Arvio: Neverwhere – Tyhmin ja tyhjin mahtava sarjakuva miesmuistiin

Nyt ollaan varmaan kiinnostavimman yksittäisen sarjakuvan äärellä, joka hiljattaisesta kuolinpesäostoksestani haaviin tarttui. Richard Corbenin fantasiasaaga Den on kulttimainetta vuosikymmenten ajan nauttinut legenda, ja Neverwhere sen ensimmäiset 12 Heavy Metal -lehdessä ilmestynyttä lukua aikanaan yksiin kansiin koonnut laitos. Toisaalta tätä kuumotti myös ryhtyä lukemaan, sillä pikaisella googlauksella kyseessä on suhteellisen arvokas paperback, ja samalla myös sellainen, jossa liimaukset eivät tunnu aivan maailman kestävimmiltä. Mutta sarjakuvat on tehty luettaviksi, joten syteen tai saveen aukeamia vain maltillisesti levittäen eteenpäin. Ja itse asiassa tämä teksti on lähestulkoon Kirja vs. Leffa, sillä Neverwhere on kulttisarjakuvan lisäksi myös kulttilyhytelokuva.

Den on Corbenin fantasiataru, joka sijoittuu Neverwhere-maailmaan. Alun alkujaan konsepti on esitelty vuonna 1968 ilmestyneessä lyhytelokuvassa Neverwhere, jossa onneton nörtti Daniel Norman siirtyy meidän maailmastamme Neverwhereen taistelemaan örvöjä vastaan kuningattaren pyynnöstä ja palauttamaan tälle Loc-nar-valtikan. Nevewheressä Dan muuttuu Deniksi, superlihaskimpuksi, alastomaksi taistelijaksi, jolle hirviöiden pätkiminen ei ole homma eikä mikään. Corben on animoinut Nevewhere-jakson täysin omatoimisesti käsin jokaisen kuvan piirtäen. Lopputulos on hellyttävän köppäinen, mutta ehdottomasti mukanaan pitävä, sillä Corbenin visio ja into sen toteuttamiseen ovat selviä. Mutta ei teidän minun sanaani tarvitse uskoa, sillä kiitos nykypäivän siunausten Neverwhere löytyy kokonaisuudessaan Youtubesta. Tässä on vartissa sellainen annos kulttuuria, että sillä selviää pitkälle ensi talveen.

Neverwhere-sarjis on ikään kuin jatkoa leffalle, mutta jatkumosta ei ole kauhean paljoa murehdittu. Den havahtuu jälleen Neverwhere-maailmassa, mutta tällä kertaa käy nopeasti ilmi, että hahmon sisällä ei olekaan Daniel Norman, vaan tämän veljenpoika David Ellis Norman. Hän törmää nopeasti kuningattareen, joka vaikuttaa tällä kertaa paljon kylmäkiskoisemmalta, mutta onneksi kuvaan astuu myös Katherine, johon Den pikaisesti rakastuu ja jonka suojelemisen hän ottaa Neverwheressä tehtäväkseen. Kuvioon sekoittuvat pian jälleen Loc-nar-valtikka, sitä himoitsevat pahikset sekä iso määrä örvöjä lahdattavaksi.

Tämän ruudun voi käytännössä kuulla! KRUNTS, tai Corbenin tapauksessa varmaan KERKRUNTS

On sinänsä hassua, että olen nyt käyttänyt juonen kuvailuun kaksi kokonaista kappaletta, sillä kun ei ole Den-saagassa oikeasti mitään väliä. Den on niin tyylipuhdasta fantasia-scifi-pehmoporno-hömppää kuin vain voi olla, ja minä rakastan sitä. Jostain syystähän niin Den itse kuin kaikki häntä vastaan tulevat naishahmotkin ovat jatkuvasti alastomia. Denillä on holtittomat muskelit ja taistelun tiimellyksessä villisti heiluva jättikulli, naisilla valtavat tissit ja taipumus joutua pulaan. Kaikki ovat karvattomia naisten hiuksia lukuunottamatta, ja he taistelevat sekä paneskelevat menemään Neverwheressä, jossa aavikko on keltainen, auringonlaskut lähes neonpinkkejä ja hirmuliskot sinisiä. Väkivalta, seksi ja tyhjänpäiväinen fantasialore sekoittuvat upeaksi ärsyketulvaksi. Neverwhere on niin äärimmilleen viritettyä, substanssista täysin vapaata ja moraalisesti arveluttavaa silmäkarkkia, että Michael Bay halkeaisi kateudesta.

Richard Corben oli tähän mennessä jo hankkinut mainetta sekä kauhutarinakuvituksillaan että edellämainitulla Neverwhere-elokuvalla, ja ne sallivat hänelle täydellisen taiteellisen vapauden Den-sarjakuvien parissa. Tämän kirjan kahtatoista numeroa on valmisteltu parin vuoden ajan juuri sellaisella pieteetillä, kuin Corben on itse halunnut, eikä toteutuksessa ole säästelty. Neverwhere tuntuu ihanan houreiselta tajunnanvirralta, jonka kauneuteen haluaa vain upota. Sarjakuvan maailma on täysin sisäänsäsulkeva. Se olisi aivan tyylipuhdasta pulpia, ellei toteutus olisi nimenomaan pulpin vastaista, huolella ja laadukkaasti viimeisteltyä.

Toki Neverwheren puutteet ovat myös ilmiselviä. Tarinan onttous, naisten jatkuva pelastaminen ja tyhjästä tempaistut seksikohtaukset, hahmojen kummalliset persoonallisuuksien muutokset elokuvan ja sarjakuvan välillä ja niin edelleen. Ja jostain syystä myös välillä tosi vaikealukuinen, tummana tummaa taustaa vasten painettu teksti. Jos päähänsä haluaa laittaa kyyniset lasit, on Neverwhere helposti nolla kautta viis, eikä sitä kannata muuksi yrittää selittää. Mutta jos päähänsä laittaa pulp-roskan rakastajan tai Corbenin innolla sarjakuvan tekemistä katsovat tai 1970-lukulaiseen psykedeliaan heittäytyvät lasit, niin Neverwhere on upea trippi. Se tuntuu fanin itselleen tekemältä fanipalvelukselta parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tosikkoutta, portinvartijuutta tai mitään muutakaan nihkeilyä, vain puhtaaseen lajirakkauteen perustuvaa iloittelua sarjakuvan keinoin.

Arvosana: 83/100

Neverwhere – An Illustrated Epic Adventure of Fantasy and Magic
Richard Corben, käsikirjoitus ja kuvitus
94 sivua
Ariel Books
Saatavuus erittäin heikko, hinta ehkä 70-150 € kunnosta ja myyjästä riippuen.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!