Arvio: Hautuukoti – Omaelämäkerta toisten silmin

Hautuukoti_kansi

Hautuukoti on sivistynyttä sarjakuvaa. Se on omaelämäkerrallinen sarjakuvateos, jossa sen tekijä Alison Bechdel käy läpi omaa isäsuhdettaan ja identiteettinsä rakentumista oman seksuaalisuutensa kautta.  Se on täynnä viittauksia kirjallisuuden ja näytelmätaiteen klassikoihin. Sen kieli on rikasta ja monipuolista, ja sitä on ilo lukea. Suomennos on sujuva ja tuntuu laadukkaalta. Tämä oli ensimmäinen lukemani Bechdel, ja se todellakin rohkaisee jatkamaan taiteilijan tuotantoon tutustumista.

Alison Bechdel on sarjakuvantekijä, joka on tunnettu lesbojen elämää kuvaavista sarjakuvistaan, joissa on mukana paljon hänen omia kokemuksiaan. Myös Hautuukoti pyörii homoseksuaalisuuden ja sen kokemisen parissa. Sarjakuva kertoo tekijänsä lapsuudesta ja nuoruudesta, joita hallitsi voimakastahtoinen ja ristiriitainen isä. Isä esitetään oman identiteettinsä kanssa painivana perfektionistina, joka menehtyy varhain ja jättää kirjoittajaan syvän jäljen.

Hautuukoti (Fun home) viittaa hautauspalveluyritykseen, jota perhe pyörittää muiden toimiensa ohella. Alkuperäisessä nimessä viitataan ironisesti myös kylmyyteen, joka Bechdelin perhettä kirjoittajan mukaan riivaa. Superkulturellissa kodissa jokainen keskittyy omiin intohimoihinsa, ja vuorovaikutusta koetaan vain, kun jutellaan kirjoista tai opetellaan näytelmän vuorosanoja yhdessä. Kirjoittaja toteaa lakonisesti muistellessaan pehmoleluilleen antamia hyvänyönsuudelmia, että keneltäkään muulta suukkoja ei heillä saanut.

Hautuukoti_sivu1

Bechdelin perheen korkea-kulttuuritausta on myös olennainen osa Hautuukotia. Hän käsittelee jatkuvasti tapahtumia ja henkilöitä muiden teosten kautta. Välillä perhe on suoraan Marcel Proustin kirjoista, välillä James Joycen. Paradoksaalisesti Bechdel kommentoi pariinkin otteeseen kirjassa, kuinka hän ei ymmärrä kirjallisuuden ylitulkintaa (”miksei kirjoja voi vain lukea?”), mutta hakee jatkuvasti siitä yhtymäkohtia omaan tarinaansa. Tässä mielessä hänen suhteensa kirjallisuuteen heijastaa hänen suhdettaan isäänsä, jota hän pitää toisaalta tukahduttavana ja toisaalta tärkeänä samaistumisen kohteena. Omaa tarinaa on helpompi käsitellä toisten tarinoiden avulla, ja näin Hautuukodin autobiografia rakentuu toisten kirjailijoiden luomien hahmojen kautta.

Hautuukodin rakenne on myös mielenkiintoinen. Se ei ole kronologinen, vaan poukkoilee varhaislapsuudesta aikuisikään useaan otteeseen poimien episodin kirjoittajan elämästä sieltä, toisen täältä. Rakenne reflektoi enemmänkin Bechdelin oman ajattelun kehittymistä ja suhdetta itseensä ja perheeseensä. Alussa isä on hyvinkin kova hahmo, lähes pelottava, ja kertomukset tukevat tätä. Kirjan edetessä niin isän kuin Alisoninkin hahmot saavat lisää ulottuvuuksia. Kertomus avautuu lukijalle tarina tarinalta, ja loppupuolella huomaa lukevansa hyvin erilaista teosta kuin alussa.

Bechdelin taide tukee kirjan yleistä ilmapiiriä. Se on kliinistä ja minimalistista, paikoin lähes steriiliä. Hahmojen ilmeet ovat pidättyneitä ja ympäristön ainoa eloisuus tulee haalean sinisestä värityksestä, joka on ainoa mustan ja valkoisen pehmentäjä. Kuten kirjoittamistaan, Bechdel kommentoi sarjakuvan aikana myös kuvitustaan. Hän kertoo taustan väreistä luopumiselle ja pelkistetylle tyylilleen, jonka voidaan nähdä soveltuvan hänen moderniin estetiikantajuunsa. Hyvin staattinen kuvitustyyli toimii hienosti, sillä se sallii lukijan uppoutua tarinan kehitykseen. Ottaen huomioon tarinan tavallisuuden (siis siinä mielessä, että mitään ennenkuulumatonta siihen ei kuulu), siihen jää todella koukkuun. Bechdel kuljettaa tarinaa taitavasti ja empatia hänen perheenjäseniään kohtaan kasvaa.

Hautuukoti_sivu2

Lukunautinnon taustalla on pieni varjo: silkka tieto alkuperäisnimen monimerkityksisyydestä (Fun home vs. Hautuukoti) saa miettimään, jääkö sarjakuvasta paljonkin nyansseja kielenvaihdoksen myötä kokematta. Harmissaan Hautuukodin luettuaan ei voi kuitenkaan olla, sen verran ihon alle sarjakuva pääsee. Nykyisin Bechdel lienee tunnetuin omaa nimeään kantavasta Bechdelin testistä, joka on täysin epämääräinen mutta kivuliaan osuva mittari siihen, miten naishahmot esitetään elokuvissa ja televisiossa. Niin testissä kuin tässä sarjakuvassakin teema on lopulta se, millaiset naiset ovat hyväksyttyjä yhteiskunnassa ja mitä asetettujen raamien rikkominen tarkoittaa yksilölle.

Arvosana: 88/100

Hautuukoti – tragikoominen perheeni
Alison Bechdel, käsikirjoitus ja kuvitus
Like Kustannus
Hinta Suomessa 10-15 €

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Arvio: Hautuukoti – Omaelämäkerta toisten silmin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s