Puoli vuosikymmentä Hyllyytä – vuosikatsaus 2020 WOOOOOOOO

Jos mietitte että mitäs tää kuva nyt tässä tekee, ni kanavoin sisäistä Robert Pattinsoniani. Oon halunnut tehdä oman version tosta kuvasta jo jonkin aikaa, joten Hyllyy-bileet oli erinomainen tilaisuus ottaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Hahahaha ei saakeli. Nyt kun on viisvuotis-kinkerit, niin olen koko kuukauden rummuttanut, että 14.11. on synttäripäivä ja sillon tapahtuu asioita. Nyt tsekkasin asian, ja sehän onkin 17.11. Hyvin menee. Ehkä kuitenkin pidetään kiinni luvatusta, ja varastetaan kolme päivää. Se tarkoittaa myös, että ehditte vielä lähettää sarjispostikortteja mulle synttärin kunniaksi jos haluatte! Onhan tämä hieno virstanpylväs, vaikka blogia ei ole tavoitteellisesti koskaan kirjoitettukaan. Olen saanut Hyllyyn kautta elämääni hirveästi asioita, joihin en välttämättä olisi muuten koskaan törmännyt. Lukurutiinia, kirjastonkäyttörutiinia, kulttuurikeskustelun seuraamista, pienen kurkistusikkunan etenkin suomalaiseen sarjisskeneen ja luonnollisesti melkoisen nipun luettuja sarjissivuja. Viisi vuotta olisi ihan hyvä hetki reflektoida, mutta tämä vuosi on kyllä ollut henkilökohtaisesti niin koetteleva ja poikkeuksellinen, että minun on käytännössä mahdoton katsoa viittä vuotta kokonaisuutena. Toisaalta, ehkä ei tarvitsekaan. Siksihän näitä katsauksia on joka vuosi tehty, että ei tarvitse teeskennellä muistavansa vuositolkulla taaksepäin.

Täytyy kuitenkin sanoa, että kun on tämän vuoden aikana kohdannut elämänsä vaikeimman henkilökohtaisen jakson, on ollut aika mukavaa kun kaiken sen läpi arjessa oli pala, joka pysyi suht muuttumattomana. Pudotin julkaisutahdin raa’asti puoleen viime vuodesta, eli julkaisin tekstin blogiin kerran viikossa. Se oli ehdottomasti oikea päätös, sillä näin pystyin pitämään blogista kiinni raskaimpinakin hetkinä suhteellisen säännöllisesti. Kirjoittaminen ja lukeminen ei aina ollut herkkua, mutta rehellisyyden nimissä silloin ei ollut mikään muukaan. Luulenpa, että tämänkaltaiset rutiinit olivat ihan paikallaan. Siltä pohjalta hieman perinteisiä nostoja vuoden varrelta:

  • Hidastettu julkaisutahti ei näkynyt lukijamäärissä ainakaan laskevasti, selkeästi jonkinlainen pohjatyö on nyt tehty. Kävijäennätys vuositasolla meni jälleen rikki ja sivunäyttöjä kertyi 15150 kappaletta.
  • Artikkeleita sen sijaan julkaisin vähemmän kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti laatu kuitenkin pysyi korkeana ainakin suurimmassa osassa näitä 48:aa tekstiä!
  • Blogin ulkopuolisia julkaisuja ei tänä vuonna tullut, jouduin olosuhteiden muuttuessa pudottautumaan pois Sarjainfon arviojengistä ainakin väliaikaisesti. Tosin vanha Eisner-arvioni tullaan julkaisemaan vuodenvaihteen tienoilla ilmestyvässä Katu Bronxissa -kirjassa, mikä oli oikein mukava yllätys.
  • Tämän vuoden merkkipaaluja itselleni olivat verkkosarjakuvaskenen oven raottaminen edes hieman, blogin uusi aivamvitunpähee kansikuva sekä sarjisblogiskenen muutokset vanhojen tekijöiden vaietessa ja uusien marssittua estradille. Linkkejä kollegoiden blogeihin löytyy deskarilla tuosta oikealta, ja puhelimella sivun alalaidasta.
Muutoin kuvituksena artikkelissa jälleen komeita ruutuja vuoden varrelta. Tässä Steffen Kvernelandin Munch.

