Arvio: Palestiina – Klassikkoteos opettaa, että mistään ei tule mitään

Haluaisin tietää, miten Joe Sacco on aikanaan pitchannut ensimmäisen suurteoksensa Palestiinan kustantajalle. ”Haluan tehdä laajan silminnäkijäreportaasin edelleen hengenvaarallisesta Palestiinan tilanteesta keskittyen Israelin valtion harjoittamaan epäinhimilliseen toimintaan. Kirja tulee kuitenkin Yhdysvaltain markkinoille, missä Israelista on perinteisesti pidetty, ja sitten haluan tehdä sen koko homman sarjakuvana. Muistathan räkäiset ug-sarjakuvani? Niiden tyylistä”. Ja kustantaja vaan totesi, että tässä rahat, painuhan Palestiinaan, mikä voisi mennä vikaan? Ihan ensiksi nostan siis hattua niin Saccolle, kuin sille riskiaddiktillekin, joka hommaan on tuohet alun perin tarjonnut. Palestiina on nimittäin ihan uniikki teos, jollaista ei ikinä pääsisi syntymään ilman poikkeuksellisia yksilöitä. Lisäksi se on lakoninen, lohduton ja omiaan vakuuttamaan, että ei tästä paskasta maailmasta koskaan tule parempaa.

Mainokset

Arvio: Berliini 1 & 2 – Kivikaupunki / Savuinen kaupunki

Kaikenlaisia intohimoprojekteja ja iisakinkirkkoja tulee taiteen ja kulttuurin saralla silloin tällöin vastaan. Jason Lutesin historiallinen trilogia Berliini on varmasti ansainnut paikkansa tuossa kategoriassa. Vuonna 1996 alkaneen trilogian viimeinen osa julkaistaan tämän vuoden 2018 aikana, jos suunnitelmat pitävät kutinsa. Toki suomennosta viimeisestä osasta odoteltaneen jonkin aikaa, jos olemme vielä tarpeeksi onnekkaita käännöksen saamaan. Sillä aikaa on hyvä paneutua kahteen edelliseen Like Kustannuksen julkaisemaan osaan. Berliini-trilogia kertoo Saksan pääkaupungista maailmansotien välissä Weimarin tasavallan viimeisinä aikoina. Ensimmäinen kirja Kivikaupunki kattaa vuodet 1928-1930 ja toinen, Savuinen kaupunki, vuodet 1930-1932. Lutesin metodina on kuvata useita ihmiskohtaloita poliittisen myllerryksen pyörteissä ja näyttää monipuolisen kaupungin monia kasvoja lukijoille vuosien saatossa. Berliini-kirjoihin täytyy paneutua huolella kartalla pysyäkseen, mutta ne palkitsevat lukijan työn. Kirjat ovat informatiivisia, viihdyttäviä ja erittäin koukuttavia.

Arvio: Economix – Sarjakuva siitä, kuinka talous toimii (ja ei toimi)

Tämä sarjakuva on tuhti paketti. Michael Goodwinin ja Dan E. Burrin Economix – Sarjakuva siitä kuinka talous toimii (ja ei toimi) ottaa käsiteltäväkseen ei vähempää kuin koko modernin talousjärjestelmän historian ja sen vaikutukset maailmaan, jossa elämme tänä päivänä. Kyseessä on ihan puhdas tietokirja, joka on kirjoitettu sarjakuvamuotoon. Siinä on hyvin paljon samaa kuin aiemmin blogissa käsitellyssä The Age of Selfishness -kirjassa. Monimutkaisten vaikutussuhteiden ja taloustieteellisen teorian kiemuroita kansantajuistetaan ja lankoja ilmiöiden välille vedellään erittäin havainnollistavasti. Siinä, missä Age of Selfishness paneutui ainoastaan 1900-luvun kehitykseen, Economix aloittaa talouden käsittelyn 1600-luvulta jatkaen siitä Adam Smithin teorioihin, päätyen lopulta moderniin yritystalouteen. Se on avoimen asenteellinen, mutta pohjaa argumenttinsa faktoihin ja historiaan. Economix on erittäin vaikuttava infopaketti, joka onnistuu kunnianhimoisessa tavoitteessaan ihailtavasti. Jos haluaa hankkia esimerkiksi Twitterissä huudeltaville talouspoliittisille argumenteille helposti lihaa luiden ympärille, voi kirjaa suositella lämpimästi.

Arvio: The Age of Selfishness – Ayn Rand, Morality and the Financial Crisis

Muutama vuosi finanssikriisin syvimmän vaiheen jälkeen eteen alkoi pulpahdella ilmiötä avaavaa kulttuuria. Monimutkaisia rahoitusinstrumentteja, riippuvuussuhteita ja systeemistä riskiä selittävä nonfiktio on yllättävän toimiva kerronnan muoto. The Age of Selfishness on ensimmäinen sarjakuva, joka minulle on aiheesta tullut vastaan. Se toimii samoin kuin esimerksi RSA Animaten videot, joissa kuvituksella tehdään asiantuntijaluennosta helpommin hahmotettava. Kirjassa ei ole kyse juonesta tai kerronnasta, vaan visuaalisesta tavasta esittää informaatiota. The Age of Selfishness jakautuu kolmeen osioon: ensimmäinen kertoo oikeistohihhuli Ayn Randin elämäntarinan ja vetää siitä yhtymäkohtia hänen oppipoikaansa Alan Greenspaniin, jonka sarjiksen kirjoittaja Darryl Cunningham tulkitsee olevan voimakkaasti vastuussa vuoden 2008 pankkikriisiin johtaneista tapahtumista. Toisessa osiossa selvitetään, miten talouskriisi oikein tapahtui, ja mikä oli randilaisen ideologian vastuu tapahtumista. Kolmas osio vetää nykytilanteen yhteen tarkastellen Yhdysvaltain politiikasta lähtöisin olevaa konservatiivi-liberaali-jakoa, joka ulottaa vaikutuspiiriään tätä nykyä myös Eurooppaan.

