Arvio: Lobo by Keith Giffen & Alan Grant Vol. 1 – Keskenkasvuisin sarjakuva miesmuistiin

cof

On sinänsä outoa, että nykyään minulla on hirveä kynnys lähteä tutustumaan mihinkään sarjakuvaan muualta kuin sen oikeasta alusta. Onhan esimerkiksi supersankarisarjisten tai minkä tahansa pitkään jatkuneiden nimikkeiden mukaan hypätty aikoinaan ihan mistä sattuu, ja aivan hyvin on pärjätty. Silti nykyään tulee ajateltua ”miten voisin ymmärtää hahmoa, jos en ymmärrä mistä se on tullut”. Ehkä yritän päästä tästä ajattelutavasta hiljalleen eroon. Yksi keino siihen on tutustua hahmoihin, joissa on syvyyttä keskiverron lastenaltaan verran, eli ei mitään ymmärrettävää alunperinkään. Sellaisiin hahmoihin kuin Lobo. DC Comicsin talliin kuuluva antisankarin irvikuva on niin laiskaa teiniyleisön kosiskelua kuin olla saattaa. Lobo by Keith Giffen & Alan Grant esittelee Lobon ensimmäiset sooloseikkailut, ja on samalla opetus minulle lakata stressaamasta ”oikeista aluista”. Nyt ainakin näin, mistä mahdollisesti maailman keskenkasvuisin sarjakuva on saanut alkunsa.

cof

Lobo esiteltiin hahmona alun perin 1980-luvun puolella pahiksena, jonka ura lehdissä ei kestänyt erityisen pitkään. Sittemmin rooli oli lämmittää penkkiä muutaman vuoden ajan, kunnes toinen hahmon luojista, Keith Giffen otti rikoskumppaneikseen Alan Grantin ja Simon Bisleyn, ja esitteli Lobon uudestaan antisankarina, joka tappaa kaiken huvikseen ja siinäpä se suurin piirtein sitten olikin. Lobo-tarinat ovat köyhää dialogia, yliampuvaa väkivaltaa ja mustaa ”huumoria”. Tarinat ovat niin itsetarkoituksellisen edgyjä että ei tiedän itkeäkö vai nauraa. Lobo on kotiplaneettansa viimeinen eloonjäänyt, koska tappoi itse kaikki muut. Nyt hän on palkkamurhaaja, joka pitää aina sanansa. Mitään moraalia tai muita supersankarin ominaisuuksia Lobolla ei ole. Käsikset perustuvat suunnilleen idealle ”minkä tappaminen olisi hauskinta” tai ”miksi Lobo ei voikaan tappaa kaikkia juuri nyt”. Vaivaa on nähty ideointiin varmaan noin 5 minuuttia per tarina.

cof

Keskenkasvuisuus tulee esiin kaikkein naurettavimmalla tavalla Alan Grantin dialogissa. Kun Lobon kansissa uhotaan ”suggested for very very mature readers”, mutta jokainen on tiennyt, että ei tällaista sarjakuvaa kenellekään aikuiselle suunnata, on lopputulos outo sekamelska. Lobo ei voi kiroilla, jotta sarjiksia saadaan myydä niitä ostaville teineille, mutta silti pitää olla kovis, jotta teinit ajattelevat sarjiksen olevan aikuisille suunnattu. Lopputuloksena on tekstiä, joka kuulostaa oikeasti ala-astelaisen kirjoittamalta. Lobo helvetinmoisena koviksena haukkuu muita kovasti esimerkiksi butt-faceksi tai dweebiksi tai geekiksi, kuten moni yli 16-vuotias juuri tekee. Kun Lobo menee baariin, hän huutaa ”Bartender! Gimme booze!”, kuten aikuiset ihmiset usein tilauksensa esittävät, tarkentamatta esimerkiksi mitä juomaa haluaisivat. Viina kuin viina. Puuttuu vain se, että Lobon huulessa olisi tupakkaa esittävä oksa ja hän kutsuisi seksiä ”making sexiksi” tai jotain muuta yhtä uskottavaa. Dialogi on niin säälittävää, että sille ei voi olla edes vihainen.

