Sarjisharrastus on hyvin vapaamuotoista, ja sitä voi toteuttaa miljoonalla eri tavalla, ja varmasti toteutetaankin. Hyvin vähän on minkäänlaisia yleisiä sääntöjä- korkeintaan jonkinasteisia ohjenuoria voi koettaa suositella, mutta niitäkin vain hyvän jakamisen nimissä, ei suinkaan ketään toista kontrolloidakseen. Sellaisia ohjenuoria kuten “kaikille tyylilajeille kannattaa antaa mahdollisuus, uusi suosikki voi löytyä mistä vain” tai “Fantagraphics kustantaa pääosin laatua ja Image pääosin skeidaa” tai “ihmisellä on hyvä olla Will Eisner -kokoelma, jota täydentää aina tilaisuuden tullen”. Tänään ollaan tuon viimeksi mainitun äärellä, kun hiljan Tampereella vieraillessani koppasin divarista mukaan Näkymättömät ihmiset -teoksen. Eisneria voi hyvin ostaa sokkona, sillä lähes kaikki mestarin kynästä lähtenyt on vähintään lukemisen arvoista. Sääntö pätee myös Näkymättömiin ihmisiin, vaikka se ei suurin surminkaan ole Eisnerin vahvinta tuotantoa.
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Kuten edellinenkin blogissa luettu Eisner-teos New York, myös Näkymättömät ihmiset sisältää lyhyitä, novellimaisia kertomuksia New Yorkista. Kirjat erottava tekijä on tarinoiden sävy: siinä missä New York löysi paljon romantiikkaa kakofonian ja savusumun keskeltä, Näkymättömät ihmiset on erittäin kyyninen katsaus epäelämää eläviin haamukaupunkilaisiin, näkymättömiin ihmisiin. Sellaisiin, joita kukaan ei tunne, joista kukaan ei välitä, jotka elävät merkityksettömän elämänsä hiljaisuudessa ja kuolevat kenenkään kaipaamatta. Tarinoita on kolme: ensimmäinen kertoo miehestä, jonka kuolinilmoitus julkaistaan lehdessä ennenaikaisesti, mistä seuraa puhtaan kafkamainen kujanjuoksu. Toisessa tarinassa päähenkilöä on siunattu mystisellä parannusvoimalla, mutta hyvän levittäminen ympäristöön syöksee hänen omaa elämäänsä yhä pahempaan jamaan. Kolmannessa vanhapiika kirjastonhoitaja yrittää saada itselleen miehen viisikymppisestä mammanpojasta, mutta miehen äiti pistää kampoihin. Kaikkia stooreja yhdistää erittäin ankea maailma, jossa yksinäisyys on kaikennielevää ja ihmisyys kadonnut viemäriaukoista nousevan sumun sekaan.
Tämä on pikkuisen yllättävää, Eisner kun on suurimmassa osassa töitään aina löytänyt kaupungista sen hyvät puolet tasapainottamaan huonoja. Aiemmin kaupunkiin ovat mahtuneet kaikki oman elämänsä kokoisina ja unelmiaan tavoittelemaan. Toki shakesperiaanisia tragedioita on Eisnerillä monessa muussakin tarinassa, mutta paletti on tasapainoisempi elämän eri sävyissä. Näkymättömien ihmisten paletti on sellaista naturalismia että stoorit meinaavat puskea puuduttamaan. Heikomman tekijän käsissä varmaan puuduttaisivatkin, mutta kyllä Eisner on silti aina Eisner. Kuvitus on upeaa ja näkemyksellistä siinä määrin, kuin se voi olla 60 vuotta taidettaan hioneella mestarilla olla. Toki 1990-luvulla ilmestyneessä kirjassa Eisner on jo ollut erittäin iäkäs, ja se ehkä näkyy viivassa tilkkasen verran, mutta silti puhutaan kaikkien aikojen kuvakertojasta. Vaikka tekniikka ei enää olisikaan aivan huippupäivien iskussa, on näkemys sivujen sommittelusta ja tarinoiden soljumisesta eteenpäin about parempaa kuin kenelläkään toisella.
Tarinoista parhaan maun suuhun jättää ensimmäinen, Turvapaikka nimeltään. Näennäisen viattomasta ja jopa mustan huumorin värittämästä lähtökohdasta päästään varsin syvälle lohduttomuuden syöksykierteeseen. Toinen tarina, Voima, puolestaan on kirjan heikoin. Inhorealismiin sekoitettu mystiikkaelementti voisi vielä menetellä, mutta lukuisten irrallisten elementtien ja vähän pakotetun tragedian myötä sekin alkaa tuntua lähinnä kankealta. Kolmas, Kaksintaistelu, asettuu sitten johonkin näiden väliin. Siinä on potentiaalia, mutta hahmot eivät tunnu kehittyvän kovinkaan palkitsevasti. Kun kirjan sulkee viimeisen stoorin päätyttyä, on sellainen olo, että olihan se taas Eisneria, mutta pitäisikö kuitenkin vetäistä tähän perään joku oikein kunnon mestariteos, kuten vaikka Dropsie Avenue tai The Name of the Game, kun vähän sellaisen nälkä jäi.
Silti, itse itselleni kirjoitettu sääntö pysyy voimassa: jos vastaan tulee aiemmin lukematonta Eisneria, on parempi ostaa se heti omaan hyllyyn ja luettavaksi. Ei hän toistaiseksi huonoa sarjakuvaa ole tehnyt, ja tämänkin kirjan saama nihkeämpi vastaanotto johtunee suurelta osin siitä, että rima on vain asetettu niin korkealle. Lähinnä mietityttämään jää se, kyynistyikö Eisner vanhemmiten tosiaan pitämään kaupunkeja epäinhimillisinä elinympäristöinä, vai oliko se vain viestin perilleajamista varten valittu tehokeino. No, ainakin parin muun New York -aiheisen tarinan kanssa nautittuna Näkymättömät ihmiset on ihan kelpo teos. Yksittäin en suosittele sitä ensi- tai edes kakkoskosketukseksi Eisneriin, ettei maku jää aivan niin happamaksi heti kättelyssä.
Arvosana: 75/100
Näkymättömät ihmiset
Will Eisner, käsikirjoitus ja kuvitus
110 sivua
Kustannusosakeyhtiö Jalava
Hinta Suomessa 10-20 €, saatavilla vain käytettynä
Sarjakuva kaupan
Antikvaari.fi
Hyllyy 