Arvio: Daytripper – Ovela asetelma laimenee latteuksiksi

dav

Brasilialainen minisarja Daytripper on tietyiltä osin erittäin kiehtova: se on miljöössään selkeästi brasilialainen, mutta tuntuu silti tutulta ja läheiseltä. Se käsittelee asioista universaaleinta, onnellista elämää ja Fábio Moonin ja Gabriel Bán kertomistapa on koukuttava. Daytripper kertoo kirjailija Brás de Oliva Domingosista, hänen tärkeistä päivistään ja kuolemastaan. Brás nimittäin kuolee jokaisen osan lopuksi. Osat kuvaavat hänen elämäänsä eri ikäisenä, eri vaiheissa ja erilaisten haasteiden edessä. Daytripperin suuri kysymys lienee ”jos viikatemies tulisi vierailulle tänään, miltä elämäsi näyttäisi tähän saakka?” Daytripper pohtii tätä kysymystä esittämällä Brásin elämän tärkeimpiä hetkiä. Ensisuudelma, lapsen syntymä, vanhemman kuolema, uusi rakastuminen, oman identiteetin löytäminen jne. Onko jonkin näistä jälkeen parempi kuolla kuin toisen? Mitä elämässä pitää kokea, jotta se voidaan laskea hyväksi elämäksi? Daytripper on täynnä tällaista pohdintaa, ja siihen liittyy myös sen isoin ongelma, häiritsevä muropaketin kylkeen kelpaavan paulocoelho-filosofian paino, jota on vaikea päästä karkuun. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: The Invisibles Omnibus – Kun kirjoittaja saa 1500 sivua ja vapaat kädet

dav

Huhhuh, loppuihan se. Vaikka sarjakuvien lukeminen on ennen kaikkea nautinto eikä suoritus, niin tuntui hyvältä laskea viimeistä kertaa käsistään Grant Morrisonin 90-luvun intohimoprojekti The Invisibles. Vuosina 1994-2000 ilmestynyt lehti on kasattu yksiin kansiin ja tuloksena on järkäle, jolla ottaa hengiltä oikein tähdättynä varmaan jopa aikuisen ihmisen. Fyysisen vaikeuskertoimensa lisäksi Invisibles haastaa myös sisällöllään. Morrison on pakannut tarinaan salaliittoja, aikamatkailua, ulottuvuuksien välistä hyppelyä, suoraviivaista toimintaa, irrallisia tarinoita, alusta loppuun ulottuvaa juonta, happoisia huumehoureita ja ufojen abduktiokokemuksia toinen toisensa päälle. Perässä pysyminen on työlästä ja välistä kärryiltä tippuu väkisinkin. Invisibles on kunnianhimoinen, mutta kärsii tekijänsä malttamattomuudesta keskittyä hiomaan hyviä ideoita timanteiksi. Lue loppuun

Arvio: Sandman Deluxe: Kirja 5 – Persoonapeli

dav

Sandmanin suomennettu saaga jatkuu viidennessä kirjassa, alanimeltään Persoonapeli. Neil Gaimanin unimaailmat jatkavat laajentumistaan ja Gaiman nauttii silminnähden siitä, miten sarjan kehys mahdollistaa käytännössä mitä vain. Sandman ei ole sidottu todellisuuteen, mytologiaan, realismiin tai mielikuvitukseen. Se voi liikkua missä vain rajoittuen ainoastaan Gaimanin itsensä maailmankuvaan ja mieltymyksiin. Niiden vaikutus näkyy Persoonapelissäkin vahvana: 90-lukulainen itsetarkoituksellinen raflaavuus, kyynisyys ja kuvainraasto ovat läsnä jatkuvasti. Gaimanin ei-aina-niin-hienovarainen viesti on, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja kenenkään ulkomuodosta ei voi päätellä, kuka hän oikeasti on. Tarinalla on vahvuutensa, mutta tässä kirjassa sanoma ja tyylikikat tuntuvat vanhentuneen silmiinpistävästi. Lue loppuun

