Arvio: My Favorite Thing Is Monsters – Uniikki, huippulaadukas ja koukuttava murhamysteeri

edf

Hype yhtä tämän vuoden kehutuinta sarjakuvadebyyttiä kohtaan ehti nousta melkoiseksi. Emil Ferrisin My Favorite Thing Is Monsters on kerännyt ylistystä ja palkintoja alkuvuodesta tapahtuneen julkaisunsa jälkeen aika tahtia. Niteen saapuminen kirjastoon kesti kuitenkin melko pitkään, joten ehdin rakentaa odotuksia päässäni hyvän aikaa. Siksi onkin ihan älytöntä, että ensimmäisestä aukeamasta voi jo arvata tämän sarjiksen olevan juuri niin hyvä kuin on väitettykin. MFTIM näyttää aivan upealta ja uniikilta, se on viimeistä viivaansa (joita muuten riittää) myöten konseptoitu, monitasoinen ja kaikenkattava kertomus. Se on seikkailu, draama, yhteiskunta- ja taidehistoriikki, rakkauskirje kauhu-pulp-lajityypille, kommentaari sukupuolirooleista, yhteiskunnallinen kritiikki ja fantasianomainen sukellus nuoren tytön rikkaaseen mielikuvitusmaailmaan. Ja sanoinko jo, että se on aivan upean näköinen? Taisin sanoa, mutta siis oikeasti, katsokaa nyt: Lue loppuun

Mainokset

Arvio: I Love Led Zeppelin – Seksiä, huumeita ja elämäniloa

dav

Ellen Forneyn sarjakuvia on helpointa luonnehtia ei-fiktiivisiksi. I Love Led Zeppelin on kokoelma tekijän yksi- tai kaksisivuisia sarjakuvia vuosien varrelta. Osa niistä on omaelämäkerrallisia, ja osa muuten vain todelliseen elämään perustuvia. Forney eroaa monista vastaavan tyylin tekijöistä positiivisella pohjavireellään. Hän edustaa seksuaalivähemmistöä ja kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta sarjakuvien peruspremissinä eivät hieman yllättäen ole näistä lähtökohdista selviytyminen tai niiden tuomat haasteet. Forney levittää sarjakuvillaan elämäniloa ja tukee ihmisiä näiden epävarmuuksien kanssa, mutta ei kohdista energiaansa vastustajiensa kampittamiseen (paitsi hieman poliisin). I Love Led Zeppelin sisältää sarjakuvia yli 10 vuoden ajalta, ja niitä yhdistää parhaiten hyvän tahdon lähettilyys. Kirja ei ole erityisen yhtenäinen kokonaisuus, mutta sen lukemisesta ei voi jäädä huono fiilis. Lue loppuun

Arvio: The Essential Dykes to Watch Out for – 25 vuotta elämänmakuista lesboilua

dav

Olen aiemmin blogissa kehunut Alison Bechdelin omaelämäkerrallisia sarjakuvaromaaneja Hautuukoti ja Äideistä parhain. Nuo sarjat tiivistävät Bechdelin tyylin, joka on sekoitus anarkismia ja hienostuneisuutta, lakonista vakavuutta ja lämmintä komediaa. Bechdelin pääteos on kuitenkin 25 vuoden ajan jatkunut strippisarjakuva Dykes to Watch Out for (suom. Lepakkoelämää). Se dokumentoi ystäväporukan elämää keskikokoisessa amerikkalaisessa kaupungissa vuodesta 1983 vuoteen 2008. The Essential –kirja ei sisällä kaikkia Bechdelin strippejä, mutta suurin osa on kirjassa mukana ja kaikki tärkeät juonikuviot käydään läpi. Lue loppuun

Arvio: Wuvable Oaf – Oudoin romanttinen komedia, jonka olen lukenut

dav

Ed Lucen omakustannesarjakuva Wuvable Oaf on San Franciscon alakulttuuriskeneen sijoittuva romanttien gay-komedia. Luce on valinnut kirjan teemoiksi kattauksen (oletettavasti) omia mielenkiinnon kohteitaan, kuten kissat, oudot metallimusiikin alagenret, parrat, showpaini, Slayer ja Morrissey. Wuvable Oaf kertoo valtavasta ja karvaisesta Oafista, joka on hellä, ujo ja hieman yksinkertainen. Oaf ihastuu disco grindcore-yhtye Ejaculoidin laulaja Eiffeliin, ja joutuu todella tekemään töitä saadakseen tähän yhteyden. Itse tarina on toissijainen, sillä Lucen kerronnan suola ovat henkilöhahmot. Lue loppuun

Arvio: Life, in Pictures – Mestari näyttää mallia

dav

Sarjakuvan parissa on paljon legendoiksi nousseita tekijöitä, mutta Will Eisner on silti omassa luokassaan. 1930-luvulla uransa aloittanut ja lähes 70 vuotta sitä jatkanut Eisner loi sarjakuvalle sen useat standardit ja uudistui itse koko aktiivisen aikansa. Life, in Pictures kokoaa yksiin kansiin Eisnerin enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia tarinoita hänen uransa loppupuolelta. Life, in Pictures on taidonnäyte, jonka tarinat ovat tyyliltään ja sävyltään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää tiivis ja vangitsevasti etenevä kerronta. Mukana on tarinoita nelisivuisesta yli sadan sivun kertomuksiin, joten Eisner pääsee esittelemään näkemystään hyvin erilaisissa formaateissa. Lue loppuun

Arvio: Viides Beatle – Brian Epsteinin tarina – Inspiroiva tragedia

ViidesBeatle_kansi

Viides Beatle – Brian Epsteinin tarina on osoitus sarjakuvan mahtavuudesta elämäkertamuotona. Se on kaunis ja surumielinen, ja onnistuu sanomaan eniten silloin kun se on hiljaa. Brian Epstein löysi Beatlesin Liverpoolin Cavern-klubilta ja onnistui vakuuttamaan kaikille, lähtien yhtyeestä itsestään, että Beatles oli jotain ennennäkemätöntä. Viides Beatle on rakkaudella laadittu kunnianosoitus, joka on ollut kirjoittajalleen Vivek J. Tiwarylle hyvin henkilökohtainen projekti. Se näkyy tarinankerronnassa ja yksityiskohdissa, joita ei ole säästelty, sekä asiantuntemuksessa, joka vaatii myös lukijaltaan paneutumista. Viides Beatle on sarjakuva, jonka tulisi koskettaa jokaista Beatles-fania. Niitä mahtuu tälle pallolle edelleen jokunen. Lue loppuun

Arvio: Hautuukoti – Omaelämäkerta toisten silmin

Hautuukoti_kansi

Hautuukoti on sivistynyttä sarjakuvaa. Se on omaelämäkerrallinen sarjakuvateos, jossa sen tekijä Alison Bechdel käy läpi omaa isäsuhdettaan ja identiteettinsä rakentumista oman seksuaalisuutensa kautta.  Se on täynnä viittauksia kirjallisuuden ja näytelmätaiteen klassikoihin. Sen kieli on rikasta ja monipuolista, ja sitä on ilo lukea. Suomennos on sujuva ja tuntuu laadukkaalta. Tämä oli ensimmäinen lukemani Bechdel, ja se todellakin rohkaisee jatkamaan taiteilijan tuotantoon tutustumista.

Lue loppuun