Arvio: The Superior Foes of Spider-Man – Niin kuin sen kuuluu olla

Nyt täytyy sanoa, että helpotti. Supersankarisarjikset ovat olleet paitsiossa paitsi blogissa, myös omissa fiiliksissäni viime aikoina. Edes yleisesti kohtuullisen hyvänä pidetyt teokset, kuten Punatähden poika, eivät saaneet kovettunutta sarjisbloggaajan sydäntä pehmenemään. Hetken ehdin jo pelätä, että olen kadottanut sarjisjuureni, siirtynyt johonkin hähmäiseen eliittiin jossa supersankareita katsotaan pitkin nenänvartta. The Superior Foes of Spider-Man kuitenkin todisti, että tästä ei ole kyse. Tällaisia supersankarisarjiksia minä nykyään kaipaan. Itsetietoisia, moderneja, rehellisesti hölmöjä, melodramaattisia, tekijöidensä näköisiä. TSFOSM on oikein mukava minisarja, jossa kaivetaan naftaliinista mittava määrä Hämiksen historian nelosketjun hahmoja ja annetaan näille viisitoista minuuttia parrasvaloissa. Ja sitä ei tehdä millään Hushin tai Guardian Devilin tosikkomaisella metodilla, vaan sillä tavalla kuin hömppähahmot ansaitsevaktin. Hömpällä.

TSFOSM on siis minisarja muutaman vuoden takaa, ajalta jolloin Tohtori Mustekala oli ottanut Peter Parkerin ruumiin hallintaansa ja sankaroi New Yorkissa Superior Spider-Manina (jos ootte pihalla tästä kuviosta niin tästä lukukinkereihin, en rupea koko vyyhtiä tässä selittelemään). Hämis on tässä tarinassa kuitenkin lähinnä taustavoima, ei aktiivinen toimija. Viisi Hämikselle katkeraa tusinapahista kokoontuu yhteen muodostaakseen uuden Kuuden koplan (Sinister six), vaikka he ovat hyvin tietoisia huonoista suoriutumisistaan Hämistä vastaan, ja siitä, että heitä on viisi. Näkökulma tarinassa on pääasiassa Bumerangin, joka ohjailee koplaa edistämään omia tarkoitusperiään. Muita jäseniä koplassa ovat uusi Kuoriainen, Vauhtipiru, Tärisyttäjä ja Ylivaihde (kai Ylivaihde on tää tyyppi? Ei kai se kukaan muu voi olla? Internet ei vahvistanut asiaa viidessä sekunnissa, joten tää jäi mulle hieman epävarmaksi). Tai Boomerang, Beetle, Speed Demon, Shocker ja Overdrive, mutta tämän henkisessä sarjakuvassa nuo vanhan liiton suomennokset ovat mielestäni aivan olennaisia. En minä halua mitään siistin kuuloista Shockeria, haluan Tärisyttäjän! Joskus pitäisi vielä tehdä sellainen Mail-Manin parhaat käännökset -tribuutti, jossa Tärisyttäjän lisäksi olisivat mukana ainakin Imijä ja Aivokääpiö. Ja kyllä toi Ylivaihdekin on aika mahtava, en vaan tiedä onko se alkuperäisen mestarin tuotos vai tuoreempi luomus.

Ylivaihteella on myös typerin supervoima koskaan, taikoa tavallisista ajoneuvoista hienoja ajoneuvoja. Hajoan.

Mutta joo, tämä uusi Kopla onnistuu luovimaan itsensä keskelle sekavaa rikosvyyhtiä, johon lusikkansa lisäävät myös Kameleontti, Pöllö, Silvio Silvermanen pää, maalaus Tohtori Doomista, Nuijapää ja Hautakivi. Käsikirjoittaja Nick Spencer ja pääasiallinen kuvittaja Steve Lieber sotkevat soppaan aika kasan elementtejä, mutta kuin ihmeen kaupalla TSFOSM pysyy kasassa, eikä lukeminen tunnu työläältä. Oma ansionsa tässä on varmasti kerrontatyylillä, joka on lainattu häpeilemättömän suoraan sellaisilta elokuvantekijöiltä kuin Edgar Wright tai Guy Ritchie. Nopeat leikkaukset, neljännen seinän rikkomiset, metakommentaari keskellä tapahtumia, koomiset aikahypyt, ja toki kaiken läpäisevä itseironia. Kun kaikki hahmot ovat vähän surkimuksia, on ihan ok olla ottamatta heidän tekemisiäänkään niin kovin vakavasti. Tällainen vilttiketjuhahmokaarti vaatii tietynlaisen käsikirjoituksellisen otteen toimiakseen, ja Spencer tuntuu löytäneen sen oikean, hyvältä tuntuvan kohdan supersankarikonventioiden ja niille naureskelun välissä. TSFOSM ei ole mauttoman ironinen tai kylmäsydäminen, mutta ei missään nimessä myöskään ryppyotsainen. Se tuntuu sellaiselta, kuin modernin supersankarisarjiksen haluaakin tuntuvan näin aikuisena lukijana.

