Arvio: Neverwhere – Tyhmin ja tyhjin mahtava sarjakuva miesmuistiin

Nyt ollaan varmaan kiinnostavimman yksittäisen sarjakuvan äärellä, joka hiljattaisesta kuolinpesäostoksestani haaviin tarttui. Richard Corbenin fantasiasaaga Den on kulttimainetta vuosikymmenten ajan nauttinut legenda, ja Neverwhere sen ensimmäiset 12 Heavy Metal -lehdessä ilmestynyttä lukua aikanaan yksiin kansiin koonnut laitos. Toisaalta tätä kuumotti myös ryhtyä lukemaan, sillä pikaisella googlauksella kyseessä on suhteellisen arvokas paperback, ja samalla myös sellainen, jossa liimaukset eivät tunnu aivan maailman kestävimmiltä. Mutta sarjakuvat on tehty luettaviksi, joten syteen tai saveen aukeamia vain maltillisesti levittäen eteenpäin. Ja itse asiassa tämä teksti on lähestulkoon Kirja vs. Leffa, sillä Neverwhere on kulttisarjakuvan lisäksi myös kulttilyhytelokuva.

Jatka lukemista ”Arvio: Neverwhere – Tyhmin ja tyhjin mahtava sarjakuva miesmuistiin”

Kirja vs. Leffa – Sin City

Pääsin jälleen hiljattain vierailemaan Ylen mainiossa Kirja vs. Leffa -ohjelmassa. Tällä kertaa käsittelyssä oli Sin City, ja etenkin elokuvan pohjana toimivat kolme kirjaa eli nimiteos, Kohtalokas tappo ja Keltainen äpärä. Sin Cityähän olen hieman funtsinut tekstimuodossakin, joskin eri teokseen keskittyen. Samoja pääpointteja kuitenkin löytyy molemmista tuotoksista: Sin City toimi nuorempana paremmin, ihan kovin montaa millimetriä syvyyttä siinä ei ole, ja siitä on ihan ok nauttia kunhan Cityyn ei jää asumaan. Kanssani keskustelemassa ovat sarjakuvantekijä Anssi Vieruaho ja toimittaja Jarmo Laitaneva.

Kuuntele Kirja vs. Leffa -jakso Yle Areenasta

Arvio: Huojuva torni – Aikakausien välinen vuoropuhelu yhteyden etsimisestä

Olen sanonut väsymykseen asti, ja tulen sanomaan vastakin, mutta onpa taas suomalainen sarjakuva ilahduttavan monipuolista, idearikasta ja laadukasta. Uusia, kiinnostavia avauksia ja monipuolisia kertomuksia tulee pihalle harva se viikko. Tällä kertaa ihastusta herättää Tessa Astren käsikirjoittama ja Aapo Kukon ja Niko-Petteri Nivan kuvittama punk-draama Huojuva torni. Kahdessa ajassa liikkuva kertomus saa erityistehoa kahdesta kuvittajasta, jotka pääosin jakavat vastuun ajallisesti toisen kuvatessa menneisyyttä ja toisen nykyisyyttä. Kerronta aiheuttaa välillä myös hämmennystä ja päänsärkyä, mutta on silti luova, vaikuttava ja mieleenjäävä tapa kertoa tarinaa. Huojuvan tornin kunnianhimo on muutenkin kohdillaan, mikä ajoittain näyttäytyy suoraan sieluun iskeytyvänä tunnelmana ja ajoittain lukemisen turhauttavana raskautena.

Jatka lukemista ”Arvio: Huojuva torni – Aikakausien välinen vuoropuhelu yhteyden etsimisestä”

Kirja vs. Leffa – Vartijat ja Batman

Hoksasin tuossa, että tänne blogin puolelle en ole tehnyt minkäänlaista dokumentaatiota tämänvuotisista vierailuista radion puolelle. Olen päässyt kahteen kertaan osallistumaan Yle Puheen Kirja vs. leffa -ohjelman sarjisaiheisiin jaksoihin. Alta löytyvät linkit noihin tunnin mittaisiin keskusteluihin. Nämä ovat olleet tosi kiva lisä omaan sarjishöpinäharrastukseen, toivottavasti niitä myös kuuntelee mielellään!

Batman – Käsittelyssä pääasiassa sarjakuvat Ensimmäinen vuosi ja Pitkä pyhäinpäivä sekä The Dark Knight -elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi Suomi-Rivendell-Asgard-blogin Aasa Timonen ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Vartijat – Käsittelyssä Vartijat-sarjakuva ja Watchmen-elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi sarjakuvatutkija Laura Antola ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Arvio: Syntyneet rakastajiksi – Natural Born Lovers

NaturalBornLovers_kansi

Natural Born Loversin kansi herättää epäilyksiä. Siitä käy ilmi, että on haluttu kuvastaa kahden hahmon intohimoista suudelmaa, mutta oma intuitio kirkuu päässä lähinnä, että kukaan ei suutele noin, ikinä missään. Kuinka pitkät kielet noilla henkilöillä oikein on? Kuinka paljon he erittävät sylkeä? Millainen on heidän kieliensä lihaksisto, että kielet taipuvat tuollaisiin asentoihin? Kysymyksiä herää paljon, ja epäluulot ovat ensimmäiselle sivulle siirryttäessä korkealla. Näin ei ehkä tarvitsisi olla, jos olisi lukenut Amorin aika -sarjakuvaa esimerkiksi Rumban netistä aiemmin. Tällöin tietäisi tätä kirjaa avatessaan, mikä on tekijäpari Saila Juutin ja Anne Lehtisen henki ja tyyli. Natural Born Lovers on ensimmäinen pidempi tarina, jossa seikkailevat Amorin aika -sarjakuvan hahmot. Sarjiksen pointtina on intohimoisen pariskunnan, Korpin ja Kissan, seksielämä, joka koostuu epäilemättä usean ihmisen todellisista, joskin väritetyistä kokemuksista. Taustalla soi jatkuvasti musiikki, jonka tahtiin niin mäntähommat kuin muukin elämä kulkevat. Kaikki on sanottu popmusiikissa aiemmin, kyse on vain oikean biisin löytämisestä oikeaan tilanteeseen. NBL on kanttaan parempi sarjakuva, mutta en silti ole aivan varma, kantaako sen perusajatus pitkää tarinaa, vai onko kyseessä enemmän juuri lyhäreihin sopiva niche-huvittelu. Jatka lukemista ”Arvio: Syntyneet rakastajiksi – Natural Born Lovers”

