Arvio: Minne tuuli kuljettaa – Meidän kaikkien isovanhemmat ydinsodan keskellä

Tämän sarjakuvan on tehnyt Raymond Briggs, ja hänellä oli mahdollisesti maailmanhistorian nihilistisin elämäntehtävä. Suurelle suomalaiselle yleisölle hän on tuttu Lumiukko-tarinan (1978) luojana, eli miehenä, joka piti jo lapsuudessa huolen siitä, että jouluaattona myös itketään ja muistetaan elämän katoavaisuus. Minne tuuli kuljettaa (1982) on puolestaan jo takakantensakin mukaan aikuisille suunnattu kertomus, tarina ydinsodasta kerrottuna herttaisen, iäkkään brittipariskunnan näkökulmasta. Ja kyllä, arvasitte oikein, Briggs ei lähesty ydinsotaa toiveikkaan optimistisesti. Muutaman vuoden sisään kaksi tarinaa, jotka jäävät varmasti mielen sopukoihin kummittelemaan loppuiäksi. Raymond Briggs, pahaa mieltä vauvasta vaariin jo neljänkymmenen vuoden ajan. Mutta jos onkin pahaa mieltä, niin on sitä kyllä erittäin taiten toimitettuna.

Tässä tekstissä on muuten spoilereita juonesta, tuntui luontevammalta käsitellä sarjakuvaa niin päin.

James ja Hilda Bloggs ovat eläkepäiviään tarkemmin määrittelemättömällä brittiläisellä maaseudulla viettävä pariskunta. Lehdissä ja radiossa varoitellaan ydinsodasta, jonka Bloggsit ottavat vakavasti, vaikka eivät ihan kaikkea asiasta ymmärräkään. Pommi- ja säteilysuojaa rakennetaan, varastoja täydennetään ja muistellaan lapsuuden kokemuksia toisen maailmansodan ajalta. Kaiken saa tehdä omin neuvoin, sillä naapurit asuvat mitä ilmeisimmin kilometrien päässä, eikä Lontoossa elävää poikaakaan tunnu atomiuhka hirveästi huolettavan. Ensimmäisen puolikkaan ajan tarinan tunnelma on aihepiiristä huolimatta kuin jostain peribrittiläisestä pikkukyläsarjasta, Doc Martenista tai Emmerdalesta. Maaseutupuuhastelun katkaisevat vain synkät splash-aukeamat pommikoneista ja ydinsukellusveneistä.

Niiden lohduton vääjäämättömyys on lopulta varmaan se Briggsin (anteeksi tämä sanavalinta) ydinviesti. Koko kirjan sävy muuttuu, kun pommit sitten putoavat. James ja Hilda selviytyvät räjähdyksestä kuin ihmeen kaupalla, ja yrittävät pitää leukansa pystyssä, mutta vaikeaa se on. Kukaan ei tunnu tulevan heidän avukseen, radio ja televisio ovat hiljaa, lehteä ei tule kotiovelle kertomaan tilanteesta, puhelinkaan ei toimi. Lisäksi vaivaksi hiipii hiljalleen erilaisia kipuja ja oireita. Ensin päänsärkyä, sitten oksentelua ja ihomuutoksia. Mies ja vaimo tsemppaavat ja muistuttavat toisiaan vuorotellen siitä, mitä Churchill olisi tehnyt ja että kyllä valtio pitää omistaan huolen, kohta joku tulee avuksi.

Me Lumiukkoa vuosikaudet katsoneet voimme arvata, tuleeko joku avuksi vai ei. Briggsin tapoihin ei kuulu väistellä tai kaunistella tosiasioita, vaan tuoda lukija ja katsoja niin lähelle, ettei poispäin katsominen enää ole mahdollista. Minne tuuli kuljettaa on hahmoiltaan lämmin ja maailmaltaan kylmä visio siitä, miten asiat voivat pahimmillaan meistä monelle päättyä. Sen teho perustuu juuri vääjämättömyyteen. Bloggsit rakentavat ja valmistavat yhtä sun toista, yrittävät varautua ja selviytyä, mutta heillä ei ole kädessään yhtään korttia, joka mahdollistaisi voittamisen. Tilanne etenee juuri niin kuin ydinsota etenisi, yksilöistä tuon taivaallista piittaamatta ja seurausten potemisen yksilöiden kontolle jättäen.

Sarjakuvallisesti Minne tuuli kuljettaa ei ole mitenkään poikkeuksellinen, mikä saattaa vain lisätä sen tehoa. Hahmot ovat simppeleitä pallopäitä ja toiminta pieniin ruutuihin jaettua. Tiukat rajaukset ikään kuin korostavat sitä pienenpientä piiriä, johon Bloggsien koko elämä mahtuu. Omien raamien ulkopuolella tapahtuva maailma on kovin etäinen asia käsiteltäväksi, vaikka se kirjassa tunkeutuu päähenkilöiden elämään täysin pysäyttämättömästi. Ainoat selkeästi rytmiä rikkovat aukeamat ovat juuri aiemmin mainitut sotakoneet, joiden taustalla voi kuulla uhkaavan jylinän, joka jää vienoksi alavireeksi Bloggsien puuhastelun taustalle.

Erityisen koskettavan tarinasta tekee sen samaistuttavuus. Tiukasti politiikkaa seuraava, mutta hieman lyhenteissä ja asioiden keskinäisissä yhteyksissä sekaisin menevä James muistuttaa tarpeeksi edesmennyttä isoisääni ja kaikista moisista asioista kovasti irti pysyttelevä Hilda taas tuo samalla tavalla mieleen isoäitini. Eivät yhteydet mitenkään yksi-yhteen ole, mutta luulen, että lukijoista moni voi hyvin kuvitella omia läheisiään toimimaan vastaavilla tavoilla. Kovin inhimillistä on myös Bloggsien tukeutuminen vanhoihin aikoihin ja niissä toimiviksi tiedettyihin konsteihin. Paradoksaalisesti vanhaa sota-aikaa muistellaan jopa lämmöllä, silloin kun tiedettiin mitä oli vastassa ja miten siihen piti suhtautua (tämä ei kyllä enää muistuta omia sukulaisiani, siellä ei ole sotaa nostalgisoitu). Uuden sodan neuvostovihollinen on niin kasvoton, että Bloggsit sekoittavat sen toistuvasti vanhoihin ja tuttuihin saksalaisiin.

Tästä tekstistä tuli nyt ehkä tavallista enemmän tällainen juonen kertaus. Luulen, että se johtuu osittain siitä vaikutuksesta, jonka Minne tuuli kuljettaa tekee. Sen sisältöä jää toistelemaan ja kelaamaan mielessään, yrittäen jäsentää sitä mitä juuri kirjan sivuilla todisti. Tarinassa ei periaatteessa ole mitään ihmeellistä, mutta se, miten se on kerrottu, jää mieleen lähtemättömästi. Muutaman kymmenen sivun aikana tarina ehtii huvittamaan, herkistämään, kylmäämään ja lamauttamaan. Briggs kertoo lopulta kirjassa asioita auki melko vähän, mutta näyttää sitäkin enemmän. Lopetus jää kalvamaan mieltä. Raymond Briggs – pahaa mieltä vauvasta vaariin jo 40 vuoden ajan.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Arvosana: 85/100

Minne tuuli kuljettaa
Raymond Briggs, käsikirjoitus ja kuvitus
40 sivua
Otava
Hinta Suomessa 15-20 €, saatavilla vain käytettynä

Sarjakuva kaupan

Antikvaari.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s