5+1 parasta sarjakuvaa

Tämän vuoden huipuista puuttui ehkä sellainen selkeä valopilkku, yli yhdeksänkymmenen pisteen valioyksilö, joita aiempina vuosina on osunut haaviin yksi tai kaksi kappaletta. Vuosi ei silti missään nimessä ollut heikko, sillä kahdeksankympin yläpäässä oli tunkua sitäkin enemmän. Teoriassa ykköspaikka on tänä vuonna jaettu kärkikolmikon kesken, mutta koska tämä ei ole Nuori Suomi vaan varhaiskeski-ikäinen sarjakuvablogi, laitan senkin kolmikon parhausjärjestykseen ihan jo vaikka vain draaman vuoksi!

6. Steffen Kverneland – Munch

Kutospaikallekin olisi ollut tunkua sillä Munchin lisäksi samoissa pisteissä olisi ollut Miguelanxo Pradon Liidulla piirretty viiva. Päätin kuitenkin nostaa norjalaisen Steffen Kvernelandin listalle, sillä Munch on mammuttimainen teos, jossa on erittäin kunnianhimoinen taiteellinen toteutus, ja Kvernelandin kirja on varmaan sarjisyleisölle tuntemattomampi kuin Pradon suht klassinen teos. Lukekaa Munch!

5. Ezra Claytan Daniels & Ben Passmore – BTTM FDRS

Ezra Claytan Danielsin järisyttävän Upgrade Soulin seuraaja ei ole aivan yhtä uskomaton kuin edeltäjänsä, mutta terävä, härski ja ajankohtainen yhtä kaikki. Pastelliväreissä kerrottu kauhutarina BTTM FDRS on oiva kommentaari rotu-, luokka- ja rappiolarppauksen kaksinaamaisuudesta nykyhipsterikulttuurissa. Maukas kuin mikä, sanottaisiin synnyinkaupungissani Jyväskylässä.

4. Will Eisner – Elinvoima

Tietyt asiat ovat muuttumattomia, kuten se, että jos sattuu Eisnerin dokumentaarista sarjakuvaa lukemaan, niin se nousee vuoden luetuissa kärkikahinoihin. Nämä ovat edelleen kokonaisvaltaisesti niin näkemyksellisiä ja itsevarmoja vetoja, että harva vastaaviin on koko taidemuodon historiassa pystynyt. Ei Eisner turhaan ole maestron maineessa.

3. Nick Drnaso – Sabrina

Sabrina on varmaan yksi karuimpia ja lohduttomimpia sarjakuvia, joita olen lukenut. Sen lukeminen osui myös itselläni sinne synkemmän elämänjakson keskelle, joten tarina ehkä resonoi tunnetasolla sopivasti ja toisaalta tarjosi sopivasti eskapismia, koska teemoilla ei ollut mitään yhteyttä silloiseen tilanteeseeni. Vaikea sanoa, milloin Sabrinan kaltaista sarjista tekisi mieli suositella, mutta luettuaan sen on varmasti tyytyväinen, että se tuli tehtyä.

Ezra Claytan Daniels & Ben Passmore: BTTM FDRS

2. Dorka – Dicktaattori/Tsuu tsuu

Sitten aivan toisenlainen trippi. Jos Sabrina on sielun synkimpään soppeen porautuva surututkielma, on Dorkan Bull Mentula Cinematic Universe ehdottomasti vuoden riemukkain ja elinvoimaa antavin lukukokemus. Dicktaattori ja Tsuu tsuu ovat toistaiseksi julkaistun trilogian kakkos- ja kolmososa, mutta koko pakettihan ihmisen pitää haltuun ottaa. Vuoden paras kotimainen, ja lähellä vuoden parasta muutenkin!

1. Osamu Tezuka – Message to Adolf

Tätä epookkia ei kuitenkaan oikein voinut ohittaa ykköspaikalta. Toki, kun tykittää tarinaa 1200 sivua, siihen on mahdollisuus mahduttaa yhtä sun toista. Message to Adolf ei ole täydellinen alusta loppuun, mutta kun se on parhaimmillaan, on vaikea keksiä toista yhtä järisyttävää sarjiselämystä tältä vuodelta. Ja se on parhaimmillaan useita kertoja, tässä on Eisnerin lisäksi toinen suvereeni grand old man, jonka tekemisiä on ihastuttavaa seurata leuka lattiassa.

5+1 luetuinta sarjakuvaa

Taisin viime vuonna veikkailla, että tänä vuonna Google nousisi tärkeimmäksi liikenteenlähteeksi ohi somejakojen, ja näin suurelta osin kävi. Näiden viimeisen vuoden sisällä julkaistujen juttujen lisäksi toplistoilla oli iso määrä vanhempaa materiaalia, ensimmäistä kertaa blogin historiassa. Käyn vanhoja, pisimmän hännän itselleen kasvattaneita artikkeleita läpi tämän vuoden bonuskategoriassa, mutta tässä viimeisen vuoden suurimmat hitit!

