Arvio: Kuolema ja intohimo – Ei suositella kaikille, mutta mahtava

dav

Kalervo Palsa on taiteilija, jolle soisi pikku hiljaa hieman ns. Tom of Finland –feimiä. Lyhyen ja tapahtumarikkaan elämän elänyt Palsa käsitteli taiteessaan perversioita, ihmismielen nurjia puolia ja elämän mielettömyyttä niin brutaalisti, että hänen nimeään on vaikea unohtaa taiteen ensikokemisen jälkeen. Palsa oli taidemaalari, mutta myös sarjakuvataiteilija. Kuolema ja intohimo on kokoelma, joka pitää sisällään Palsan valikoituja teoksia 1960- ja 1970-luvuilta. Teoksen nimi kuvaa sen teemoja hyvin, joskin intohimo on liian kaunisteleva termi sille eläimelliselle seksuaalisuudelle, jota Palsa lyhyissä tarinoissaan käsittelee. Nämä sarjakuvat ovat suomalaisittain uraauurtavia ja niiden soisi löytävän tiensä kansallisen identiteettimme taidekattaukseen Tom of Finlandin rinnalle.

dav

Kirjasta löytyvät mm. seuraavat tarinat: Palsa kuvittelee itsensä nousevan diktaattoriksi, joka likvidoi ympäriltään ystäviä ja vihollisia. Pankin virkamies katselee työpäivänsä aikana sivusta raiskauksia ja autoilijoita ajamassa jalankulkijoiden yli, kunnes päätyy itsekin tekemään molemmat. Palsa hiihtää mielensä syvyyksiin kylmään ja pimeään erämaahan. Korkeajännityksistä tuttu lentäjä-ässä Battler Britton kouluttaa toisessa maailmansodassa brittikomppaniaa ottamaan suihin saksalaissotilailta ja sen jälkeen raiskaamaan heidät kuoliaiksi. Teemat ja tarinoiden sävyt vaihtelevat, mutta paria poikkeusta lukuunottamatta taustalla on lukijan epämukava olo. Ja vaikka aiheet tuntuvat yhden virkkeen kuvauksina lähennä shokkiarvoa hakevilta, mitään eksploitatiivisuutta ei Palsan tarinoista löydy. Hän käsittelee mitä vain aihetta ilmeenkään värähtämättä ja vahvalla näkemyksellä.

dav
Palsa käyttää kirjassa myös monimediaisuutta. Lehdistä leikatut kuolinilmoitukset, joihin hän on kirjoittanut oman nimensä pistävät miettimään.

Palsan suurin rohkeus on lähestyä kaikkia aiheita aseistariisuvan omakohtaisesti. Nekin tarinat, joissa Palsa ei ole pääosassa, lähtevät vahvasti asetelmasta, jossa Palsa tunnustaa omat ajatuksensa, tunteensa ja pelonsa ja lähtee sen jälkeen liikkeelle tarinan kertomisessa. Lukija pääsee olemaan sinut todella tabujen tai paheksuttavien aiheiden kanssa Palsan rohkean kerronnan ansiosta. Siinä missä Tom of Finland voimaannutti homoseksuaalisuutta, Palsa auttaa meitä tulemaan sinuiksi mieltemme pimeimpien loukkojen kanssa. Välillä tunnelma on hirtehinen ja mustan huumorin sävyttämä, välillä vain yksinäinen ja synkkä. Palsa toivottaa tervetulleeksi myös kaikki tunnelmat, eikä pyri pitämään yleissävyä tietynlaisena. Häntä eivät tunnu rajoittavan tyylivaatimukset sen enempää kuin mitkään muutkaan säännöt.

dav

Sama säännöistä välinpitämättömyys koskee myös kuvitusta. Tyylit vaihtelevat rajusti tarinasta toiseen. Koska sarjakuvia on kirjassa 20 vuoden ajalta, ajattelin vaihtelun johtuvan luonnollisesta taiteilijan käsialan kehityksestä. Kirjan lopussa olevassa esseessä kerrotaan kuitenkin, kuinka Palsa näki erityistä vaivaa vaihtaakseen tyyliä teoksesta toiseen. Horjuvinkin, lähinnä juoppohullulta vaikuttava viiva on tarkasti harkittu ja harjoiteltu. Palsa kykenee halutessaan hyvin komeaan kuvitukseen, kuten esimerkiksi ”Paluu”-tarina osoittaa, mutta useimmin hän haluaa taiteellaan viestiä epävakautta ja kaoottisuutta, jolloin tyylit yksinkertaistuvat ja perspektiivit vääristyvät. Tämä vahvistaa lukiessa fiilistä siitä, että kyseessä ovat kokonaiset taideteokset, joiden parissa kannattaa käyttää aikaa.

dav
Palsa osaa tehdä myös todella kaunista jälkeä silloin, kun haluaa

Yleensä miettimään laittavia teoksia tekee mieli suositella juuri niille, joiden arvoihin ko. teos sopii heikoimmin. Palsan kohdalla on kuitenkin hieman toisin: jos joku pelkää ihmisyyden nurjia puolia ja elämän rumuuksia ja elää täydellisessä kieltokuplassa, Palsaan tutustuminen ei välttämättä paranna tilannetta. Kuoleman ja intohimon tarinat ovat niin vastustamattomia, että herkemmälle henkilölle ne saattavat tulla järkytyksenä, jolloin tarinoiden varsinainen pointti jää saavuttamatta. Jos valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus ei kuitenkaan ahdista ja pahoinvoinnin kuvauksia osaa pitää terapeuttisina eikä aggressiivisina, Palsalla on paljon annettavaa. Kuolema ja intohimo on erittäin hyvä kirja. Kaikki tarinat eivät iske yhtä kovaa, ja osa vaatii useampaa lukukertaa päästäkseen iholle. Kirjan sulkeutuessa ei missään tapauksessa jää epäilystäkään siitä, etteikö Kalervo Palsan taide olisi juuri tehnyt hyvää omalle psyykelle ja identiteetille.

Arvosana: 84/100

Kuolema ja intohimo
Kalervo Palsa, käsikirjoitus ja kuvitus
Kemin sarjakuvakeskus
Hinta Suomessa 15-20 € (käytettynä), saatavuus vaihtelee

dav
Taiteilijan omakuva
Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Arvio: Kuolema ja intohimo – Ei suositella kaikille, mutta mahtava

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s