Arvio: Caravaggio – Miekka ja paletti – Maalarimestarin elämäntarina lipsahtaa eksploitaation puolelle

dav
Virtuoosimaalarin elämä, minä otan kuvan sarjiksen kannesta räsymaton päällä. Oh yeah.

Puitteet ovat todella mielenkiintoiset, kun taitava eroottisen sarjakuvan (ja ihan myös sarjispornon, mitä sitä kiertelemään) mestari Milo Manara on tarttunut 1500-1600 -lukujen taitteessa eläneen taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggion elämäntarinaan. Vaikka Manaran aihepiireistä olisi mitä mieltä, niin hänen lahjakkuuttaan kuvittajana ei käy kiistäminen. Caravaggio oli tunnettu ennen kaikkea valon ja varjon käytöstään, ja Manara haluaa niin omalla taiteellaan kuin tarinallakin tehdä kunniaa innoittajalleen.

dav

Caravaggiota ei pidä sekoittaa tunnetumpaan kaimaansa Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoniin (kavereiden kesken Michelangelo), joka on tunnettu mm. sikstiiniläiskappelista, Daavid-patsaasta ja Turtlesista. Vaikka molemmat ovat samoilla alueilla Roomassa vaikuttaneetkin, Caravaggion luomiskausi tapahtui 50 vuotta Michelangelon kuoleman jälkeen. Vaikka hän oli suosittu elinaikanaan, unohtui Caravaggio vuosisadoiksi kuolemansa jälkeen ja hänen merkityksensä yhtenä barokkityylin merkittävimmistä taitajista on tunnistettu vasta 1900-luvun aikana. On ymmärrettävää, että Manara haluaa palavasti kertoa idolinsa tarinan sitä tuntemattomille. Sääli vain, että Caravaggio kärsii sarjakuvana vioista, joita on vaikea sivuttaa.

dav

Jo noutaessani varattua teosta kirjastosta iski minuun pienoinen pettymys, kun näin Caravaggio-kirjan olevan vain normaalin Asterixin kokoinen albumi. Toki tämä kirja ”Miekka ja paletti” on tarkoitettu Caravaggio-tarinan ensimmäiseksi osaksi, mutta lisää sitä ei toistaiseksi ole saatavilla. Koska kirja käsittää toistakymmentä vuotta Caravaggion lyhyestä elämästä, painetaan kirjassa tapahtumia melkoisella tahdilla eteenpäin. Ajan kulkua on vaikea hahmottaa, varsinkin kun Manaran tyyliin kuuluu vain hyvännäköisten ihmisten piirtäminen. Vuodet, viini tai karu keskiaikainen elämä eivät näy komeiden ja kauniiden henkilöiden kasvoissa tai kehoissa.

dav

Muutenkin taipumus täydellisyyteen vaivaa sarjakuvaa: lähes kaikki miehet ovat siroja ja enkelikasvoisia, ja naiset kauniita ja muodokkaita. Manaran vahvuus on barokin ajan Rooman koruton kuvaaminen: likaa ja rappiota ei piilotella. Kokonaisuus kuitenkin kärsii hänen tarpeestaan eksploitaatioon. On ihan ok osoittaa, että naisia ei arvostettu ja yhteiskunnan rakenteita myöten heikko-osaisia sorrettiin sumeilematta, mutta jos muutaman kymmenen sivun kirjassa on useampi kohtaus, joissa prostituoituja piiskataan pakaroille, niin perustelut realismista alkavat vähän vesittyä. Manaran kuvauksesta päätellen kaikki naiset Caravaggion elämässä olivat nuoria ja maksullisia. Alussa lukija kokee oikeanlaista epämukavuutta, kun Rooman rumuus ja säälimättömyys osoitetaan, mutta loppua kohti epämukavuus syntyy jo hyväksikäytön tunteesta: vieläkö näitä naishahmoja on pakko alistaa ja esineellistää lisää? Eikö muutaman sivun olisi voinut käyttää vaikkapa ihmissuhteiden luomiseen?

dav
Naisen rooli Caravaggiossa tiivistettynä kolmeen ruutuun.

Yhtä kaikki Manara on kuvittajana kiistattoman taitava. Erityisen vaikuttavia ovat hänen kuvauksensa Rooman rakennuksista ja valtavista komplekseista. Samaten Caravaggion maalaustyön kuvaukset ovat mitä näyttävimpiä ja Manara soveltaa Caravaggion tyyliä taitavasti koko sarjakuvaan. Tämä kaikki kielii todellisesta taidosta. Sarjakuvasta tuntuu vain puuttuvan liikkeen tunne. En oikein osaa selittää sitä, mutta tietty hiomattomuus ja linjan heittelehtiminen tuovat tapahtumiin realistista rosoa. Manaran käsittelyssä kaikki on kliinistä ja hahmot tuntuvat ikään kuin ilmestyvän niihin paikkoihin ja asentoihin, joissa ne ruuduissa esitetään. Yksittäisiä huippuruutujen nostoja kirjasta voisi tehdä vaikka kuinka, mahtavia sivuja paljon vähemmän.

dav
Ihan mieletön ruutu esimerkiksi tämä.

Itselleni Caravaggio oli lopulta pettymys. Sen tarina on kiehtova ja taiteen näkökulmasta kirja on hyvinkin antoisa. On todella sääli, että Manara ei ole lähtenyt rohkeammin riepottelemaan ihmisen ja kaupungin rappiota, vaan jättää sen pintapuoliseksi ja usein lähinnä paljaspintapuoliseksi. Enkä halua hurskastella, kyllä kaikenlaiselle sarjakuvalle on paikkansa – nyt tarina ja henkilöhahmot jäävät kärsimään tavaranpaljoudesta ja pinnallisuudesta. Caravaggio oli ilmeisesti äkkipikainen ja hyvä maalaamaan, mutta kai sitä 39 elinvuoden aikana ehti muitakin persoonallisuuspiirteitä hankkimaan. Haluaisin ainakin uskoa niin. Mikäli Caravaggio joskus saa jatkoa, tulen kyllä lukemaan senkin, ei tämä niin iso rupeama ollut. Paljon haaskattuja mahdollisuuksia vain tuntuu hyppivän sivuilta eteen.

Arvosana: 62/100

Caravaggio – Miekka ja paletti
Milo Manara, käsikirjoitus ja kuvitus
Like Kustannus
Hinta Suomessa 15-20 €

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Caravaggio – Miekka ja paletti – Maalarimestarin elämäntarina lipsahtaa eksploitaation puolelle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s