Heinäkuu ei taitu helpolla vaan hellboylla, ja neloskirjan myötä ylitämme puolivälin tässä kiirastulessa! Tällä kertaa päädyin pohtimaan, mikä lukijan suhde sarjakuvan tekijään on, jos pelkkä sarjakuvan lukeminen ja siitä nauttiminen ei riitä. Hellboy-kirjaston kolmososassa Mike Mignola jo kertoili, kuinka oli tuskaillut uuden materiaalin tuottamisen kanssa, ja The Crooked Man / The Troll Witch -niteessä jatketaan samalla linjalla. Edellisen kirjan The Island -tarina on todella traumatisoinut tekijän, kun sen synnyttämisen vaikeudesta ei päästä yli seuraavassakaan osassa. Kun stooreja lukee kokoelmateoksesta, ei vuosien tahmea tahti tietenkään näyttäydy mitenkään erityisen konkreettisesti. Siinä vaiheessa tekeekin mieli ryhtyä hakemalla hakemaan tarinoista merkkejä Mignolan kertoilemista itsetunto- ja stressiongelmista. Sarjakuvaa haluaa siis ymmärtää ymmärtämällä tekijän sielunelämää, mutta eihän se sarjakuvaan varsinaisesti vaikuta, tai ainakaan pitäisi vaikuttaa. Vai pitäisikö?
Helppo on huomata ainakin se, että lyhyemmistä tarinoista koostuvassa nelosvolyymissä huumoria on edellisiä osia vähemmän. Eihän Hellboy missään vaiheessa mikään komedia ole ollut, mutta tietynlainen reikäpäisyys ja astelmien absudius ovat olleet vakituisia naurujen lähteitä. Näissä tarinoissa överiys tekee tilaa synkkyydelle, ja jopa kauhulle. Yhden kirjan mitassa tietty ryppyotsaisuus ei haittaa, sillä se ainakin tuo Hellboyhin vaihtelua, jota aloin edelliskirjan aikana kaivata. Kirjan avaava The Crooked Man on tästä tyylipuhtain esimerkki, jossa toki lisäpotkua saadaan kuvitusvastuun ottavasta Richard Corbenista. Corben sopii Hellboyn(kin) kuvittajaksi kuin pesismaila demonin kalloon, ja onnistuu yhdistämään Mignolan goottilaisen kulmikkuuden omaan groteskiin tyylittelyynsä mainiosti. Iso juttu tässä kirjassa on juuri uusien kuvittajien esiinmarssi. Mignola on vihdoin kutsunut avukseen muita tekijöitä, joiden käsissä tarinat tuntuvat mielenkiintoisilta, vaikkeivät ne juuri muuta olekaan kuin hahmo- ja kansantarufiilistelyjä.
Toinen mielenkiintoinen ominaispiirre tämän kirjan tarinoissa on Hellboyn rooli lähinnä sivustakatsojana. Hän on toki aktiivinen toimija ja edistää juonen kulkua, mutta avaintapahtumat ja ratkaisut Hellboy katsoo poikkeuksellisen usein sivusta. Tästä voisi tietysti lukiolaishengessä tehdä monenlaista tulkintaa Mignolan kommentaarista omassa roolissaan. Elokuvien ja mainstream-suosion myötä Hellboy ei enää ole vain hänen, eikä hän hallitse kaikkea, mitä hahmolle tapahtuu. Toinen selitys lienee, että Mignola on innostunut eri kansojen mytologioista entistä enemmän, ja näiden elementtien tuominen tarinaan ajaa päähenkilön antamaan tilaa kansantarinoiden hahmoille ja tapahtumille. Osa tarinoista ei kuulu Hellboyn varsinaiseen kaanoniin, vaan ne on tehty Dark Horsen eriteemaisia (noidat, hirviöt jne.) kokoelmia varten, jolloin Hellboyn tehtäväksi jääkin puitteiden tarjoaminen. Näistä tarinoista voisi tulla suuremmissa määrissä vähän väkinäinen fiilis, mutta vahvat Crooked Man, Troll Witch ja Makoma pitävät lukijan tyytyväisenä.
Richard Corbenin lisäksi estradille pääsevät kirjassa uudet kuvittajat Jason Shaw Alexander ja P. Craig Russell sekä käsikirjoittaja Joshua Dysart. Pitkän linjan tekijä Russellin jälki ei omaa silmääni miellytä, jotenkin hänen realistisempi otteensa ei sovellu Hellboyn maailmaan, mutta onneksi tarina ei ole mitalla pilattu. On epäkiitollista muita tekijöitä kohtaan sijoittaa Corbenin tarinat kirjan ensimmäiseksi ja viimeiseksi, koska ensimmäisen jälkeen oikeastaan vain odottaa seuraavaa Corbenia ja muut jäävät hieman ikävään pakkorakoon. Moitittavaa Alexanderin tai Dysartin suorituksista ei jää, vaikka Corbenin kaltaista salamavaikutusta ei synnykään. Corben on ainoa, joka onnistuu jättämään sarjakuvaan selkeän oman jälkensä Mignolan vahvan varjon alta. Selkeästi uusien tekijöiden tuominen sarjakuvaan on kuitenkin positiivinen juttu. Mignolan työt kun alkoivat hieman toistaa itseään, tuntuu neloskirja jälleen tuoreelta ja kehittyvältä. Hyvä!
Hellboyn formaatti sopii erinomaisesti näihin lyhyisiin spin-off-tarinoihin. Tässäkään kirjassa ei haitannut lainkaan, että pääjuoni ei edennyt senttiäkään. Kertomukset sijoittuvat menneille vuosikymmenille, vaikka käytännössä ajankohdalla ei ole juuri mitään merkitystä. Kaikissa tarinoissa on edelleen vahva oman, suljetun maailman tuntu, oli tapahtumapaikka sitten Yhdysvaltain syvä etelä tai Praha. Tapahtuma-ajankohtaa tärkeämpää on kulloinkin valitun mytologian ajattomuuden ja vuosisataisuuden fiilis. Hellboy-tarinoissa ollaan usein yhteydessä pitkään sukupolvien ketjuun, joka kutakin legendaa on kantanut ja hengissä pitänyt. Vähän odotan jopa kauhulla vitoskirjaa, jossa palataan isolla kädellä pääjuonen pariin. Mignolan Hellboy on alusta saakka tuntunut melko valmiilta paketilta, mutta kokemuksen karttuessa itseluottamusta on kertynyt lisää. Tästä vinkkelistä mitään pelkoa epäonnistumisesta ei ole, mutta toivottavasti tasapaino huumorin ja vakavampien elementtien kesken palautuu tutulle tasolle, ja Hellboy itse pääsee jälleen rytinän keskipisteeseen.
Arvosana: 79/100
Hellboy Library vol. 4 – The Crooked Man / The Troll Witch
Mike Mignola & Joshua Dysart, käsikirjoitus – Mike Mignola, Richard Corben, P. Craig Russell & Jason Shaw Alexander, kuvitus
Dark Horse
Hinta Suomessa 42-56 €
Sarjakuva kaupan:
Hyllyy 
3 vastausta artikkeliin “Hellboy-heinäkuu, kirja 4 – The Crooked Man / The Troll Witch”