Ai että on mukavaa lukea näitä selkeästi uuden tekijäpolven moderneja sarjakuvia. Sellaisia kuin My Boyfriend Is A Bear tai The Prince and The Dressmaker. Sarjakuvia, jotka ovat hengeltään täysin ajassa kiinni, mutta asenteiltaan ja teemoiltaan täysin ajattomia. Sarjakuvia, joita todennäköisesti ei olisi tehty vielä edes viisi vuotta sitten, mutta jollaisia olisi pitänyt olla aina olemassa. Jen Wangin The Prince and The Dressmaker on koko perheen Disney-satu, aivan kiireestä kantapäähän, mutta siitä on riisuttu suuri osa sitä sukupuolirooleja kahlitsevaa asennemaailmaa, joka prinssi- ja prinsessakertomuksia on iät ja ajat riivannut. Tarina on monipolvinen ja pitää otteessaan, sen teemat ovat kiinnostavia ja persoonat sopivasti uskottavia ja satumaisia. Näin tehdään sekä aikuisia että lapsia koskettavia tarinoita, joita voi vieläpä suositella molemmille. The Prince and The Dressmaker osuu tässä ns. Pixar-maalitaulussa lähelle häränsilmää.
Arvaattekos, ketkä kaksi henkilöä ovat The Prince and The Dressmakerin päähenkilöt? Joo-o, kyllähän ne ovat prinssi ja ompelija. Nuori ompelija Frances saa elämänsä tilaisuuden, kun hänen tekemänsä mekko kiinnittää kuninkaallisen huomion. Frances olettaa pääsevänsä kuningattaren tai prinsessan ompelijaksi, mutta mekkoja arvostaa ja haluaakin itselleen prinssi Sebastian. Sebastian kipuilee vahvan isänsä varjossa ja epäilee omia kykyjään johtaa maata, mutta hänen mekoissa loistava alter ego -hahmonsa Lady Crystallia huokuu itseluottamusta. Sebastianin vanhemmat marssittavat hänen eteensä puolisoehdokkaita, mutta kukaan näistä ei kiinnosta perinteisiin väsynyttä Sebastiania. Hän ei kuitenkaan tiedä, miten voisi välttää perinteet, vanhemmille kun on kovin vaikea kertoa pitävänsä mekoista enemmän kuin sotimisesta. Ainoastaan Frances ja miespalvelija Emile tietävät salaisuuden, ja heitä kuninkaallisen eliitin ei ole paljon ollut tapana kuunnella tai kunnioittaa vertaisinaan.
Tästä alkuasetelmasta ja tyylilajin kuvauksesta voinee jo suurin piirtein arvata, millaisia raiteita pitkin tarina kehittyy. The Prince and The Dressmaker on satu, ja satujen ei tarvitse olla taiteellisesti kunnianhimoisia tai rajoja rikkovia, vaan jännittäviä ja opettavaisia. Satujen avulla ihminen oppii empatiaa ja toisten nahkoihin asettumista, joten mikä olisikaan parempi tapa normalisoida ihmisten erilaisia tapoja yhteiskunnassamme? The Prince and The Dressmakerista puuttuu kaikenlainen aihepiirin karnevalisointi tai freak show -mentaliteetti, ja siksi se on niin aseista riisuva. Stereotypioita ei niputeta toisiinsa, eikä ihmisistä tehdä tekijän tai tarinan henkilöiden puolesta oletuksia jonkin yhden heitä määrittävän ominaisuuden perusteella. Kirja on yksinkertaisesti kertomus erilaisista ihmisistä, ja siitä miksi meillä on joskus tapana nähdä erilaisuuden vahvuudet heikkouksina.