6. Dorka – Dicktaattori / Tsuu tsuu

Tässäpä riemukas yllätys, parhaiden sarjisten listauksesta edustaja myös luetuimmissa! Yleensä tilanne on toisin päin, joten iloitaan tästä ohikiitävästä hetkestä! Saakoon Dorka myös myyntejä, kunhan suostuisi tuomaan lehdet johonkin saataville.

5. Yuval Noah Harari, David Vandermeulen & Daniel Casanave – Sapiens

Tässä oli hyvä kombo: uunituore sarjisadaptaatio valmiiksi erittäin puhutusta teoksesta, hyvä idis tekstille ja arviossa pari nasevaa virkettä, jotka miellyttivät tarpeeksi montaa lukijaa, että teksti levisi ripeästi heti julkaisusta. Jos olisi pitänyt hittiä veikata, niin tähän sitä olisi voinut valistuneesti arvata muutoinkin.

Maaria Laurinen: Phantomland

4. Maaria Laurinen – Phantomland

Uusi oppi sen sijaan oli se, että verkkosarjakuvilla on myös laaja ja kiinnostunut, kritiikkejä lukeva yleisö. Vilkaisemalla vaikkapa Phantomlandin julkaisujen kommenttilankoja on selvää, että tekijä saa palautetta säännöllisesti ja fanit ovat todella aktiivisia, mutta sielläkin ilmiö on rajoittunut julkaisualustalle. Ilmiössä on siis sekä yhteneväisyyksiä että eroja perinteisessä printtiformaatissa julkaistaviin omakustanteisiin. On suorastaan käsittämätöntä, ettei Phantomlandin tasoisista verkkosarjiksista puhuta laajemmin, joten toivottavasti joku löysi tämän laatutuotteen Hyllyynkin kautta.

3. Top 10 mieleenpainuneimmat sarjakuvahetket

Korona-ajan ajanvietepostaus. Nopeasti parissa tunnissa hahmoteltu ja kasaan rykäisty koonti hyviä sarjishetkiä. Olisin suonut tämän keskustelun leviävän laajemmaltikin. Muutamia mielenkiintoisia postauksia näkyi sekä blogeissa että Twitterissä, mutta mielestäni tällaiset valinnat ovat kauhean mielenkiintoisia. Jos ”mieleenpainuneimmat sarjishetket” -juna meni just sulta ohi keväällä, niin vielä ei ole liian myöhäistä. Postaa ne nyt! Just nyt!

2. H-P Lehkonen – Not #ZeroWaste, I Just Grew Up Poor

Listan toinen verkkosarjakuva on peräti vuoden toisiksi suosituin postaus, ja itse asiassa suosituin arvio. H-P Lehkonen on valtavan kiinnostava nykysarjakuvan voimahahmo, joka pyörittää verkkokauppaa, luo omaa sarjakuvantekijäuraansa ja nostaa queer-sarjakuvantekijöitä systemaattisesti sekä verkkokauppansa että some-profiiliensa kautta. Not #ZeroWaste on hyvä esimerkki hänen tarkkanäköisestä mutta hauskasta tyylistään. Vähän kuin sellainen digitaalinen Liv Strömquist, ehkäpä!

1. Pohdinta: Miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida?

Tämä keskustelu sikisi Twitterin puolelta joskus alkuvuodesta. Koska itsekin olen välillä ihmetellyt, miten hyvin kustantajat onnistuvatkin piilottamaan kiinnostavat uutuusjulkaisunsa yleisöltä, ettei niitä vahingossa löydettäisi, raapustin ajatuksia paperille. Ilmeisesti kysymys kiinnostaa monia muitakin, koska klikkejä tuli. Valitettavasti analytiikka ei kerro, oliko vastauksilla mitään arvoa. Toivottavasti, muuten olisi hukkaanheitetty vuoden luetuimman postauksen titteli!

5+1 ylinukutuinta sarjakuvaa

Varmaan koska hakukonemaailma raksuttaa blogiin nykyään tasaisemmin liikennettä, tulee seurattua vähemmän yksittäisten postausten suoriutumista. Selkeät hitit kyllä osuvat silmään, mutta ne hiipuvat tähdet hiipuvat unholaan entistä helpommin. Siksi yleisön moukkamaisesti laiminlyömien postausten nostaminen vuosikatsauksessa on nyt tärkeämpää kuin koskaan!

