Arvio: The Art of Charlie Chan Hock Chye – Sarjakuvataiteilijan tuskasta syntyy ainutlaatuinen voimannäyte

dav

Disclaimer: Tästä kirjasta on vaikea puhua käsittelemättä sen tekotapaa, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten kirjaa luetaan. Minusta kyseessä ei ole spoileri, enkä olisi kirjoittanut arvostelua tähän muotoon, jos ajattelisin sen heikentävän lukukokemusta millään tapaa. Silti, mikäli et halua tietää kirjasta etukäteen mitään muuta, kuin että se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kannattaa ensin lukea se ja palata tämän tekstin pariin jälkikäteen.

Uhhuh puhhuh, kylläpäs pääsi yllättämään. The Art of Charlie Chan Hock Chye kävi juuri pokkaamassa pari Eisner-palkintoa, joten nappasin sen kirjastosta kainalooni ilman sen suurempia miettimisiä ja nyt mentiinkin sitten suoraan kuluvan vuoden top-listan kärkikahinoihin. The Art of Charlie Chan Hock Chye (sanotaan tästä eteenpäin TAOCCHC:ksi) kertoo Singaporen merkittävimmän sarjakuvantekijän tarinan. Chan Hock Chye syntyi juuri ennen toista maailmansotaa ja on kokenut elinaikanaan Singaporen itsenäistymisen, kasvukivut ja räjähtävän taloudellisen nousun, joka ei kuitenkaan ole syntynyt ongelmitta. Hän on ollut poliittisesti sävyttynyt ensimmäisistä sarjakuvistaan 1950-luvulta lähtien. Vuosien vieriessä hänen tyylinsä ja teemansa muuttuvat ja sarjakuvat saavat yhä synkempiä sävyjä. Chan Hock Chye on kamppaillut koko uransa olemattomia myyntilukuja ja Singaporen sensuuria vastaan. Suuri osa kirjan sarjakuvista onkin ”unpublished”, kaivettu Chan Hock Chyen omista arkistoista. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: Piitles – Tarina erään rockbändin alkutaipaleesta

dav

Ei-mitenkään tilastollisesti merkitsevän otoksen perusteella väitän, että 1950-luvun paikkeilla syntyneiden miesten keskuudessa vallitsee todellisuusvääristymä, jossa kaikki muu musiikki ennen ja jälkeen Beatlesin on olemassa lähinnä suhteessa Beatlesiin. Se on joko Beatlesia inspiroinutta tai Beatlesin inspiroimaa (paitsi Bob Dylan. Bob on oma juttunsa). Tuossa vääristymässä oletetaan, että kaikki muutkin ovat tätä mieltä, ja jos eivät ole, niin eivät vain ole tajunneet vielä totuutta. Me, jotka olemme tuon ikäpolven vaikutuspiirissä, tiedämme Beatlesista kohtuuttoman paljon huomioiden, kuinka vähän olemme kuunnelleet itse albumeita. Niinpä Mauri Kunnaksen Piitles tuntuu tutulta: siinä hieman isääni vanhempi Kunnas vaahtoaa Beatles-triviaa, jota olen isältäni vastaanottanut vuosikaudet. Onneksi Kunnaksen anarkistinen tyyli ja röyhkeä tulkinta tekevät materiaalista mehukasta vielä kerran. Lue loppuun

Arvio: Castro – Elämää suuremman henkilön elämäkerta ei meinaa mahtua kirjan sivuille

dav

Castro on elämäkerrallinnen kertomus kerrottuna fiktiivisen narratiivin keinoin. Saksalainen sarjakuvantekijä Reinhard Kleist käy läpi Kuuban diktaattori Fidel Castron elämän käännekohtia sidottuna keksityn saksalaisen valokuvaajan näkökulmaan. Karl Mertens saapuu Kuubaan haastattelemaan kapinallista Castroa 1950-luvulla, jolloin hän herätti kiinnostusta länsimaisessa mediassa. Mertens kuitenkin hurahtaa nopeasti Castron vallankumousretoriikkaan ja luopuu puolueettoman dokumentoijan roolista. Hän todistaa Fidelin valtaannousun, sosialismiin kääntymisen ja Kuuban tavallisen kansan kurjistumisen takaisin vallankumousta edeltäneisiin olosuhteisiin. Kleist ei kuitenkaan ota suoraan kantaa Fidelin politiikan oikeellisuuteen, sillä kertoja Mertens ei missään vaiheessa menetä uskoaan vallankumouksen ja sosialismin toimivuuteen. Castro on tarina legendaarisen hahmon uskomattomista elämänvaiheista, mutta se kärsii materiaalin runsaudenpulasta ja Kleistin halusta käsitellä kaikki tärkeimmät käännekohdat. Lue loppuun

