Arvio: Kabuki vol. 1 – Salamurhamättöä ja tekijänsä kasvukertomus

dav

David Mackin Kabuki on oppikirjaesimerkki 90-lukulaisesta tekijäomisteisesta sarjakuvasta. Kabuki on lähitulevaisuuden Japania kontrolloivan organisaation palkkalistoilla toimiva tappaja. Maata hallitsevat poliitikot ja gangsterit, ja edellä mainitun NOH-nimisen jengin tehtävä on pitää osapuolet asioissa. Alkuasetelma on sekoitus dystopiaa, scifiä ja mystiikkaa. Mackin luoma maailma, hahmot ja kerronta flirttailevat syvällisyydellä ja kokeellisuudella, mutta tukeutuvat kuitenkin klassiseen toimintaan ja kostotarinoihin. Kabukin ensimmäiset tarinat on julkaistu 1994, ja toistaiseksi viimeisin osa näki päivänvalon 2009. Vol. 1 –kirjaan on koottu kaksi ensimmäistä tarinakokonaisuutta, Circle of Blood ja Dreams. Molemmat ovat Mackin kädenjälkeä niin tarinan kuin taiteenkin osalta, ja niissä näkyy selkeästi nuoren tekijän kehittyminen numero numerolta. Kabuki sisältää melkoisen nipun tuttuja kikkoja, mutta ne eivät pääse häiritsemään, sillä tarina tietää, mistä naruista vetää pysyäkseen vangitsevana. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: The New Deal – Läpijuostu tunnelmapala lama-ajalta

dav

Modernin ajan aamunkoiton glamour tuntuu kiehtovan kulttuurintekijöitä vuosi toisensa perään. 1920- ja 30-luvuille sijoittuvaa elokuvaa, tv:tä ja kirjallisuutta on tehty paljon, ja sitä on tähänkin blogiin eksynyt jo jonkin verran. Jonathan Casen The New Deal asettuu tämän jonon jatkoksi. Vuonna 1936 Yhdysvallat kärvistelee laman kourissa, mutta tämä ei näy New Yorkin Waldorf Astoria –hotellissa, joka tekee parhaansa poistaakseen vieraidensa näköpiiristä kaikki muistutukset epäoikeudenmukaisuudesta ja kurjuudesta. Kolikon molempia puolia tarkastelevat hotellin palvelusväkeen kuuluvat Frank ja Therese, jotka unelmoivat paremmasta elämästä. Hotellissa alkaa tapahtua, ja molemmat ajautuvat mukaan rikosvyyhtiin, josta eivät oikein itsekään ole perillä. The New Deal kuulostaa hauskalta ja lupaavalta, mutta lopputulos on valitettavan vaisu.

Lue loppuun

Arvio: Shokki, tekijänä Bernie Wrightson – Kalmanhajuinen suuri sydän

sdr

Viime kuussa sarjakuvamaailma menetti yhden tyylilajia muovanneen mestarin, kun kauhulegenda Bernie Wrightson siirtyi tuonpuoleiseen, josta oli vuosikymmenet tarinoita kertonut. On siis mitä sopivin hetki tarttua Egmontin vuonna 2012 julkaisemaan kokoelmaan, johon on kasattu Wrightsonin klassisimpia tarinoita Creepy- ja Eerie-lehdistä, kotoisemmin Shokki-materiaalia. Vaikka 12 tarinasta vain kolme on julkaistu aiemmin suomeksi alkuperäisen Shokki-lehden sivuilla, on kirja kiistatta oikeutettu nimeensä – onhan Shokki ennen kaikkea mielentila enemmän kuin julkaistujen tarinoiden listaus. Tarinat on luotu niin kauhusarjakuvien kuin Wrightsoninkin kultakaudella 1970-luvun aikana, ja ne ovat kuin kauhusarjiksen peruskurssi. Wrightsonin piirrosjälki on omaperäistä ja muuntautumiskykyistä, ja nostaa suuren osan keskinkertaisia tarinoita astetta korkeammalle tasolle. Parempien käsikirjoitusten osuessa kohdalle puhutaankin jo sitten ihan oikeasti kaihertamaan jäävistä lyhäreistä. Lue loppuun

Arvio: 365 Samurai and a Few Bowls of Rice

dav

365 Samurai and a Few Bowls of Rice tarttui mukaan kirjastosta lähinnä nimensä vuoksi. Odotin kirjalta japanilaisen historian ja sarjakuvan tuntemusta lämminhenkisellä huumorilla. Kyseessä on ranskalaisen JP Kalonjin esikoissarjakuvaromaani, joka ei ensiodotuksiin vastaa. 365 Samurai on intensiivinen ja väkivaltainen, jopa nihilistinen kostotarina. Se ei panosta erityisen monimutkaiseen tarinaan, vaan Kalonji lataa paukkunsa elokuvamaiseen visuaalisuuteen ja rohkeaan kerrontaratkaisuun. 365 Samurailla olisi taiteensa puolesta mahdollisuuksia olla kovinkin vaikuttava kirja, mutta valitettavasti tarinaa on laiminlyöty tavalla, jonka sivuttaminen ei oikein onnistu. Lue loppuun

Arvio: The Complete Pistolwhip – Seikkailutarinoita seikkailutarinoiden ystäville

dav

Matt Kindtin ja Jason Hallin dekkarisarjakuva Pistolwhip kulkee tyylillisesti jossain Dick Tracyn ja Roger Rabbitin jalanjälkien puolivälissä. Kuten noir- ja dekkarityylilajeihin kuuluu, kliseet ja ominaispiirteet ovat tekijöillä hallussa, ja niiden käytössä ei ole säästelty. Välillä alkaa tuntua siltä, että olisi todella virkistävää lukea noir-sarjakuva ilman kyynistä kertojaääntä, kauniita mutta tappavia femme fatale –hahmoja tai pikkumaisia poliiseja, mutta tyydytään pieniin askeliin. Pistolwhipin päähenkilö, hotellin laukkupojasta yksityisetsiväksi siirtynyt Mitch Pistolwhip kiskoo viskin sijaan pannukakkuja. Kai siitä voi aloittaa. Lue loppuun

Arvio: Viides Beatle – Brian Epsteinin tarina – Inspiroiva tragedia

ViidesBeatle_kansi

Viides Beatle – Brian Epsteinin tarina on osoitus sarjakuvan mahtavuudesta elämäkertamuotona. Se on kaunis ja surumielinen, ja onnistuu sanomaan eniten silloin kun se on hiljaa. Brian Epstein löysi Beatlesin Liverpoolin Cavern-klubilta ja onnistui vakuuttamaan kaikille, lähtien yhtyeestä itsestään, että Beatles oli jotain ennennäkemätöntä. Viides Beatle on rakkaudella laadittu kunnianosoitus, joka on ollut kirjoittajalleen Vivek J. Tiwarylle hyvin henkilökohtainen projekti. Se näkyy tarinankerronnassa ja yksityiskohdissa, joita ei ole säästelty, sekä asiantuntemuksessa, joka vaatii myös lukijaltaan paneutumista. Viides Beatle on sarjakuva, jonka tulisi koskettaa jokaista Beatles-fania. Niitä mahtuu tälle pallolle edelleen jokunen. Lue loppuun