Arvio: Blankets – Teinidraama ei ole ihmeellistä mutta se ei haittaa

cof

Teiniromanssidraama on vaikea laji. Tai on ainakin silloin, kun halutaan tehdä oikeasti vakavasti otettavaa jälkeä eikä vain lypsää helpolta kohderyhmältä nopeita pikavoittoja pois. Kun haluaa pois pelkkien kliseiden viidakosta, on vision ja laadun oltava erittäin hyvin kohdillaan. Ensimmäinen yhden virkkeen kuvaus, joka tulee mieleen Craig Thompsonin Blanketsista on ”Rehellisesti juustoinen tarina teinien lyhyestä rakkaudesta, jossa ei metaforia säästellä”. Kamalaltahan se kuulostaa, tuolla kuvauksella en olisi itse ollut koskemassa kirjaan pitkällä tikullakaan. Blankets onnistuu kuitenkin luovimaan itsensä lähes mahdottomasta vaikeuskertoimesta huolimatta oikein hyväksi sarjakuvaksi. Sen kornius ei ärsytä ja alleviivaavatkin metaforat sopivat tarinan henkeen. Blankets tuntuu samaistuttavalta ja luulin tunnistavani nuoren itseni useammastakin kohdasta. Kun jälkikäteen yritin etsiä elämästäni vaiheita, joiden ajattelin olleen samoja kuin Thompsonilla, huomasin, että ei se ihan niin oikeastaan kovin usein mennytkään. Blankets onnistuu tuntumaan siltä, kuin se tapahtuisi lukijalle, vaikka niin ei olisikaan. Viekasta paskaa tämmöinen.

cof

Blankets on omaelämäkerrallinen tarina kirjailijan nuoruudesta (kuten jostain syystä tuntuu olevan leijonaosa kiitetyistä sarjakuvista). Craig Thompson on kasvanut pienessä kaupungissa kylmien talvien Wisconsinissa, missä perhe-elämää määritti fundamentalistinen kristillisyys. Craig on kirjassa herkkä taiteilijasielu, jolle kadotuksella ja synnillä pelottelu aiheuttaa traumoja loppuelämän tarpeiksi. Nuoren pojan pakokeino on piirtäminen. Kodin ulkopuolella Craig on kuitenkin hyvin yksinäinen, aina siihen asti kun hän kohtaa uskonnollisella talvileirillä Raina-nimisen tytön, johon ihastuu välittömästi. Blankets on kertomus ensirakkaudesta, joka huumaa, mutta jota samaan aikaan varjostaa syvälle takaraivoon istutettu pelko omien tunteiden vääryydestä Jumalan edessä. Thompsonin kerronta on herkkää, tunteet hihanpielissä -tyyppistä. Se on kuitenkin avointa ja rehellistä, eikä Thompsonin toteava kerrontatyyli hae melodraamallaan lukijalta sääliä tai ymmärrystä. Siksi Blankets tuntuu helposti lähestyttävältä ja empatiaa herättävältä.

cof

Thompson kuvaa monet ihmiset nuoruudessaan pelottaviksi tai ahdistaviksi, lähtien omasta isästä ja koulutovereista. Hän ei kuitenkaan uhriudu vaan suomii itseäänkin suorasanaisesti esimerkiksi omasta surkeasta isoveljeydestään. Pikkuveli oli pienenä tervetullut mukaan ainoastaan piirtosessioihin; muuten tukea, apua tai veljeyttä ei ollut Graigilta tarjolla. Kirja liikkuu useammalla aikatasolla ja palaa teini-iästä lapsuuteen, jossa Graig ja hänen veljensä Phil riitelevät, leikkivät ja turvaavat toisiinsa. Välillä Thompsonin viesti tuntuu jopa ristiriitaiselta: hän soimaa itseään siitä, ettei pitänyt veljensä puolia, mutta suurimman osan ajasta veljessuhde näyttää minun silmääni ihan normaalilta. Kuinka moni nyt sisaruksistaan muka lapsena erityisesti pitää? Vaikuttaisi jopa vähän siltä, että Thompson ei ole aivan päässyt irti kirjassa esiintyvistä itseruoskinnallisista taipumuksistaan. Syyllisyydentunto ja ajatus synnistä on istutettu henkilöön niin syvälle, että vaikutukset näkyvät vielä kymmeniä vuosia myöhemminkin.