Arvio: My Friend Dahmer – Sarjamurhaajan synty on karmiva mutta hieno kertomus

dav

Nyt osui sattumalta tassuun kyllä kova sarjis. Derf Backderfin omaelämäkerrallinen My Friend Dahmer on surullinen, karmiva, säälimätön ja välillä myös hauska kertomus nuoruudesta 70-luvun amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Asetelma on tosin melko epätavallinen. Backderfin luokkatoveri oli nimittäin yksi Yhdysvaltain pahamaineisimpia sarjamurhaajia, Jeffrey Dahmer. Dahmer tappoi, häpäisi, paloitteli ja jopa söi 17 nuorta miestä ennen kiinnijäämistään vuonna 1991. Ongelman ytimessä olivat yhteiskunnan paheksumat seksuaaliset halut, homoseksuaalisuus ja nekrofilia. Näiden päälle lisättiin epästabiili perhe-elämä ja jatkuva ulkopuolisuus, ja Dahmerin sisäinen myllerrys ajoi hänet vähitellen järjiltään. Tarina on ahdistava, mutta huikean koukuttava ja tarkkanäköinen.

Lue loppuun

Arvio: Caravaggio – Miekka ja paletti – Maalarimestarin elämäntarina lipsahtaa eksploitaation puolelle

dav
Virtuoosimaalarin elämä, minä otan kuvan sarjiksen kannesta räsymaton päällä. Oh yeah.

Puitteet ovat todella mielenkiintoiset, kun taitava eroottisen sarjakuvan (ja ihan myös sarjispornon, mitä sitä kiertelemään) mestari Milo Manara on tarttunut 1500-1600 -lukujen taitteessa eläneen taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggion elämäntarinaan. Vaikka Manaran aihepiireistä olisi mitä mieltä, niin hänen lahjakkuuttaan kuvittajana ei käy kiistäminen. Caravaggio oli tunnettu ennen kaikkea valon ja varjon käytöstään, ja Manara haluaa niin omalla taiteellaan kuin tarinallakin tehdä kunniaa innoittajalleen.

Lue loppuun

Arvio: Andre the Giant – Life and legend

AndreTheGiant_kansi
Punainen rantu courtesy of your friendly neighbourhood library

Amerikkalainen vapaapaini on Suomessa suht tuntematonta harrastajapiirien ulkopuolella, ja siitä puhutaan monilla nimillä. Kyse on siis tv-viihteestä. Smackdownista. Siitä, missä Stone Cold iskee Stunnereita ja juo kaljaa matsien aikana, Undertaker nousee kuolleista ja Hulk Hogan hulk-uppaa joka matsissa voittoon. On puhuttu showpainista, pellepainista, wrestlingistä ja ties mistä. Itse käytän lajin luonteelle sopivan hienostunutta termiä rässlinki. Andre the Giant oli rässlingin 70- ja 80-luvun suurimpia nimiä. Harvinaista kasvuhormonin liikatuotantoa sairastanut Andre oli valtava hahmo niin fyysisesti kuin legendaltaankin. Box Brownin kirjoittama ja kuvittama Andre the Giant: Life and legend kertoo Andren elämäntarinaa anekdoottien kautta yrittäen painaa kirjan sivuille jonkinlaisen jäljen Andren suuruudesta. Lue loppuun

Arvio: Logicomix – logiikka koetuksella

Logicomix_kansi

Matematiikan ja logiikan historiaa 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Logicomixin aihe on vähintäänkin omaperäinen ja uskalias, ja kirja on siihen nähden hyvin onnistunut. Se on sukellus matemaattiseen logiikkaan ja analyyttiseen filosofiaan, ja kertoo matemaatikko-loogikko Bertrand Russellin tarinan kautta, miten looginen päättely rakentuu. Lue loppuun