6. Jen Wang – Stargazing

Hei! HEI! EI VETELE! Jen Wang on ihana ja taitava sarjakuvantekijä, joka kertoo kauniin koskettavia mutta ei tippaakaan siirappisia tarinoita. Stargazing on yllättävä, riemastuttava, perinteinen ja ei-yhtään-perinteinen ystävyyskertomus. Nyt lukemaan! Sekä arvio että sarjis!

Dorka: Jeesus tulee, oletko valmis?

5. Miguelanxo Prado – Liidulla piirretty viiva

Lol just tossa vähän ylempänä sanoin että eiköhän Liidulla piirretty viiva näkyvyytensä saa vaikken nostelisikaan. Ei näköjään. Hieno on tämäkin sarjis, tsikidi!

4. Jose Muñoz & Carlos Sampayo – Billie Holiday

Njaa. Tämä sen sijaan ei muistaakseni ole mitenkään ihmeellinen. Tästä en syytä teitä. Jos Billie Holiday ei erityisesti kiinnosta, niin mitäpä tässä tsekkailemaan. Keskinkertainen sarjis aiheesta, joka olisi ansainnut parempaa.

3. Shigeru Mizuki – Showa: A History of Japan 1944-1953

Oliko kolmas Showa-teksti jo liikaa? Itse asiassa jo toinen taisi olla, koska sillä on vielä vähemmän lukijoita, mutta se ei osu viimeisen vuoden aikaisiin julkaisuihin, joten säästyi tältä julkiselta häpäisyltä. Eikö enää Japanin historia kiinnosta? No, se nähdään kunhan julkaisen sen neljännen jossain kohtaa. Että mitäs siitä tykkäätte, hä?

2. Jyrki Nissinen & Janne Westerlund – Kehittymättömät ufot

Tämän otan vähän omaan piikkiini. Teksti oli tosi epäinspiroitunut, joten jaoin sen suht maltillisesti. Kun huomasin, ettei jako oikein lähtenyt, olisin normaalisti puffannut sitä enemmän, mutta nyt annoin asian olla. Voi olla, että monelta meni ohi, että tämä teksti ylipäätään julkaistiin. Kyllä Kehittymättömät ufot olisi parempaa ansainnut. Sori Jyrki ja Janne!

  1. Jimmy Palmiotti & Pier Brito – The Jetsons

No, tää oli sarjiksenakin sentään lässähdys. Mahtavien Flintstones– ja Snagglepuss-versiointien jälkeen tämä oli hengetön ja yllätyksetön uudelleenkuvitelma. Ehkä yleisö oli valveutunut ja tiesi, että tästä ei jää jälkipolville kertomista. Toki tämä myös osui siihen oman apatiani alhoon, joten edes huonon haukkumisesta ei jaksanut innostua ihan normaaliin tapaan. Että ihan oikeaan paikkaan meni ykkössija tällä kertaa. Ei edes harmita.

Will Eisner: Elinvoima

BONUS: 5+1 vanhaa tekstiä, jotka ovat löytäneet uuden elämän Googlen (ja pari muun lähteen) ansiosta. Ns. ”it ain’t over ’til it’s over” -kategoria!

On suht yllättävää nähdä, mitkä vanhat postaukset lopulta ovat nousseet pitkäikäisiksi. Rehellisesti sanottuna tästä listasta olisi osannut ennustaa tasan yhden. Nyt sitten vaan arvailemaan, miksi nämä ovat yleisön sormihuulilla googlaillessa niin usein.

6. Tenavat – Parhaat sarjat 1950-1959 & 1960-1969

Otavan vuosikymmenen kerrallaan kokoava Tenavat-sarja on jatkanut ilmestymistään, vaikkei sitä Hyllyyssä olekaan näiden kahden ensimmäisen osan jälkeen (toistaiseksi) käsitelty. Luulenpa siis, että tässä kohtaa on hyödytty Tenavien muutoin saamasta mediahuomiosta. Ja eihän siinä, kyllähän Tenavista sietääkin puhua ja niitä googlata. On se kuitenkin sarjakuva, jota ainakin itse ihastelen sitä enemmän, mitä enemmän siihen paneudun.

5. Sami Makkonen – Kalevala

Sami Makkosen Kalevalan kohdalla ei ehkä ole kyse valtavasta mysteeristä, saihan tämä arvioimani ykkösosa jatkoa Sampo-kirjan muodossa. Tämä selittänee suuren osan suosiota. Ja tietty suomalaisten kuolematon rakkaus kansalliseeposta kohtaan, eiks je? Ja ehkä se, että olin kunnon nihkee äijä ja lähinnä kritisoin teosta? Mutta silti, koko viime vuoden 12. luetuin postaus. Hyvä Sami! Hyvä Kalevala!