Arvio: Zahran paratiisi – Uhmakas kansannousu sarjakuvamuodossa saa viestinsä perille

Palaamme jälleen viime vuosina kovasti suosiota niittäneeseen ja keskustelua herättäneeseen sarjakuvagenreen ”elämä islamilaisissa teokratioissa on perseestä”. Tällä kertaa tarkastellaan Irania vuoden 2009 vaalien jälkeisten mellakoiden aikana. Sarjakuvan takana ovat salanimillä esiintyvät Amir ja Khalil, jotka ovat eläneet ja kokeneet Iranin valtion terrorin ja kertovat siitä, mitä he vuoden 2009 mielenosoitusten jälkeisinä viikkoina näkivät. Zahran paratiisi kertoo Alavin perheestä, jonka toinen poika Mehdi on kadonnut mielenosoituksissa. Hänen veljensä Hassan ja äitinsä Zahra pelkäävät pahinta ja yrittävät jäljittää poikaansa järjestelmässä, joka on harjaantunut kadottamaan moiset valtion viholliset kaikista arkistoista. Zahran paratiisi on taidokas mutta hiomaton sarjis, josta paistaa läpi mieletön intohimo ja palo saada tarina kerrottua. Puutteet eivät haittaa kohtuuttomasti, sillä kerronta on sujuvaa ja mieleenjäävää.

Arvio: Tulevaisuuden arabi 1-3 – Pöhlä isä vie perheensä ankeisiin paikkoihin

Tulevaisuuden arabi on kuin varkain noussut yhdeksi tämän hetken puhutuimmista sarjakuvista. Riad Sattoufin omaelämäkerralliset muistelut lapsuudesta Lähi-idän eri maissa ovat ”jostain” syystä puhutelleet eurooppalaisia kovasti viime vuosina, aina meitä peräpohjalaisia myöten. Ranskalaisen äidin ja syyrialaisen isän poika Riad pystyy tarjoamaan eurooppalaiselle ymmärrettävän ja melko helposti lähestyttävän kurkistuksen Lähi-idän maiden kulttuuriin ja poliittiseen sekamelskaan 1980-luvulla. Tämä kaikki selittää osaltaan toki sitä, miksi Lähi-itä on edelleen niin perseellään kuin se on, ja siksi Sattoufia on kuunneltu herkällä korvalla juuri viime vuosina. Tulevaisuuden arabi –kirjat ovat arkisia, yksityiskohtaisia ja ilmeikkäitä. Ranskalaisen sarjakuvan kanssa kasvaneille ne ovat helppoa seurattavaa, mikä kasvattanee markkinapotentiaalia täällä päin entisestään.

Arvio: The Art of Charlie Chan Hock Chye – Sarjakuvataiteilijan tuskasta syntyy ainutlaatuinen voimannäyte

Disclaimer: Tästä kirjasta on vaikea puhua käsittelemättä sen tekotapaa, joka osaltaan vaikuttaa siihen, miten kirjaa luetaan. Minusta kyseessä ei ole spoileri, enkä olisi kirjoittanut arvostelua tähän muotoon, jos ajattelisin sen heikentävän lukukokemusta millään tapaa. Silti, mikäli et halua tietää kirjasta etukäteen mitään muuta, kuin että se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, kannattaa ensin lukea se ja palata tämän tekstin pariin jälkikäteen.

Uhhuh puhhuh, kylläpäs pääsi yllättämään. The Art of Charlie Chan Hock Chye kävi juuri pokkaamassa pari Eisner-palkintoa, joten nappasin sen kirjastosta kainalooni ilman sen suurempia miettimisiä ja nyt mentiinkin sitten suoraan kuluvan vuoden top-listan kärkikahinoihin. The Art of Charlie Chan Hock Chye (sanotaan tästä eteenpäin TAOCCHC:ksi) kertoo Singaporen merkittävimmän sarjakuvantekijän tarinan. Chan Hock Chye syntyi juuri ennen toista maailmansotaa ja on kokenut elinaikanaan Singaporen itsenäistymisen, kasvukivut ja räjähtävän taloudellisen nousun, joka ei kuitenkaan ole syntynyt ongelmitta. Hän on ollut poliittisesti sävyttynyt ensimmäisistä sarjakuvistaan 1950-luvulta lähtien. Vuosien vieriessä hänen tyylinsä ja teemansa muuttuvat ja sarjakuvat saavat yhä synkempiä sävyjä. Chan Hock Chye on kamppaillut koko uransa olemattomia myyntilukuja ja Singaporen sensuuria vastaan. Suuri osa kirjan sarjakuvista onkin ”unpublished”, kaivettu Chan Hock Chyen omista arkistoista.