Kirjan tarina osui erityisen lähelle, sillä lähipiirissäni käytiin läpi vastaavanlainen kaapistatulo jonkin aikaa sitten. Nähdessäni eri ihmisten reaktioita minulle jotenkin konkretisoitui, miten monille vähemmistön tai tunnetun ilmiön kohtaaminen on aivan eri asia riippuen siitä, onko henkilö itselle tuttu vai tuntematon. Vaikka arvomaailma olisi nykyaikainen ja valistunut, voi kovin moni jalo periaate unohtua kun joutuukin katsomaan uudesta näkökulmasta ihmistä, jonka luuli tuntevansa. Kaikkein vaikeinta syvästi henkilökohtaisen salaisuuden paljastaminen on kuitenkin aina henkilölle itselleen, ei kenellekään sivustakatsojalle, ja tätä ajatusmaailmaa olen ymmärtänyt ryhtyä itsekin korostamaan vasta viime vuosina. Sillä, mitä minä tai joku muu ulkopuolinen asiasta ajattelee, on painoarvoa läheisellemme, ja siksi meidän vastuumme olla tukijoita ja rohkaisijoita. Ei meillä ole tässä asiassa mitään vaikeaa, hänellä on. The Prince and The Dressmaker opettaa meille juuri tätä empatiaa. Sitä, että me valtavirran edustajina lakkaamme hetkeksi ajattelemasta pelkästään itseämme ja ymmärrämme, mitä vaikeammat kortit käteensä saaneet meiltä tueksi tarvitsevat, ja miten kaikki mahdolliset kortit olisivat tulevaisuudessa yhdenvertaisia. Sen sanoma on siis ensisijaisen tärkeä, opetus yksinkertainen ja vaikutus merkittävä.
Jäinkin sitten miettimään, onko The Prince and The Dressmaker tärkeämpi saattaa niiden ihmisten käsiin, joilla on lähipiirissään esimerkiksi sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen edustajia, vai niiden, jotka luulevat, etteivät tällaisia henkilöitä tunne? Tässä kirja sai minutkin kiinni stereotypisoivasta ajattelusta. Prinssin rakkaudella mekkoihin ei nimittäin kirjassa ole minkäänlaista seksuaalista ulottuvuutta. Sellainen saattaa toki olla taustalla, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että mekon päälle laittaminen tarkoittaisi saman tien kiiman maksimointia. Yritinkin sitten miettiä, mitä vähemmistöä Sebastian kirjan mukaan edustaisi. Oikea vastaus oli, että ei mitään. Korkeintaan hänen harrastuksensa on harvinainen, mutta niin on jumalauta kolikkojen keräily tai seiväshyppykin.
Oikea vastaus siis on, että The Prince and The Dressmaker kuuluu kaikkien heidän lukemistoon, jotka haluavat osata olla ihmisiksi yhteiskunnassa. Jos sinulla on vaikeuksia ymmärtää naapurin numismaatikkoa tai suvun seiväshyppääjää, niin lue tämä kirja. Saatat oppia paremmaksi ihmiseksi. Ja jos tunnet itsesi jo tarpeeksi hyväksi, lue tämä siltikin. The Prince and The Dressmaker on kaunis tarina, jossa on monia jännityksen kohtia ja tiukkoja käänteitä. Sen rytmitys lukujen erimittaisuuden ja välillä kovin lyhyiden kohtausten vuoksi rikkoo aivan täydellisen illuusion ja loppuratkaisussa muutamia mutkia oiotaan mielestäni tarpeettoman suoriksi. Joka tapauksessa, sadulle tietyn mustavalkoisuuden antaa herkemmin anteeksi, ja kyseessä on erittäin ansiokas teos, joka on käytännössä myös valmis leffakäsikirjoitus. Menisi varmasti vuoden parhaiden animaatioiden joukkoon heittämällä, kuten sarjiksissakin kävi.
Arvosana: 84/100
The Prince and The Dressmaker
Jen Wang, käsikirjoitus ja kuvitus
288 sivua
First Second
Hinta Suomessa 14-20 €
PS. Tuo vihjailtu lähipiiri on siis veljeni, joka pitää fetisistin arjesta varsin valaisevaa blogia Knockin’ boots. Käykää lukemassa ja ottakaa sometilit seurantaan, sieltä löytää jos jonkinlaista asuvinkkiä, yleensä saappaiden kera!
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: The Prince and The Dressmaker – Oppitunti empatiasta lapsille ja aikuisille”