cof

Kuvitukseltaan Blankets on ehdottomasti vahvimmillaan lumisten maisemien kanssa. Thompson löytää monta eri tapaa kuvittaa talvisia maisemia niin, että luonto ja siitä välittyvä tunnelma ovat todella vahvasti esillä. Henkilöiden kohdalla jälki on usein perinteisempää, vaikka ei heikkoa sekään. Thompson tuntuu kuitenkin toden teolla inspiroituvan nimenomaan miljöistä, niiden karuudesta ja yksityiskohtien voimasta. Valkoista käytetään runsaasti ja antaessaan tilaa tyhjyydelle Blankets tavoittaa rauhaa, jonka välittää myös lukijalle. Blanketsin tyyli vaihtelee ympäristöstä riippuen, mutta pysyy tunnistettavana ja omannäköisenään. Tekisi mieli sanoa, että Thompsonin kuvitusjäljestä huokuu itsevarmuus, mutta näin puhtaalle amatöörille se olisi rohkea tulkinta. Luottavaisin mielin sivuja ainakin uskaltaa käännellä, kun jälki on määrätietoista ja ammattimaista.

Blanketsissa on aivan pirusti metaforia. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että ensirakkauden aikana kaikki muistuttaa rakkauden kohteesta ja yhdessäolosta. Thompson löytää vertauskuvia suhteelle mm. lapsuudesta, rakennuksista, luonnosta, vuodenajoista, uskonnosta ja nimenmukaisista peitoista. Osa metaforista osuu paremmin ja osa huonommin, mutta niitä yhdistää pohdiskelevuus ja rauhallisuus, joka saa sietämään heikompiakin osumia paremmin. Tietysti tämä vertauskuvallisuus on koko tarinan pointti. Ei ”ihastuin kerran teininä” sinänsä ole uniikki kertomus, joka tarvitsisi koko maailman tietoon saattaa, mutta Thompson onnistuu tekemään Blanketsista universaalin kokemuksen, jolloin siitä itsestäänkin tulee metafora kaikkien meidän elämään tavalla tai toisella kuuluneille kasvukokemuksille. Ei minulla ole mitään kosketuspintaa fundamentalisteihin, en ole ollut erityisen kiusattu tai herkkä lapsi, ja itseäni olen ryhtynyt ilmaisemaan taiteen avulla vasta aikuisiällä, jos silloinkaan. Silti pienissä piireissä pyörivä nuoruus, päänsisäinen myllerrys ja kaikkiin ajatuksiin tunkeutuva ihastuminen ovat ihan tuttuja asioita.

cof

Blanketsissa ei ole mitään suurta tai erityisen dramaattista. Se on pieniin asioihin keskittyvä kertomus, joka ei yritäkään vetää pienistä tapahtumista yhteyksiä universaaleihin teemoihin. Siksi se ehkä tuntuukin niin onnistuneelta ja samaistuttavalta. Väitin joskus, että elämäkerrallisia teoksia pitäisi tehdä ainoastaan, jos oma tarina on aidosti erilainen kuin muilla, ja pystyy siten tarjoamaan uutta näkökulmaa lukijoidensa maailmankatsomukseen. Blankets todistaa tämän väitteen vääräksi. Ei kenenkään ensirakastuminen varmaan mitenkään erityisen merkittävä asia ole, paitsi jokaiselle itselleen. Blankets löytää teemastaan sen, mikä on muistamisen ja muistelemisen arvoista, ja tuntuu itsekin tietynlaiselta nostalgiapeitolta. Se on välillä iloinen, välillä melankolinen ja välillä epävarman ahdistunut. Mikään tunnetiloista ei hyöy lukijan yli vastustamattomasti, koska tunteetkin pysyvät pienessä tarinassa kurissa. Lopputulos on kirja, joka ei mullista genrejä tai riko rajoja. Sen lukemisesta kuitenkin tulee erittäin tyytyväiseksi ja jopa onnelliseksi.

cof

Arvosana: 84/100

Blankets
Graig Thompson, käsikirjoitus ja kuvitus
Drawn & Quarterly
Hinta Suomessa 23-34 €

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Arvio: Blankets – Teinidraama ei ole ihmeellistä mutta se ei haittaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s