Hype: Preacher ilmestyy suomeksi – 6+1 syytä lukea se viimeistään nyt

Suomalaista käännössarjakuvan kenttää sähköistävä RW Kustannus herätti alun perin kiinnostukseni ilmoituksellaan julkaista Preacher viimeinkin kokonaan suomeksi. Nyt sanat muuttuvat teoiksi, kun kaksi ensimmäistä osaa Preacher Deluxe –kokoelmasta ovat saapuneet kauppoihin. Ne sisältävät 26 ensimmäistä numeroa yhteensä 75 osaa käsittävästä seikkailusta, joka seuraa pastori Jesse Custerin kostoretkeä Jumalaa vastaan. Preacher on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjakuviani, joten hypetystä tästä julkaisusta ei voi välttää. 

Sarjakuvan takana ovat käsikirjoittaja Garth Ennis ja kuvittaja Steve Dillon. Kansikuvista (esim. yllä) vastaa Glenn Fabry. Irlantilainen Ennis on ääriväkivaltaisen, konventioita kyseenalaistavan sarjiksen lipunkantaja, jonka magnum opus Preacher on. Se on 90-lukua henkivä western, joka rienaa, rähisee ja riemastuttaa koko kestonsa ajan. Olen suositellut Preacheria vuosien ajan useille tuttavilleni, joiden sarjistuntemus on vaihdellut nollasta melko korkeallekin, ja sen osumaprosentti on lähes sata. Tässä syyt siihen miksi näin on.

1. Preacher on superviihdyttävä mutta älykäs

Preacher käynnistyy rytinällä. Se koukuttaa ja ottaa lukijansa mukaan kuin varkain. Kaupalliset sarjikset jakautuvat karkeasti usein raskaslukuisempiin, jotka palkitsevat kärsivällisen lukijan, ja viihdyttäviin, joissa tyhmyyttä täytyy hieman sietää. Preacher nousee näiden ääripäiden yläpuolelle, sillä se ei aliarvioi yleisöään, mutta tuntee myös yleisön primitiiviset tarpeet. Preacherin teemat ovat isoja ja pitkät tarinat syventävät hahmoja taidokkaasti. Samaan aikaan jokainen tarinakokonaisuus on vangitseva, rytmi on jatkuvasti eteenpäin menevä ja hahmot unohtumattomia. Ontologiset pohdinnat, amerikkalaisen mielenmaiseman kritiikki ja ristiriitaiset hahmot sulautuvat brutaaliin toimintaan, nokkelaan huumoriin ja tabuilla mässäilyyn.

2. Preacherin hahmogalleria on huikea

Päähahmo Jessestä sekä hänen tovereistansa Tulipista ja Cassidysta lähtien, kaikilla Preacherin hahmoilla on persoona, monipuolinen historia ja tilaa kehittyä tarinan mukana. Vaikka Preacher pelaa tyylillisesti paljon räikeillä ylilyönneillä, jokainen hahmo on inhimillinen. Jokaisella on hyviä ja huonoja puolia, ja ne ohjaavat hahmoja tekemään joskus järkeviä, joskus typeriä ratkaisuja. Hahmot ovat ehdottoman sarjakuvamaisia juuri yliampuvuutensa vuoksi, mutta niistä puuttuu monomaanisuus ja yksiulotteisuus, joka usein riivaa esimerkiksi supersankarisarjiksissa näennäisesti realistisia tyyppejä.

3. Preacher on juuri oikean mittainen

Preacher on minisarja, joka ei kuitenkaan ole kovin mini. 75 numeroa kaikkinensa käsittävä kokonaisuus julkaistiin kuuden vuoden aikana 1995-2000, eli sitä voisi verrata vaikkapa kuusi tuotantokautta kattavaan televisiosarjaan. Sellaisessa ajassa lukija ehtii kiintyä hahmoihin ja myötäelää heidän mukanaan monia eri vaiheita. Samaan aikaan Preacherin suuri vahvuus on se, että sillä on selkeä loppupiste. Kun tarina on kerrottu, se on ohi. Preacheria ei tarvitse venyttää kuten jatkuvia kuukausijulkaisuja, eikä sen varrelle mahdu turhaa täytehuttua. Filler-spesiaalit ovat kertomuksia sarjakuvan hahmoista pääjuonen ulkopuolelta, mutta ne avaavat taustoja ja sallivat meidän viettää muutaman lisähetken fanittamiemme henkilöiden parissa. Kun tarina saa päätöksensä, lukijan olo on toki oikealla tavalla haikea, mutta mitään keskenjäämisen tunnetta siihen ei liity. Preacher palkitsee lukijansa.