Arvio: The Sleeper Omnibus – Viihdyttävä noir-kliseemöhkäle

dav

Ed Brubaker on tämän hetken kuumimpia sarjakuvakäsikirjoittajia. Zoolander-leffaa lainatakseni ”kaveri voisi vääntää tortut, kääriä ne folioon ja myydä kuningatar Elisabetille korviksina”. Marvel-leffojen inspirointi omilla Kapteeni Amerikka –tarinoilla ja muutama hitti-minisarja tekevät uralle kummia. Sleeper on Brubakerin taidonnäyte reilun kymmenen vuoden takaa, alun perin 2003-2005 julkaistu minisarja. Sean Phillipsin kuvittama kirja on klassinen noir –agenttikertomus, mitä nyt sijoittuu nykyaikaan ja henkilöhahmoilla on kovien ilmeiden lisäksi supervoimia. Tyylillisesti mitään erityisen freesiä ei ole haettu, vaan kaikki tyylilajin kliseet löytyvät tarinasta nopeasti. Lue loppuun

Arvio: Pride of Baghdad – Tasapainoilua vakavuuden ja Disneyn välillä

dav

Pride of Baghdadin alkuasetelma on mielenkiintoinen: neljä Bagdadin eläintarhassa pidettyä leijonaa pääsee vapaaksi häkistään, kun Irakin sodan pommitukset ajavat työntekijät karkuun tarhasta ja kranaatit murtavat eläimiä pidättelevät muurit. Brian K. Vaughanin ja Niko Henrichonin teos on kirja vapaudesta, sodasta ja elämisen arvoisesta elämästä. Leijonat lähtevät eläintarhasta samoilemaan sodan runteleman kaupungin raunioissa ja pyrkivät selviytymään uudessa tilanteessa. Lue loppuun

Arvio: Sandman Deluxe: Kirja 4 – Utujen vuodenaika

dav

Siinä missä kolme ensimmäistä Sandman-kirjaa keskittyivät lyhyillä tarinoilla rakentamaan Sandmanin maailmaa ja välittämään lukijoille Neil Gaimanin visiota siitä, mitä kaikkea tämä hahmo voi olla, neljäs ottaa selkeästi askelen eteenpäin. Utujen vuodenaika on suomennetuista Sandmaneista ensimmäinen, joka käsittelee yhden tarinakokonaisuuden alusta loppuun. Siinä Gaiman pääsee ensimmäistä kertaa pois jatkuvan uuden esittelyn tarpeen alta, ja kykenee hyödyntämään siihenastista luomustaan tarinan kertomiseen.

Lue loppuun

Arvio: Dark Night – A True Batman Story

DarkNight_kansi

Ansioituneen animaatio- ja sarjakuvakäsikirjoittaja Paul Dinin henkilökohtainen Dark Night ei oikeastaan ole Batman-tarina lainkaan. Sitä ei ole julkaistu DC:n vaan aikuisempiin julkaisuihin erikoistuneen alamerkki Vertigon nimen alla. Batman ei taistele tuttujen vihollistensa kanssa, eikä esiinny läheskään jokaisella aukeamalla. Dark Night on tarina hiljaisesta ja mielikuvitukseensa pakenevasta lapsesta, josta kasvaa hiljainen ja mielikuvitukseensa pakeneva aikuinen – aikuinen, joka osaa peittää lapselliset piirteensä, mutta on edelleen niiden vanki. Dini kertoo tarinassa siis itsestään ja käänteentekevistä kuukausista vuonna 1993. Tuolloin Batman-animaatiosarjan parissa työskennellyt käsikirjoittaja tuli ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi, mikä laukaisi kerralla kierteeseen masennuksen, jonka taustalla oli paljon teeskentelyä, epävarmuutta ja murhetta.

Lue loppuun