Aivan alkuun varoitus: jos olet miettinyt joskus että ”se Hyllyyn Eero vaikuttaa tekstien perusteella mukavalta tyypiltä, onpa kiva että sellaisia on olemassa” niin tämä teksti kannattaa jättää väliin. Aion nimittäin käsitellä tässä tekstissä Yuval Noah Hararin hittikirja Sapiensiin liittämiäni ennakkoluuloja ja stereotypioita, jotka eivät saa minua vaikuttamaan mitenkään hyvältä ihmiseltä. Ennemminkin ehkä elitistiltä. Snobilta. Kusipäältä, if you will. Mutta olihan se nyt niin, että etenkin pari vuotta sitten Sapiens oli statussymboli, hyllykappale heille joita ei kiinnosta kirjan sisältö vaan se, kuinka paljon siitä puhutaan. Olen käynyt aikanaan instagram-vaikuttajien ja barista-tatuoijien suosimalla asuinalueella yhdessä asuntonäytössä, joka oli täynnä yläkeskiluokkaisia hipstereitä. Kestin vielä loft-rakenteen, ja kestin olohuoneen seinälle mittatilatun freskon. Kestin jopa sen, että näytössä tehtiin hintapyynnön ylittäviä tarjouksia oikealta ja vasemmalta. Mutta sitä en enää kestänyt, kun viimeisen päälle stailatussa kämpässä oli kasuaalisti jätetty pöydille Miki Liukkosen O ja Sapiens. Koko trenditurbokyllästetyssä asunnossa ei ollut kirjahyllyä, mutta nämä kaksi nidettä lojuivat ikään kuin puolihuolimattomasti tasoilla. Kertomassa jokaiselle asunnon himoitsijalle, että tämä on asunto ihmisille, jotka tietävät mitkä kirjat nyt ovat in. Teki mieli sytyttää koko paska palamaan. Ja eipä siinä, ei minulla varaa siihen kämppään olisi ollutkaan.
Mutta niin. Ehkä tuosta anekdootista käy ilmi, että suhtautumiseni Sapiensiin ei ole aivan neutraali. Silti tai juuri siksi halusin kuitenkin ehdottomasti tarttua sarjisadaptaatio Sapiens – Ihmiskunnan syntyyn, kun se pari viikkoa takaperin ilmestyi. En (tietenkään) ole lukenut kirjaversiota, vaan muodostanut vain vahvan ennakkoluuloni siitä ja ihmisistä, jotka siitä puhuvat. Sarjakuvan myötä pääsen osallistumaan keskusteluun entistä ärsyttävämmin! Sapiens on siis kertomus ihmiskunnan historiasta, tiivistetysti ja yksinkertaistetusti. Harari on historioitsija, joka käy läpi lajimme tarinaa faktoihin ja omiin tulkintoihinsa nojaten. Täysin omin voimin hän ei luonnollisestikaan ole sarjakuvaversiota vääntänyt. Apunaan hänellä ovat kuvittaja Daniel Casanave ja käsikirjoittaja David Vandermeulen. Periaatteessa Sapiensin kaltaisen tiedettä popularisoivan tietokirjan sovittaminen sarjakuvaksi on hyvin luonnollista. Aikajanat, kulttuurit, maisemat ja menneet ajat heräävät kuvituksen kautta eloon ja auttavat viestiä painumaan visaisempaankin kalloon suht helposti. Sapiens hyödyntää näitä sarjakuvan etuja jossain määrin, mutta ei ota yhtään riskiä tai pioneeriaskelta toteutuksen kanssa.
Perusformaatissa Harari on itse sarjakuvan kertojahenkilö, joka vastailee veljentyttärensä Zoen kysymyksiin ihmiskunnan historiasta. ”Aikuinen selittämässä asioita lapselle” on kohtalaisen väsynyt tietokirjan formaatti, ja varsinkin kun Harari ja hänen akateemiset ystävänsä eri tahoilta alkavat kulkea kertomissaan maisemissa, koko hommaan tulee aivan supervahvat ”Olipa kerran ihminen” -vibat. Ja koska aivot toimivat hienosti, mulla soi koko ajan tätä kirjoittaessa päässä ”Olipa kerran elämä” -tunnari, koska se on niistä tunnareista paras, vaikkei sillä ole mitään tekemistä Sapiensin kanssa. Mutta se, mitä ihmettelin, on sarjiksen kohderyhmä. Lapselle selittäminen kun herättää herkästi tunnelman, että sarjakuva olisi lapsille suunnattu. Tekstipaljous, näkökulmat ja teoreettisuus sarjakuvassa viestivät kuitenkin ihan muuta. Ainakaan yksinomaan lastenteoksesta ei ole missään nimessä kyse, joten miksi automaattisesti hierarkiseksi asettuva kertoja-asetelma?
