tällainen kokemus löydy omastakin takaa aika monelta. Oliko juuri tämä tarina sellainen, joka piti painaa kirjaksi ja saattaa miljoonien ihmisten saataville?

edf

Tarinan kerrontaa perustelee Hanshaw’n kuvitus. Se on vinksahtanut, surrealistinen ja absurdi, mutta ei liiallisissa määrin. Ensimmäisillä sivuilla saattaa iskeä pieni ”ei jumalauta tämä on taas näitä” -efekti, mutta itse asiassa Hanshaw kuljettaa tarinaa erittäin eläväisesti ja riittävän loogisesti. Tarina poukkoilee todellisuuden ja unijaksojen välillä, mutta tekijälle on selkeästi tärkeää pitää juonesta kiinni ja kuvitus onnistuu pysymään onnistuneesti vinkeän omaperäisenä muuttumatta itsetarkoituksellisen vaikealukuiseksi. Perustyyliä virkistävät muutaman sivun välein esiintyvät erikoissivut, joissa tekstin lukemissuuntaa voi joutua miettimään tai kuvan fokuspistettä etsimään hetken. The Art of Pho’ssa tämä ei yllättäen ärsytä lainkaan, eli kuvituksellisesti Hanshaw on onnistunut löytämään itselleen toimivan tyylin.

edf

Kaikkinensa The Art of Pho jäisi puhtaalla yhteenlaskulla plussan puolelle. On kuitenkin kiistaton fakta, että sen näkyvimmät puutteet saavat tekijänsä vaikuttamaan hiukkasen ärsyttävältä tyypiltä, ja ärsyttävän tyypin sarjisten täytyy olla todella hyviä, jotta niitä voi kunnolla fanittaa. Jos olet sellainen tyyppi joka vakavalla naamalla toistelee sitaatteja kuten ”elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolella” tai ”joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle” niin The Art of Pho uppoaa varmaan kuin veitsi voihin. Muille tämä menee pienellä varauksella, mutta keittokirjan ja sarjakuvan yhdistäminen on hatunnoston arvoinen idea, eikä tässä totaalisesti katajaan kapsahdeta. Toivottavasti Hanshaw pääsee seuraavissa teoksissa kypsymään hieman ajatusmaailmansa kanssa. The Art of Pho’ssa on tarpeeksi näyttöjä, että seuraaviin teoksiin kannattaa tutustua,vaikkei tästä ajattomaksi klassikoksi olekaan.

edf
Tämän reseptikuvan otin rehellisesti sanottuna ihan omaa käyttöä varten

Arvosana: 62/100

The Art of Pho
Julian Hanshaw, käsikirjoitus ja kuvitus
Jonathan Cape
Hinta Suomessa n. 16 €

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arvio: The Art of Pho – Keittokirja maustettuna keittiöfilosofialla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s