Arvio: The Punisher – Welcome back, Frank

Päätinpä pitkästä aikaa ostaa lipun nostalgiakaruselliin ja lukea nuoruuden suosikkeja. Enkä mihin tahansa karuselliin, vaan siihen karuselliin johon mafia lahtasi Frank Castlen koko perheen ja synnytti niin jokaisen rikollisen ygös_kauhun, Tuomarin! Viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että moni aikanaan hauskalta tuntunut asia ei enää jaksa naurattaa. Olen toki tietoinen siitä, että aikojen muuttuessa muuttuvat tarkastelunäkökulmat ja oma makukin, mutta vähän olen myös huolehtinut omasta huumorintajustani. Ei kai minusta vain olisi tulossa elitisti? Siksi päätin tarttua rienaajien ykkösketjun eli Garth Ennisin ja Steve Dillonin klassiseen Tuomari-pläjäykseen Welcome back, Frank. Tässä on kunnon happotesti sille, onko kaikki nuoruudesta jo menetetty, vai onko naiivia idealismia ja silmittömälle väkivallalle nauramista vielä lupa odottaa. Tuon teille ilouutisen: tämä Tuomari-tarina on edelleen todella kova.

Jatka lukemista ”Arvio: The Punisher – Welcome back, Frank”

TV-sarja: Preacher löytää suuntaansa kahden kauden jälkeen, vaikka se ei missään nimessä ole täydellinen

Preacher_kansi
Rip Steve.

En ole blogissa erityisesti peitellyt innostustani Preacheria kohtaan. Se on sarjakuva, joka on painunut mieleeni poikkeuksellisen vahvasti. En tiedä, onko se oikeasti niin paljon vertailukohtiaan laadukkaampi tai omaperäisempi. Luulen, että olen vain törmännyt siihen juuri oikealla hetkellä. ”Oikea hetki” tässä tapauksessa on se, kun minulla on jo ollut kykyä verrata sitä muihin sarjakuviin ja asettaa se jonkinlaiseen kontekstiin, mutta ennen kuin vastaan on tullut monta muutakin samoilla tehokeinoilla pelaavaa klassikkoa. Lienee suurelta osin sattumankauppaa, kenelle kasarin lapsista suurin klassikko on Preacher, kenelle Invisibles, kenelle Sandman ja kenelle Watchmen. Anyway, ilmeisesti kama on kolissut itseni lisäksi muutamalle muullekin, kun Preacher saatiin pari vuotta sitten viimein adaptoitua liikkuvaksi kuvaksi. AMC:n Preacherista on nyt saatu pihalle kaksi kautta, ja näin ollen sitä voi hieman pureskella. Sarjalla on ehdottomasti potentiaalia, mutta täydellinen se ei ole. Jatka lukemista ”TV-sarja: Preacher löytää suuntaansa kahden kauden jälkeen, vaikka se ei missään nimessä ole täydellinen”

Arvio: Crossed – Tislattu selviytymisraaistelu

Blogi on ollut hieman tauolla johtuen kesäkuulle napsahtaneista muutto- ja kesähommista. Nyt laatikot on purettu ja sarjikset laitettu uudelleen hyllyyn, joten päästään taas asiaan.

Crossed_kansi

Irlannin lahja mustalle huumorille, ateismille ja graafiselle väkivallalle, Garth Ennis, toi vuonna 2008 oman panoksensa selviytymis-/kauhusarjakuvaan. Hänen luomansa Crossed kertoo post-apokalyptisesta maailmasta, jossa mystinen epidemia muuttaa ihmiset primitiivisen väkivaltaisiksi crossed-hirviöiksi. Nimi tulee ristin muotoisesta ihottumasta, joka ilmestyy tartunnan saaneiden kasvoihin. Zombeista crossedit eroavat siinä, että heillä on jäljellä älykkyyttä. Crossedit puhuvat, muistavat taitoja edellisestä elämästään ja pystyvät alkeelliseen suunnitelmallisuuteen, mikä tietysti tarkoittaa aina vain julmempia väkivallantekoja.

Jatka lukemista ”Arvio: Crossed – Tislattu selviytymisraaistelu”

Hype: Preacher ilmestyy suomeksi – 6+1 syytä lukea se viimeistään nyt

Preacher_kannet

Suomalaista käännössarjakuvan kenttää sähköistävä RW Kustannus herätti alun perin kiinnostukseni ilmoituksellaan julkaista Preacher viimeinkin kokonaan suomeksi. Nyt sanat muuttuvat teoiksi, kun kaksi ensimmäistä osaa Preacher Deluxe –kokoelmasta ovat saapuneet kauppoihin. Ne sisältävät 26 ensimmäistä numeroa yhteensä 75 osaa käsittävästä seikkailusta, joka seuraa pastori Jesse Custerin kostoretkeä Jumalaa vastaan. Preacher on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjakuviani, joten hypetystä tästä julkaisusta ei voi välttää.  Jatka lukemista ”Hype: Preacher ilmestyy suomeksi – 6+1 syytä lukea se viimeistään nyt”