Tekijöden työkalupakissa ovat myös keskimääräistä hauskemmat unijaksot

Väleihin on kuitenkin onnistuttu upottamaan ihan painaviakin kohtauksia, hetkiä joilla kultaiset antisankarit muistuttavat, miksi heidän alkuperäinen imagonsa on ei-niin-kultainen. Sinänsä roiston tekeminen suosituksi ei ole kummoinenkaan temppu, rohkeampaa on tehdä suositusta hahmosta silloin tällöin kunnolla epämiellyttävä ja katsoa, millaisia tunteita se herättää. Hahmojen menneisyyttä valottaviin jaksoihinkin on saatu ihan kohtalaista näkemystä, mitä supersankarisarjakuviin tulee. Ei tämäkään toki mikään taidemuodon tai edes genrensä uudelleenmäärittäjä ole, eikä missään nimessä mitään yllättävää tarjoileva sarjakuva, mutta oman kehikkonsa sisällä TSFOSM suoriutuu oikein hyvin. Tämä on kevyt viihdesarjakuva. Tasojen etsiminen sellaisesta on vähän kuin tasojen etsiminen MCU-leffasta. Voi siellä puolivahingossa jotain olla, mutta saat olla varma, että kukaan ei sitä aikonut sinne laittaa yhtään enempää kuin on pakko. Ja jälleen, tämä ei tarkoita, että TSFOSM tai MCU-elokuva olisivat huonoja. Ei vain pidä väittää, että ne vertautuvat toisiin, eri mitta-asteikolla tehtyihin sarjiksiin tai elokuviin, ja niiden teeskentely syvällisiksi tai haastaviksi on vain kiusallista kaikille osapuolille.

Sen verran sarjisharrastukseni on kyllä viime vuosina tosikkoutunut, että enää en näe juurikaan pointtia hankkia tällaisia sarjakuvia hyllyyni. Joskus menneinä vuosina olisin hyvinkin voinut pistää TSFOSM:n ostoslistalle ja palata siihen parin vuoden välein nautiskelemaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että se palaamisaika olisi haaskattua aikaa. Ja tämä ei tarkoita sitä, että lukisin uudestaan vain Vakavaa Taide Sarjakuvaa, vaan sitä, että maailmassa on myös tätä parempaa viihdettä, sellaista, joka sopii minulle paremmiin. Sellaiseen maailmaan, jonka tyyppien kanssa on kiva hengailla, tekee mieli palata eskapismintarpeessa. Siihen supersankarisarjikset tuntuvat tätä nykyä vähän liian täyteen ahdetuilta. Ei Marvel-maailmassa ole tilaa hengailulle. Kertavierailuna TSFOSM kuitenkin muistutti, miksi supersankarisarjiksiin on aikanaan tullut hurahdettua. On hyvä tietää, että sitä kamaa tehdään edelleen, vaikkei se minun maailmaani enää niin suuressa määrin mahdukaan.

Arvosana: 72/100

The Superior Foes of Spider-Man
Nick Spencer, käsikirjoitus – Steve Lieber & Rich Ellis, kuvitus
376 sivua
Marvel Comics
Hinta Suomessa 44 €


Sarjakuva kaupan:

Adlibris

4 vastausta artikkeliin “Arvio: The Superior Foes of Spider-Man – Niin kuin sen kuuluu olla

  1. Otan kyseenalaisen kunnian Ylivaihteesta. Hahmo teki ensiesiintymisensä Hämähäkkimiehen numerossa 8/2008, ja Mail-Man oli ollut siinä vaiheessa eläkkeellä jo yli vuosikymmenen.

    Tykkää

    1. Aevam mahtavaa! Kunnia on sinun, ilman kyseenalaisuuksia. Ei tuollaista helmeä keksisi ilman laajaa suomalaisen Marvel-kääntämisen historian tuntemusta!

      Tykkää

      1. Itsehän olisin ammentanut rock-osaamisesta ja kääntänyt sen vaan SÄRÖ. Ja sit ohjannut valitukset suoraan roskapostikansioon.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s