4. Preacher ei hienostele tai saarnaa

Ennis ja Dillon tietävät mikä ihmismieltä kiehtoo. Sarjakuva ei yritä olla oikeamielinen tai moralistinen vahvasta oikean ja väärän taisteluteemasta huolimatta. Päähenkilö Jessen käsitys oikeudenmukaisuudesta on vahva, mutta lukijaa rohkaistaan kyseenalaistamaan sitä useaan otteeseen. Preacher ei valikoi lukijan puolesta mitä mieltä hahmojen toimista pitäisi olla. Toisin kuin suuri osa toimintasarjakuvaa ja -elokuvaa, Preacher ei väitä väkivallan olevan paras ratkaisu ongelmiin. Se on ratkaisu, jonka sarjakuvan henkilöt usein valitsevat, mutta eivät välttämättä viisauttaan. Paheet ja machoilu viehättävät meistä useita, ja siksi niitä on hyvä saada ammentaa sarjakuvista, jottei itse tarvitse lähteä kartsalle haastamaan.

5. Preacher on jenkkikulttuurin ytimessä

Preacher on myös tutkielma americanasta. Irlantilaissyntyinen Ennis rakastaa amerikkalaista cowboyromantiikkaa, ajatusta vapaudesta ja oikeudesta. Samaan aikaan hän tunnistaa myös sen ongelmat ja mahdottomuuden. Näistä elementeistä syntyy Preacherin maailma. Se löytää amerikkalaisuuden ytimen jenkki-ikoneista, jotka ensikuulemalta ovat toistensa vastakohtia, kuten John Wayne, Bill Hicks, veteraanien arvostus ja rotukonfliktit. Lopulta koko Preacherin keskiössä on hyvin amerikkalainen ajatus yksilön vapaudesta valita kohtalonsa. Yksilö kantaa vastuun valinnoistaan, mutta kenenkään ei pidä huononkaan valinnan oikeutta häneltä pois viemän.

6. Preacher on älyttömän hauska

Kun intoudun paahtamaan tässä Preacherin mahtavuudesta, yksi sen parhaista puolista uhkaa jäädä paitsioon, nimittäin huumori. Kaiken epiikkansa ja rosoisuutensa ohella Preacher on täynnä hirtehistä ja nyrjähtänyttä huumoria, joka kattaa kaikenlaiset vitsit nokkelista intertekstuaalisuuksista aina rehelliseen seksi-erite-materiaaliin. Hautakiveen tai nettifoorumiallekirjoitukseen löytyy myös ehtaa sitaattimateriaalia lähes joka numerosta.

Ihmisten outoutta käsitellään Preacherissa lempeästi mutta ilman korrektiutta. Preacher nauraa maailman perverssiydelle mutta ei missään nimessä tuomitse sitä. Loppua kohti tunnelman tiivistyessä sarjakuva vakavoituu, mutta jälleen juuri oikealla tavalla. Aidosti hauska sarjakuva uskaltaa myös olla tosissaan, kun tilanne sitä vaatii.

Preacherin suurimmat vahvuudet kuvainraastosta ja tabujen rikkomisesta johtavat myös sen ainoaan heikkouteen: sama radikaali asenne joka tekee siitä niin hyvän, ajaa pois suuren osan niitä nimenomaisia ihmisiä, jotka Preacherin lukemisesta eniten voisivat oppia. Sarjakuva joka irvailee siekailematta käytännössä kaikelle ärsyttää tietysti useita. Ilman kaikkea sitä sopimattomuutta Preacher ei tietenkään olisi Preacher. Parasta mitä vankka Preacher-uskovainen voi tehdä on levittää ilosanomaa aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. On mahtavaa, että Suomessakin tämä ovi avataan nyt suuremmalle yleisölle kuin koskaan. Toivomme, että suomennos on laadukas (en ole ehtinyt vielä tarkastaa asiaa) ja nidonta kestää useita lukukertoja. Suokoot sarjakuvajumalat Preacher Deluxelle suotuisia myyntilukuja ja positiivista vastaanottoa!

… sitten vielä se viimeinen syy

+1. Preacher siirtyy viimein myös liikkuvaksi kuvaksi

Preacherin potentiaali elokuvaksi tai tv-sarjaksi on tunnistettu jo 90-luvun puolella, mutta säätöä sen saattamisessa TV-ruutuihin on ollut ns. helvetisti. Viritelty on aiemmin ainakin muutamaa eri elokuvaa ja HBO-sarjaa, mutta homma on aina mennyt puihin. Nyt vihreä valo on viimeinkin saatu ja Preacher tulee vielä tämän vuoden aikana televisioon AMC-kanavalla. Kanava on tunnettu laatusarjoista kuten Breaking Bad ja Mad Men, ja sarjan taustalla häärivät sarjakuvanörtit Seth Rogen ja Evan Goldberg. Miesten leffatuotannon laatu on valitettavan vaihteleva, mutta osuessaan he kyllä osuvat, ja turhaa kuvien kumartelua ei heidän CV:hensä kuulu. Ensitraileri ja ennakkotiedot kertovat, että sarjakuvaa ei tulla sarjassa seuraamaan orjallisesti, mutta usko ja luottamus ovat tekijätahoon kovat. Nyt on siis korkea aika tarttua sarjikseen ja varautua sarja tuloon hyvissä ajoin. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.