Tässäpä mielenkiintoinen yhdistelmä epätodennäköisiä ainesosia yhteen sarjakuvaan. Joe Kubertin Faksi Sarajevosta on kuvaus Bosnia-Hertsegovinan kansanmurhasta ja yhden perheen selviytymistaistelusta sen keskellä. Se on samaan aikaan jotenkin aivan poikkeuksellisen lähellä ja kaukana kohteestaan. Tapahtumat, jotka eivät ole historiassa kovinkaan kaukana, sekoittuvat tekijän omaan asemaan konfliktin lähellä, ja toisaalta myös sarjakuvaskeneen, jonka edustaja tarinan päähenkilö on. Bosnia-Hertsegovinan kriisi on ensimmäisiä aiheita, joita muistan uutisista lapsuudestani, mutta silloin en tokikaan ymmärtänyt lainkaan mistä on kyse. Myöhemminkin asiaan on ollut saatavilla lähinnä suomalainen, politiikkaan keskittyvä näkökulma. Faksi Sarajevosta on hyvin inhimillinen, mutta etäisyyttä lukijan ja tapahtumien välille luo Kubertin amerikkalaisesta toimintasarjiksesta ammennettu tyyli.
Faksi Sarajevosta on siis väritetty dokumentti sarjakuvakustantaja Ervin Rustemagicin ja hänen perheensä, puoliso Edinan ja kahden lapsen, Edvinin ja Majan noin vuoden mittaisesta elämänpätkästä keskellä kansanmurhaa. Tekijä Joe Kubert on Rustemagicin perhetuttava, jolle Rustemagic on raportoinut elämäänsä fakseja lähettämällä halki koko vuoden. Kubert ja sarjakuvayhteisö, johon kuuluvat muiden muassa Bois-Mauryn tornien luoja Hermann sekä Corto Maltesesta tunnettu Hugo Pratt, yrittävät löytää keinoja auttaa Rustemagiceja poistumaan maasta ja levittämään tietoa Bosnian kauheuksista myös muualle maailmaan. Tilanteen epätoivoisuus kasvaa kuukausi kuukaudelta ja kirja välittää tapahtumien lisäksi hyvin sen katkeruuden ja turhautumisen, jota Rustemagic tuntee kansainvälisen yhteisön välinpitämättömyyden vuoksi. Faksi Sarajevosta on ehdottomasti tarina, joka on pitänyt kertoa, ja sarjakuva on siihen erinomainen väline. Se, mitä jäin miettimään, on Joe Kubertin soveltuvuus tarinan kertojaksi.
Tuo kuulostanee aika nihkeältä lausunnolta, joten selitän hieman. Kubert on kokenut sarjakuvantekijä, joka lienee tunnetuin Tarzan-sarjakuvistaan. Niiden lisäksi hän on tehnyt nipullisen kaikenlaisia sarjakuvan perusduunarin hommia: sotasarjakuvia, kauhua, scifiä, supersankareita ja niin edelleen. Periaatteessa ajatus siitä, että tämänkaltainen sarjakuvatyöläinen löytää ammatistaan keinon auttaa hyvää ystäväänsä, on inspiroiva ja kiinnostava. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että jotenkin Bosnian hyvin todellinen kansanmurha ja ihmisten kärsimykset muuttuvat hänen käsissään toimintasarjakuvan oloisiksi. Hahmot ovat karskeja (tai naisten tapauksessa siroja ja kauniita) stereotyyppejä, räjähdysten ja luotien viuhunta tuntuu enemmän elokuvalta kuin kuolemanpelolta. Kuvakulmat tuntuvat tarpeettoman dramaattisilta verrattuna siihen, mitä sarjakuvalla yritetään sanoa. En ole aiemmin tullut tällaista ajatelleeksi, koska sarjakuvassa nuo maailmat, viihteellinen ja ei-viihteellinen väkivalta, pysyttelevät irrallaan toisistaan. Niinpä jumituin Faksia lukiessani miettimään tällaisia metateemoja, jotka eivät ehkä olleet ihan sitä, mihin Kubert pyrki sarjiksen tekemällä.
Yhtä kaikki, silmien aukeaminen tälle asialle oli ehdottomasti jo yksinään asia, joka tekisi Faksista lukemisen arvoisen. On myös totta, että asiat voivat tuntua viihteellisiltä senkin vuoksi, että on lähes mahdotonta kuvitella tuollaisten asioiden tapahtuvan alle kolmenkymmenen vuoden ja kahdentuhannen kilometrin päässä. Siksi kirjaan mukaan liitetyt, todelliset Ervinin lähettämät faksit ovat myös olennainen osa kirjaa. Ne muistuttavat siitä, miten lähellä ja miten todellisia tapahtuneet hirveydet olivat, ja miten eri asia on tänä päivänä lukea sarjakuvaa aiheesta tietäen, että lopulta konflikti päättyi, vaikkakin raskailla uhriluvuilla. Se, että on tapahtumien keskellä loputtomalta tuntuvan ajan ilman mitään lupausta muutoksesta, on aivan eri asia, ja ei läheskään aina johda mihinkään jalomielisyyteen ja ylväyteen, vaan usein myös kyynistymiseen ja ihan rehelliseen vitutukseen. Vaikka Faksin kuvitus on ns. amerikkalaista, sen kerronta ei lankea mihinkään selviytyjien glorifiointiin tai jonkinlaisen kasvunarratiivin keksimiseen paikassa, jossa sellaista ei ole. Käsikirjoitus on pidetty ihailtavan suoraviivaisena ja tietyllä tavalla maltillisena. Se jättää tilaa henkilöille ja kunnioittaa todellisuutta. Tässä osansa on varmasti sillä, että tekijän suhde henkilöihin on läheinen ja todellinen.
Tällaisenaankin Faksi Sarajevosta on laadukas ja tärkeä sarjakuvateos. Sen yhteys tosimaailman sarjakuvaskeneen hivuttaa mielen kuitenkin ajattelemaan kaikenlaista epäolennaista, mutta yhtä kaikki mielenkiintoista. Mitä jos Rustemagicin ystävistä joku toinen olisikin päättänyt kuvittaa tämän sarjakuvan? Jos se olisikin ollut Hermann tai Hugo Pratt? Hermannin äärimmäinen, lähes naturalismia sivuava realismi, tai Prattin impressionistinen ja lakoninen tyyli olisivat varmasti nostaneet tarinasta ihan eri näkökulmia, joita kaikkia yhdistäisi kuitenkin suuri huoli ystävästä ja kaikista tämän läheisistä. Faksi Sarajevosta on puhutteleva ja sivistävä kertomus, jonka toivoisi pääsevän vielä taiteen avulla hieman lähemmäs kaiken inhimillisyyttä.
Arvosana: 80/100
Faksi Sarajevosta
Joe Kubert, käsikirjoitus ja kuvitus
208 sivua
Egmont Kustannus
Hinta Suomessa 20-30 €
Sarjakuva kaupan:
Turun Sarjakuvakauppa
PS. Täytyy sanoa, että hajosin aivan totaalisesti kirjan lopussa, kun kauhuja oli kuvattu ensin parisataa sivua ja sen jälkeen käyty läpi ”missä he ovat nyt” -kooste. Sen lopussa oli tämä maininta.
Ei saakeli, enpä olisi arvannut että tässä tragediassa viimeiset sanat olisivat yksi tunnetun historiamme ensimmäisistä ”check out my Soundcloud” -viesteistä. Kiva että tykkäsit kuvauksesta elämäni traumatisoivimmasta kokemuksesta, tässä on sinkku jonka tein Baha Menin kanssa. En kestä.
Hyllyy 