Arvio: Numb 1 – Rönsyilevä kertomus väläyttelee lupauksia laadusta

Näin syksyn arvostelukappalepino on saapunut ainakin toistaiseksi viimeiseen jäseneensä. Niina Eveliina Salmelinin kunnianhimoinen verkkosarjakuva Numb on joukkorahoituksen voimin nähnyt päivänvalon myös painotuotteena. Itselleni tämä sopi mitä parhaiten, sillä Numbin konsepti on kiinnostanut itseänikin jo pitkään, mutta onnettomana verkkosarjisten lukijana asiaan tarttuminen on jäänyt puolitiehen. Kiinnostavan Numbista minulle tekivät sen tyylilaji, kauhun kanssa flirttaileva mysteeritrilleri, ja tyylillinen valinta toteuttaa kuvitus kokonaan vesivärein. Tämän tarinan avaavan ykköskirjan perusteella näistä ensimmäinen toimii vähintäänkin mukiinmenevästi, ja toisellakin on ehdottomasti hetkensä.

Numb on siinä mielessä selkeästi verkkosarjakuva, että kun lähdin tiivistämään sen juonta blogitekstin synopsiskappaletta varten, huomasin sen melkoiseksi tehtäväksi. Tarinan keskiössä ovat lapsuudenystävät Susan ja Levi. Tarina alkaa, kun nyt aikuinen Levi jää auton alle ja Susan tulee ystävänsä tueksi. Sairaalassa toipuva Levi alkaa hoksata, että onnettomuuden syissä oli jotain outoa, ja hänen seurakseen on ilmestynyt mystinen, hiukan teini-ikäistä Sandmanin Morpheusta muistuttava Nikita, jota kukaan muu ei tunnu näkevän. Levi muistaa tämän ”näen jotain mitä muut eivät” -kokemuksen lapsuudestaan, jolloin hän, Susan ja kolmas lapsi ovat jakaneet jonkin karmivan, vielä hämäräksi jäävän kokemuksen. Yhden kirjan aikana ei vielä käy selväksi, mistä kaikessa on kyse, mutta ilmeisesti jokin paha voima kaappaa ihmisten sieluja (tai jotain) johonkin hämärän rajamaatilaan päästäkseen itse mellakoimaan todellisessa maailmassa. Ehkä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa tarjolla on pahaenteisyyttä, harhan ja toden sekoittumista ja epäilystä siihen, mihin oikeastaan voi todellisuudessa luottaakaan.

Numbia lukiessa täytyy melko nopeasti hyväksyä se, että kärryillä pysyminen on suhteellinen käsite. Hahmot, miljöö ja tietyt perussäännöt pysyvät hallussa, mutta niiden ulkopuolella tarina säntäilee kyllä sinne sun tänne. Tarkoitin edelliskappaleen väitteellä selkeästä verkkosarjakuvasta juurikin, että kun tilaa on rajattomasti ja tarinan laajuus kiinni vain tekijän viitseliäisyydestä, saa soppaan heittää yhden jos toisenkin aineksen. Tuossa skenessä pitkäkestoisuus on hyve, ja hahmoihin kiintyneet lukijat odottavat asetelmien tarkastelua monista näkökulmista aina uudestaan ja uudestaan. Printtisarjiksessa tämä voi kuitenkin olla myös rasite. Olisi kiva, että ensimmäisen kirjan aikana tuntisi jo saavansa kiinni siitä, mikä on sarjakuvan olemassaolon pointti. En hetkeäkään epäile, etteikö Numbilla sellaista olisi, mutta toivoisin sen kirkastuvan lukijalle tilkkasen nopeammin. Käänteitä kirjassa on melko paljon, mutta runkoa vähemmän.

Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!

Kuitenkin, jos päästää hetkeksi irti ratista ja antaa tarinan levitä käsiin vapaasti, tarjoilee Numb myös useita selkeitä valonpilkahduksia. Näistä suurin oli itselleni kauhuelementtien lupaavuus. En voi kutsua tätä ykköskirjaa vielä varsinaiseksi kauhusarjakuvaksi, niin paljon tarjolla oli vain vihjailua ja tulevaisuuden virittelyä. Parit kuumotuskohdat kuitenkin tuntuivat siltä, että näissä tiedetään mitä ollaan tekemässä. Kun kauhusta ei vain anneta periksi liian helpolla ja kiristetään ruuvi tarpeeksi tiukalle, on Numbissa aineksia ihan oikeisiin väristyksiin. Se ei koskaan ole aivan helppo temppu, joten hatunnosto!

Toinen huomion herättävä tekijä on kuvituksen näkemyksellisyys. Välillä kuvitus näyttää vielä hieman väärällä tavalla pelkistetyltä ja satunnaiset mittasuhteet pistävät silmään, mutta mukana on myös useita ehdottoman upeita sivuja. Minä olen ihan vihoviimeinen ihminen arvioimaan kenenkään kuvitustekniikkaa tai -osaamista, mutta Numbista tuntuu löytyvän poikkeuksellisesti näytteitä sekä haparoinnista että poikkeuksellisen vahvoista suorituksista. Salmelinin näkemys siitä, miltä hän haluaa Numbin näyttävän on selkeä ja määrätietoinen, ja sitä sopii seisahtua ihastelemaan. Vesivärien alta hahmottuvat luonnosviivat helpottavat sarjakuvan lähestymistä, ikään kuin tekijän signeerauksina. Tuntuu siltä, että lukijana Numbia ja Salmelinia pääsee kuvitusratkaisun ansiosta poikkeuksellisen lähelle.

Yhteenvetona sanoisin, että Numbissa on paljon kiehtovia ideoita ja näkemystä, josta osa tuntuu hukkuvan liian verkkaiseen ja rönsyilevään tarinankuljetukseen. Tämä on kuitenkin melko varmasti ihan tietoinen tyylivalinta, joka ei vain käänny uudelle lukijalle varsinkaan printtiformaatissa ihan toivotulla tavalla. Jos olisin seurannut Numbia verkossa vuosikaudet, näkisin asian varmasti aivan toisin, mutta siitä näkökulmasta minun on ihan turha kirjoittaa. Omasta puolestani toivon, että tarina alkaa tiivistyä ja valita asiat, joihin keskittyä, ja että yksi noista keskittymisen kohteista olisi tuo kauhuun enemmän nojaava kerrontatapa. Sitä sorttia ei nimittäin laadukkaana liikaa tule vastaan.

Arvosana: 66/100

Numb 1
Niina Eveliina Salmelin, käsikirjoitus ja kuvitus

210 sivua
Omakustanne
Hinta Suomessa 25 €

Sarjakuva kaupan:

Turun Sarjakuvakauppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s