Lapsihahmosta yli päästyään Sapiensia voi kuitenkin lukea hyvillä mielin. Laajuudesta päätellen sarjisprojektia ei ole ruvettu tiivistämään miksikään kioskiversioksi alkuperäisteoksesta, sillä Ihmiskunnan synty kattaa Sapiens-kirjasta noin 25 %. Kirja ehtii käsittää ihmislajin levittäytymisen koko maailmaan ja metsästäjä-keräilijäkulttuurien nousun ja tuhon. Maanviljelyn analyysiä jäädään odottamaan seuraavaan osaan. Sarjakuvaversiointi on suunniteltu neljäosaiseksi, eli kyllä tästä ihan komean järkäleen omaan hyllyynsä saa, jos kaikki osat suomeksi asti ehtivät. Sapiens tuntuukin informatiiviselta eikä oman kerrontatapansa puitteissa jätä narratiiviiin aukkoja. Toki välillä lukiessa herää ihmetys, kun Harari silmää räpäyttämättä lyö tiskiin jonkin oman vähän villimmän tulkintansa lähes faktana, mutta se on käsittääkseni ollut ominaisuus myös alkuperäisteoksessa. Selkeitä sarjakuvan vuoksi tehtyjä kompromisseja ei ainakaan omaan silmääni osu.
Silmään ei kyllä myöskään osu huumoria, jota jossain kirjan puffitekstissä luvattiin. Ja miksi osuisikaan? Tämä on tietokirja ihmiskunnan historiasta, ja vaikka sen muuttaakin sarjakuvaksi, ei luolamiesten tarvitse liukastella banaaninkuoriin. Pari snadisti vaivaannuttavaa huumorin yritystä kyllä bongasin, mutta niiden kohdalla reaktio oli lähinnä katsoa, että ei kai tämä ”vitsi” nyt jatku sivukaupalla, vaan päästään takaisin siihen asiaan. Jos huumori ei ole leipälaji, ei sen kanssa kannata lähteä kikkailemaan. Näistä parista epäkohdasta, lapsihahmoista ja ”huumorista”, tulee vähän sellainen viba, että sarjakuvaa on yritetty runnoa johonkin yksinkertaistettuun muottiin. Onneksi sellaiseen ei ole kuitenkaan suuressa mittakaavassa kompastuttu.
Loppujen lopuksi tämä Sapiens-sarjiksen pelinavausosa on aivan mukiinmenevä sarjakuvatietokirja, joka ei ota kerronnassaan suuria taiteellisia riskejä, vaan luottaa siihen, että Hararin ja Sapiensin hype kantanee myös sarjakuvateoksen myyntiä. On kuitenkin turha väittää, etteikö sarjakuvamuodosta olisi paljon apua esimerkiksi muinaisen megafaunan kuvauksissa. Itselleni uusinta tietoa olivat ainakin juuri kaiken maailman menneiden jättiläiselukoiden havaintokuvat, jotka onnistuivat siinä, mitä luulen kirjan tavoitelleenkin, eli näkökulmani laajentamisessa. Mutta sanokaa nyt joku muukin, kun minä olen ihan jumissa tässä Olipa kerran ihminen -vertauksessa. Onko tämä aivan törkeän samanlainen? Onko tämä vain 2020-luvulle päivitetty, hieman aikuisempi versio tuosta menneiden sukupolvien sivistäjästä? Ja jos on, niin onko siinä mitään vikaa. Harva sarja on yhtä rakastettu ja arvostettu sivistyksen lisääjä kuin tuo ranskalaisanimaatio, joten sen jalanjäljissä ei ole lainkaan huono kulkea. Ja ehkä näin 42 vuotta innoittajansa jälkeen (joko tuntuu vanhalta? hä?) onkin aika manttelinperijän astua esiin.
Nyt sitten ydinkysymykseksi jääkin, oletko valmis olemaan sellainen ihminen, joka on lukenut Sapiensin ja jolla on siitä mielipide. Jos olet, niin pliis, säilytä kirja hyllyssä eikä jossain helvetin Artek-sohvapöydällä.
Arvosana: 76/100
Sapiens – Ihmiskunnan synty
Yuval Noah Harari & David Vandermeulen, käsikirjoitus – Daniel Casanave, kuvitus
256 sivua
Bazar Kustannus
Hinta Suomessa 22 €
Sarjakuva kaupan:
Adlibris
Hyllyy 
2 vastausta artikkeliin “Arvio: Sapiens – Ihmiskunnan synty”