4. Valitut Aku Ankka -postaukset

Tämän vuoden Ankka-teksti tuli jo viime vuoden marraskuussa, ja yllättävästi ei yltänyt luetuimpien listalle. Sen sijaan usea sen vanhempi sisar nakutti myös viime vuonna kovia tuloksia. Minä, Roope-setä -kirjan arvio ja murreankkojen fiilistelyt ehkä osuvat pieneen tyhjiöön. Itse lehdestä ja vaikkapa Rosan ankoista kirjoitetaan niin paljon, että Hyllyy hukkuu siihen heinäsuovaan vähäpätöisenä neulana. Murteista ja vanhoista kokoelmista taas kirjoittavat vain kaltaiseni rillittäjät, siitä palkintona vuodesta toiseen kestävä suosio!

3. Jason Lutes – Berliini 1&2

Tässä syyt lienevät suht samanlaiset. Berliini-trilogia on ollut työstössä 20 vuotta, joten se on ehtinyt kerätä itselleen seuraajakuntaa, ja viimeistä osaa on odotettu vuosikausia, kunnes sen käännöskin viimein viime vuonna ilmestyi. Ajankohtainen ja skarppi bloggaaja olisi toki kirjoittanut juuri siitä, mutta tällainen laiska säkki voi päätyä surffaamaan jälkiaallokossa aiempien osien tekstillä. Ja kyllä mä sen kolmosenkin arvioin, kunhan sinne asti ehdin!

2. Heikki-Pekka Miettinen – Miihkali

Tässä on sitten se suurin mysteeri. Miksi Miihkali kiinnostaa näin paljon? Onko se tehnyt paluun jossain? Pahkasian vanhoja numeroitahan on uudelleenjulkaistu, mutta ei blogin arkistoteksteistä nouse kuin Miihkali. Hemmo Paskiainen vetää jonkin verran, Vanhat Herrat vähän vähemmän, mutta Miihkali kiinnostaa viikosta toiseen. Ja mikäs siinä, onhan se terävää ja suhteellisen ajatonta tavaraa. Jos uusintapainoksia ei ole otettu, niin harkita ainakin kannattaisi!

Milo Manara: Giuseppe Bergmanin Odysseia
  1. Risto Isomäki, Petri Tolppanen & Jussi Kaakinen – Sarasvatin hiekkaa

Tässä voi olla osittain kyse siitä, että Sarasvatin hiekkaa sijoittuu näihin aikoihin ja kun tässä mennään luotijunan vauhdilla kohti helvettiä edelleen ilmaston osalta, niin Isomäen viesti on ryhtynyt kiinnostamaan uudelleen. Toki Isomäki sai myös valtion tiedonjulkistamispalkinnon, millä voi olla osansa. Rehellisesti sanottuna pääsyy on kuitenkin se, että joku (en minä!) on linkannut minun arvioni Sarasvatin hiekasta lähteeksi suomenkieliseen Wikipediaan, ja sieltä tulee yllättävän paljon liikennettä, vaikka kyseessä on yhden artikkelin yksi lähdeviite. Tämä ei varsinaisesti herätä luottamusta Suomi-wikipedian luotettavuuteen.

Mutta vaikka Wikipedia välillä lipsuisikin niin Hyllyy ei lipsu. Siinä on seitsemän kirjainta joihin voit luottaa. Tai no et oikeastaan, koska en halua luvata yhtään mitään. Olen edelleen melkoisten myllerrysten keskellä, ja lisäksi harrastus muuttuu äkkiä työksi, jos siihen alkaa sitoa itseään liikoja. Tällä hetkellä kaikki historiadata ja ennusmerkit kuitenkin viittaavat siihen, että myös jatkossa sarjakuvia luetaan ja niistä kirjoitetaan tekstejä julkaistavaksi tällä bat-alustalla. Viisivuotissuunnitelmaa en suostu tekemään, mutta annan kyllä sisällön laisseztia fairesti. Suosittelen siis pitämään sivun ja someprofiilit seurannassa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä Hyllyystä seuraavaksi löytyy. Kiitokset joka lukijalle, ja tulkaahan heittämään virtuaaliset tai jopa fyysiset viitoset jos joskus jossain kohtaamme! Excelsior!

Excelsior.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s