Kauhusarjiksiin on jäänyt nälkä muutaman positiivisen kokemuksen jälkeen, mutta en ole vielä kauhean hyvä etsimään tai löytämään niitä. Viime kirjastovisiitillä sain oivalluksen, kun törmäsin Junji Iton kauhutarinakokoelmaan Fragments of Horror. Japanissa näitä on varmaankin väännetty jokunen, joten ei kun sieltä ammentamaan. Fragments of Horror on suht tuore, 2014 ilmestynyt kokoelma lyhyitä kauhutarinoita. Se on pitkän linjan pelottelija Iton paluu kauhugenren pariin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Itselleni se on ensimmäinen kosketus kauhumangaan, joten vertailu Iton muihin töihin jää vielä tekemättä. Muihin lukemiini kauhusarjakuviin verrattuna Fragments of Horror on vakava, häiriintynyt ja oivaltava. Siitä puuttuu kuitenkin viimeinen silaus tunnelmaa, ja tarinoissa häiritsee tietty kaavamaisuus. Kärsin tällä hetkellä pienestä kauhun puutostilasta, joten nopeana fiksinä FoH kelpasi oikein mukavasti.
Fragments of Horror sisältää kahdeksan kertomusta, joissa pahaa-aavistamaton päähenkilö joutuu kärsimään kohtuuttoman piinauksen kourissa. Kärsimystä aiheuttaa yleisimmin jotenkin yliluonnollinen elementti. Kauhugenreistä kirja sivuaa ainakin body horroria, jossa kauhua ammennetaan ihmiskehojen suht groteskista manipulaatiosta. Muutamissa tarinoissa kliimaksi on sivua kääntäessä paljastuva irvokas splash panel, toisissa tapauksissa jännitystä rakennellaan rauhallisemmin askel askeleelta. Iton kauhu välttää suurimmat ennalta-arvattavuudet siinä, että välillä tarinoiden kliimaksi on lähes antikliimaksi, ja rakenneltu kauhu paljastuu aiheettomaksi. Toisinaan taas usko onnelliseen loppuun ensin herätetään ja sitten ammutaan alas ykkösluokan hirveyksillä ja kaiken kauniin kuolemalla.
Itseäni viehätti eniten kirjassa juuri arvaamattomuus. Juonten lisäksi Iton kehittelemät aihiot ja tarinoiden punaiset langat olivat oivaltavia ja itselleni aiemmin vieraita. Näitä tarinoiden jujuja on vähän huono listata tähän, koska ne myös useimmin spoilaavat kertomukset melko kokonaan. Pari esimerkkiä:
Spoilerit alkavat
Vahvasti mieleen jäi mies, jonka pää on leikattu irti mutta jätetty hartioille ja joka joutuu pitelemään päätä paikallaan käsillään, sillä pienikin liike katkaisisi hermo- ja veriyhteydet päähän. Toinen nätisti häiritsevä idea oli ruumiinavauksia fetisoiva nainen, joka yrittää saada lääkärit avaamaan itsensä teeskentelemällä kuollutta.
Spoilerit päättyvät
Näin auki kirjoitettuna ideat tuntuvat vielä makaaberimmilta, ja lähes kaikki tarinat kiehtovat samalla tavalla väärältä tuntuvilla ideoilla. Niistä muodostuu juuri sellainen kauhun puolisyntinen viehätys, joka genressä vetoaa.
Toistaiseksi palaan aina kauhusarjakuvien kohdalla siihen kokemukseen, joka teki minusta sarjiskauhun fanin, eli Emily Carrollin Through the Woodsiin. Fragments of Horrorin rakenne ja tarinatyyli on samanlainen, mutta ei puuduttavassa määrin. Se, mikä Junji Itolta puuttuu, on jatkuvan kuumotuksen luominen, jossa Carroll onnistui mestarillisesti. Through the Woodsissa sivun kääntäminen kuumotti aina hieman, Itolla vain silloin kun tarinan suuren yllätyksen/ällötyksen haistaa olevan tulossa. Fragments of Horror tuntuu aika ajoin hieman rutiininomaiselta suorittamiselta, jossa tärkeämpää kuin tarinan kertominen on saada vain viimeisin hirveys tallennettua paperille. Noissa hirveyksissä Ito on kuitenkin sen verran hyvä, että FoH pääsee maaliin jo pelkästään niidenkin avulla.
Toinen kokonaisarviota laskeva tekijä on tarinoiden kaavamaisuus, ja etenkin sukupuoliroolien osalta. Fragments of Horrorissa lähes kaikki mielenkiintoiset roolit on varattu naisille. Tämä itsessään on toki erittäin positiivinen asia, mutta kauhusarjakuvassa se tarkoittaa usein, että kaikki karmivat, uhkaavat ja ”jotenkin vinksallaan” olevat hahmot ovat naisia. Jäin useaan otteeseen pohtimaan, onko Iton tapa käsitellä naisia voimaannuttava vai seksistinen, onko naisten rooli miehistä riippumaton ja valta-asemia kyseenalaistava vai silkkaa ”naiset ovat noitia” -stereotypisointia. Oli miten oli, tätä ei olisi tarvinnut jäädä vatvomaan päässään, jos vaihtelua olisi ollut enemmän. Jos ainoastaan naiset eivät kerta toisensa jälkeen olisi pahantahtoisia, arvaamattomia ja muuten vain karmivia, voisi kaikenlaisista asetelmista nauttia helpommin.
Fragments of Horror onnistui näistä moitteista huolimatta monessa asiassa. Se antoi hetken helpotuksen kauhukaipuulleni, se esitteli minulle uuden genren, japanilaisen kauhusarjakuvan, ja se sai minut lukemaan mangaa, joka muutoin on ollut sarjissivistyksessäni valtaisa musta aukko. Myös kiinnostus Junji Iton varhaisempia kauhusarjakuvia kohtaan heräsi. Olisi mielenkiintoista lukea tekijältä jotain, mistä hän itse tuntuisi välittävän. Yksi Fragments of Horrorin oudoimpia yksityiskohtia on nimittäin tekijän jälkisanat, joissa Ito tuntuu rivien välistä sanovan, että ei oikein ollut fiilistä näitä tarinoita tehdä ja eivät ne kaikki kovin hyviäkään ole. Ja minä hölmö kun luulin, että ihan mukiinmenevästä sarjiksesta oli kyse! Täytyy siis kaivella noita oikeasti hyviä teoksia lukujonoon, niin pääsee näkemään mitä se kunnon kauhu oikein on. Sanoisin, että kirjan tarinoista kuitenkin vähintään Tomio – Red Turtleneck, Dissection-chan ja Magami Nanakuse olivat oikein kelpo matskua. Kyllä minä loppujen lopuksi tykkäsin.
Arvosana: 81/100
Fragments of Horror
Junji Ito, käsikirjoitus ja kuvitus
Viz Media
Hinta Suomessa 12-21 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
4 vastausta artikkeliin “Arvio: Fragments of Horror – Häiritsevä manga jättää komeita karmeuksia alitajuntaan”