Hellboy-heinäkuu: Hellboy-elokuvien menneisyys ja tulevaisuus

HellboyElokuvat_kuva4

Viel’, ystävät, viel’ yksi ryntäys, ja heinäkuu Hellboylla täyttäkäämme! Teemakuukautta ei millään malta jättää silkkoihin sarjiksiin, kun ajankohtaisinta Hellboyta tällä hetkellä on ehdottomasti ensi vuoden tammikuussa ensi-iltaan tulossa oleva elokuva-reboot. Nimiroolissa pökkelöi Stranger Thingsistä tuttu David Harbour. Pahista, kirjoistakin tuttua verikuningatar Nimueta esittää Milla Jovovich ja ohjaajana heiluu parista pienen budjetin kulttikauhusuosikista vastannut Neil Marshall. Trailereita ei vielä kirjoitushetkellä ole elokuvasta näkynyt, joten olemme tekijöiden puheiden varassa tarkemmista tiedoista. Marshallin tahtotila on viedä Hellboy-elokuvia synkempään suuntaan Mignolan sarjakuvien hengessä. Leffalle on lätkäisty ikärajoitus R, mikä puhuisi tämän puolesta, mutta laadusta se ei tietenkään kerro vielä mitään. Mike Mignola on omien sanojensa mukaan ollut tämän elokuvan teossa mukana vähemmän kuin aiemmin, mutta tarkoittaako se jotain? Jatka lukemista ”Hellboy-heinäkuu: Hellboy-elokuvien menneisyys ja tulevaisuus”

Elokuva: Tintti-leffa ja sen innoittajat Kultasaksinen rapu, Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen aarre

tinttileffa3

Sarjakuvat eivät ole ainoa popkulttuurin muoto, jossa olen hieman ajastani jäljessä, ja siksi tulin katsoneeksi 2011 ilmestyneet Tintin seikkailut –elokuvan vasta joululomalla. Vastoin odotuksia leffa oli varsin mukava. Steven Spielberg oli saanut toisinnettua Indiana Jonesien seikkailuhengen ja miljööt myös animaatiomuotoon. Meininki oli Tinteille sopivan puhtoinen ja mustavalkoinen, ja visuaalisesti siloteltu tietokoneanimaatio soveltui hyvin tarinankerrontaan. Leffa yhdisteli elementtejä useista eri kirjoista, mutta pääosin sen inspiraationa ovat olleet tarinat Kultasaksinen rapu, Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre. Nuo kolme kirjaa oli siis mitä sopivinta lukea elokuvan jälkeen, ja vertailla miten 60-70-vuotiaat tarinat kääntyivät moderniksi elokuvaksi. Jatka lukemista ”Elokuva: Tintti-leffa ja sen innoittajat Kultasaksinen rapu, Yksisarvisen salaisuus & Rakham Punaisen aarre”

Elokuva: Batman v. Superman on sarjisleffojen lopun alku

BvS
Joko tällä kertaa raunioitettu kaupunki kuvastaa myös supersankaribuumin tilaa? Kuva: DC

23.3. teattereihin jysähtää (taas kerran) supersankarirymistely, jonka toivotaan (taas kerran) pyyhkivän pöytää entisillä lipputuloennätyksillä. Ideana on (taas kerran) ottaa kasa ikonisia sarjakuvahahmoja ja pistää heidät keskenään samaan leffaan. Batman v. Superman on nimeltään yksiselitteisen kuuloinen. Ennakkotietojen mukaan nimi ei kata läheskään koko elokuvan ideaa. Päätäky on toki pistää nämä kaksi viittasankareista suurinta kisailemaan keskenään, mutta samaan aikaan valkokankaille marssitetaan myös Ihmenainen, Salama ja Vesimies. Jatka lukemista ”Elokuva: Batman v. Superman on sarjisleffojen lopun alku”

Elokuva: Tenavat – Sarjisfanille riittävän mukava nostalgiatrippi

snoopy-charlie-brown-winter

Kuva: peanutsmovie.com

Aina kun pintaa kompleksisemmasta sarjakuvasta ilmoitetaan elokuva, valtaa takaraivon väistämätön pelko. Valtaosa viime vuosien sarjisleffoista on ollut päteviä, mutta sekaan mahtuu ihan tarpeeksi monta masentavaa esimerkkiä siitä, mitä käy kun käsiteltäväksi otetaan monimutkaisempia hahmoja tai teemoja. Tenavat-elokuva aiheutti samanlaisia väristyksiä. Jos suurin osa sarjakuvan hienoudesta on hitaita pohdiskeluja, uskalletaanko elokuva tehdä ilman silmitöntä kohkaamista, mukahauskaa nykyaikaistamista ja karkkivärejä? Jatka lukemista ”Elokuva: Tenavat – Sarjisfanille riittävän mukava nostalgiatrippi”