cof
Lobon sanansäilä sivaltaa jälleen

Sama koskee juonikuvioita. Ne ovat teemoiltaan ja toteutukseltaan niin selkeästi vain ja ainoastaan hormonimyrskyissä luoviville teineille suunnattuja, että naurattaa. Lobo joutuu suojelemaan vanhaa opettajaansa, jota vihaa. Lobo joutuu tavauskilpailuun, jossa tappaakin kilpakumppaneitaan. Lobo lähetetään tappamaan Joulupukki. Lobo joutuu planeetalle joka on täynnä himokkaita naisia, ja panee kaikkia kunnes väsyy ja alkaa ampumaan kaikkia. Jne jne jne. Wikipedia kertoi, että Lobon piti alun perin olla parodia noiden aikojen synkistä antisankari-hyviksistä kuten Cablesta, Wolverinesta tai Tuomarista, mutta ennen pitkää parodia kääntyi tosissaan tehdyksi. En tiedä, ovatko nämä ensimmäiset sarjat vielä kumpaa kastia, mutta harjaantumattoman lukijan silmään eroa ei kai juuri ollutkaan. Kuten Putouksella ja Turtlesilla, myös Lobon kohtalona oli tulla suosituksi juuri niistä syistä, joita se halusi parodioida.

cof

Sama pätee tietty myös kuvitukseen. Lobon könttiysaste on naurettavan suuri, väkivalta on luovaa mutta vähäveristä, ja kaikki rekvisiitta aseista kulkuneuvoihin on käytännössä kavalkadi valtavia falloksia. Eräässä tarinassa Lobo muuttuu naiseksi, joka on luonnollisesti muodoiltaan kuin Witchblade steroideissa. Toki jo naisena olo on aivan vitun hulvatonta, mutta sitten vitsaillaan että sentään ei ollut se aika kuukaudesta. En tiedä, arvioiko sarjakuva yleisöään ali vai juuri oikein, mutta tämä on kyllä typerin ja halpamaisin sarjakuva miesmuistiin.

cof

Lobo on asettanut riman itselleen niin alas, että vastaavaa ei lukuhistoriasta tule ihan heti mieleen. Ainoa vertailukohta jonka keksin, on WWE:n painiviihde, jota kulutin aikoinaan holtittomia määriä. Ehkä johtuu tästä historiastani ylpeän kökön roskaviihteen parissa, mutta en vihannut Loboa. Ei tätä nyt voi suositella, eikä tämä hyvä sarjakuva ole. Lobo on tylsämielinen, ilkeä, mukasärmikäs, harvoin hauska ja yhtään enemmän vastaavanlaisia sarjakuvia lukeneelle lopulta yllätyksetön. Silti se ei pistänyt vihaksi kuten monet huonot, vastaavanlaiset sarjakuvat. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Olisiko syy puhtaasti siinä, että Lobo vääntää kaikki huonon maun asetukset niin kaakkoon, ettei se tunnu ylimieliseltä. Monissa huonoissa sarjakuvissa huonoutta ja laiskuutta yritetään selittää kaiken maailman satiiri- ja kritiikki-tekosyillä. Sellainen paskapuhe saa minut näkemään punaista nopeasti, mutta Lobo on vain sarjakuvallinen vastine vaahtokarkki-sokeriaamiaismuroille. Kaikki tietävät, että tätä ei voi suositella mitenkään, tässä ei ole yhtään hyvää puolta, ja itse asiassa materiaali on pääosin haitallista. Silti siihen välillä haluaa palata ja sen jälkeen inhota itseään, mutta tätä tasapainoilua se elämä suurelta osin on. En suosittele Loboa ja siinä ei ole mitään järkeä, mutta ymmärrän miksi se saattaa joitakuita kiinnostaa. Niin se kiinnosti itseänikin.

cof

Arvosana: 51/100

Lobo by Keith Giffen & Alan Grant Vol. 1
Keith Giffen & Alan Grant, käsikirjoitus – Simon Bisley, Kevin O’Neill & Denys Cowan, kuvitus
320 sivua
DC
Hinta Suomessa 20-28 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa
Adlibris

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s