Arvio: Life, in Pictures – Mestari näyttää mallia

dav

Sarjakuvan parissa on paljon legendoiksi nousseita tekijöitä, mutta Will Eisner on silti omassa luokassaan. 1930-luvulla uransa aloittanut ja lähes 70 vuotta sitä jatkanut Eisner loi sarjakuvalle sen useat standardit ja uudistui itse koko aktiivisen aikansa. Life, in Pictures kokoaa yksiin kansiin Eisnerin enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia tarinoita hänen uransa loppupuolelta. Life, in Pictures on taidonnäyte, jonka tarinat ovat tyyliltään ja sävyltään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää tiivis ja vangitsevasti etenevä kerronta. Mukana on tarinoita nelisivuisesta yli sadan sivun kertomuksiin, joten Eisner pääsee esittelemään näkemystään hyvin erilaisissa formaateissa.

dav

Kirjan hienoin osuus nähdään kuitenkin heti ensimmäisen tarinan alussa. A Sunset in Sunshine City alkaa muistelojaksolla, jossa kahvilansa sulkeva ja eläkkeelle etelään muuttava mies muistelee menneitä vuosikymmeniä kotikulmiensa maamerkeillä. Kahdessa eri ajassa liikkuva utuinen jakso asettaa tunnelman hienosti ja saa lukijan samaistumaan toistaiseksi täysin tuntemattomaan hahmoon. Eisner onnistuu sanomaan niin paljon niin lyhyessä ajassa, että alkupamaus meinaa iskeä ilmat pihalle. Se saattaa kyllä osin johtua jakson samankaltaisuudesta Rocky Balboaan ja Upiin, joihin molempiin (varsinkin Rockyyn) minulla on hyvin lämmin suhde.

dav
Myös Dreamerin avaussivu on todella komea

Sunset antaa myös ensimakua tarinoiden yleisestä vireestä. Vaikka Eisner on menestynyt ja arvostettu taiteilija, joka on saanut toteuttaa itseään lähes koko elämänsä, ei näiden tarinoiden perusteella voida puhua mistään Elastisen maailmankuvasta. Tarinoiden alavire on usein synkkä, lähes kyyninen, ja vastoinkäymiset ja ikävät ihmiset hallitsevat suurta osaa sivuista. Kirjan toinen tarina The Dreamer on kokoelmassa lähimpänä romantisoitua ”yritä niin onnistut” –kertomusta, mutta sekin tekee selväksi, että aloittelevan sarjakuvapiirtäjän ura on täynnä haasteita, oman edun tavoittelua ja onnen myötävaikutusta.

dav
Ja tämäkin! Ai vitsi miten hieno

Kolmas tarina, edellisiin verrattuna valtava, To the Heart of the Storm seuraa sotaan univormussa matkaavaa Eisneria, joka muistelee junamatkalla omaa lapsuuttaan ja vanhempiensa kokemuksia Amerikan juutalaissiirtolaisina. Se on tarinoista ainoa (lopun lyhyen tarinan lisäksi) todellinen omaelämäkerta, jossa Eisner on päähenkilö omalla nimellään. Muut tarinoista ammentavat elementtejä hänen kokemuksistaan, mutta niissä on siirretty joko tapahtumaympäristöä tai vähintään vaihdettu henkilöiden nimiä taiteellisten vapauksien varmistamiseksi. To the Heart of the Storm on kirjan tarinoista raskain luettava, sillä lyhyet episodit seuraavat toisiaan jatkuvalla syötöllä, mikä tekee tarinan rytmistä vaativan. Se valottaa hyvin mielenkiintoisesti amerikanjuutalaisten elämää niin 1800-luvulla kuin 1900-luvun alkukymmeninäkin.

Stormia seuraava The Name of the Game on kirjan varsinainen loppusinfonia. Se on katkera ja monitahoinen katselmus etuoikeutettuun elämään, jossa arvomaailma vääristyy ja ihmisistä tulee vain silmäkulmia, joista ponnistaa itse yhä korkeammalle. Eisner asettuu tarinassa sivustakatsojan rooliin ja kuvittelee itsensä tekemään päinvastaisia valintoja kuin tosielämää seuranneessa The Dreamerissa. The Name of the Game on realistisessa synkeydessään päällekäyvä ja todella vangitseva. Se palaa tietyllä tavalla kirjan aloittaneen Sunset in Sunshine Cityn teemoihin ja jättää pitkän jälkimaun. On suorastaan hieman sääli, että sitä seuraava kirjan päätös, nelisivuinen The Day I Became a Professional on täysin erilainen, lyhyt tarina. Sekin ansaitsee aikaa ja pureskelua, mutta Name of the Gamen jälkeen neljä sivua ei riitä uuteen tunnelmaan virittäytymiseen.

dav
Name of the Game muistuttaa lähes shakesperiaanista tragediaa, minkä Eisner tiedostaa myös itse

Kuvituksellisesti Life, in Pictures on vakuuttavaa suorittamista alusta loppuun. Eisnerin vuosikymmenien aikana hioutunut tyyli on itsevarmaa ja omaperäistä. Hahmot ovat mahtavan ilmeikkäitä ja kehonkieli todella kertovaa. Sivujen tilaa käytetään luovasti ja mustavalkoiset kuvat ovat vaikuttavia koostaan riippumatta. Tähänkin blogaukseen kuvan olisi voinut nappaista lähes miltä sivulta vain. Lisäksi kirjan esipuheet, esittelyt ja viiteluettelot ovat erittäin informatiivisia ja mielenkiintoisia, ainakin jos sarjakuvat yhtään kiinnostavat.

dav
Name of the Gamen päähenkilön hartiat painuvat lysyyn vuosien vieriessä

Jokainen tarina on kiehtova kokonaisuus, ja A Sunset in Sunshine City ja The Name of the Game nousevat klassikoiksi jo ensilukemalla. Kyllähän näitä kelpaa lätkäistä mihin vain ”totta helvetissä sarjakuvat tulee ottaa vakavasti” –argumenttipakkiin, niin kuin se nyt vielä erikseen tarvitsisi sanoa. On todella mahtavaa lukea sarjista, jossa laatuun voi luottaa ensimmäisestä sivusta lähtien. Ei tarvitse pelätä tarinan puolesta tai huolehtia, että soppaan heitetään jotain täysin tunnelman latistavaa. Voi vain ottaa hyvän takakenon niin kuin Eisner kirjan kannessa, ja antaa tarinan viedä.

Arvosana: 86/100

Life, in Pictures
Will Eisner, käsikirjoitus ja kuvitus
W.W. Norton & Company
Hinta Suomessa 25-35 €

3 vastausta artikkeliin “Arvio: Life, in Pictures – Mestari näyttää mallia

Jätä kommentti