Itsepalvelukirppikset ovat sarjishaalinnan näkökulmasta useimmiten melko tyhjiä arpoja. Pöydiltä löytyy lähinnä hakattuja Aku Ankan taskukirjoja ja satunnainen yksittäinen Asterix. Mutta joskus päivä paistaa ylihinnoiteltuun risukasaan, ja silloin kaiken tauhkan, Mannerheim-muistelmien ja Mitä Missä Milloin -kirjojen seasta pilkistää vaikkapa Minna & miehet, kannessaan yhden euron hintalappu. Asema Kustannuksen ja Pohjois-Savon taidetoimikunnan yhteisponnistus on kuuden Minna Canth -tarinan kokoelma. Sovituksista (ja yhdestä alkuperäistarinasta) vastaa yhtä monta kotimaista miessarjakuvantekijää: Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Jyrki Nissinen, Pentti Otsamo, Jope Pitkänen ja Petteri Tikkanen. Tulkinnat ovat hyvin erilaisia, mutta kokonaisuutena Minna & miehet on oikeinkin onnistunut kertomussikermä.
Kirjan kehysidea on mitä ilmeisimmin tulkita etenkin naisten maailmaa ja elämää kommentoineen Minna Canthin tarinoita miesnäkökulmista. Osassa tarinoita tämä näkyy vahvemmin ja osassa hienovaraisemmin. Alkuperäisteosten tuntemuksesta on näiden kertomusten kohdalla ehdottomasti hyötyä. Parin tarinan kohdalla tulkinta voi hämmentää ilman alkuperäiskontekstia, ja muidenkin osalta lukukokemus aukeaa aivan eri tavalla, jos Canthin teksteistä on jonkinasteinen käsitys. Hyvä uutinen on, että suurin osa sarjiksista perustuu novelleihin, jotka ovat paitsi lyhyitä ja nopeita luettavia, myös ilmaiseksi internetissä. Itsekään en ollut tekstejä alun perin lukenut, mutta tsekkasin ne helposti ja nopeasti sarjakuvan yhteydessä.
Kirjan avaa Jyrki Nissisen versiointi Canthin yhdestä kuuluisimmista teoksista, Köyhää kansaa -romaanista. Tämä sarjis on lukijaystävällinen ja toimii täydellisesti omillaan ilman alkuperäisteoksen tukeakin. Nissinen on pitänyt tapahtumista uskollisesti kiinni ja lisännyt niihin lähinnä omaa, muista sarjakuvistaan tuttua kieltään ja muutamia muita modernisointeja tarinaa elävöittämään. Miesnäkökulma korostuu lähinnä siinä, miten päähenkilö Holpaisen Marin koettelemukset sivuutetaan hyväosaisempien miesten toimesta varsin huolettomasti. Valtaa, konservatiivisuutta ja auktoriteettejä kaikissa sarjakuvissaan kurittavan Nissisen käsissä tarinan luokkatietoisuus ei ainakaan pääse himmenemään. Nissinen on edelleen suosikkisarjakuvantekijöitäni.
Seuraava tarina, Jyrki Heikkisen tulkinta Epäluulo-novellista, on vaativampi. Alkuperäisessä tarinassa koko homman idea on kauppiaan vaimo Ellin epäluulo miestään kohtaan. Dostojevskiläinen tragedia tapahtuu lähes kokonaan naisen pään sisässä. Heikkinen kääntää asetelman toisinpäin ja tarjoaa kauppiaan näkökulman tapahtumiin. Kun alkuperäinen päähenkilö häivytetään pieneen sivuosaan ja mukaan lisätään Canthin työkalupakin ulkopuolisia unielementtejä, ollaan melko kaukana alkuperäisteoksesta. Tätä en meinannut oikein tajuta ennen alkuperäisnovellin luentaa. Sen jälkeen tajusin, mutta en silti tajunnut, mikä oli suurempi idea tarinan näkökulman näin kääntämisessä.
Kolmas tarina on kirjan ainoa ei-suoraan-versioitu Canth-kertomus. Siinä Jope Pitkänen kertaa omaa yksipuolista rakkaussuhdettaan Minna Canthiin ja yhdistää sen Canthin perinnön kohteluun nykypäivän Kuopiossa. Kuviteltu dialogi Minnan ja Jopen välillä lainaa Canthin sanomisia kirjeenvaihdosta ja teoksista, ja Jope vastailee niihin oman sarjis-alter egonsa kautta. Keskellä kirjaa tämä tarina on ihan toimiva rytminvaihdos ja suun huuhtelija (mikä on palette cleanser suomeksi?). Yksinään tarina voisi hämmentää, keskellä Canth-kokoelmaa se on lähestulkoon tilaustyön oloinen. Hyvä!
Reijo Kärkkäisen versio novellista Eräs Puijolla käynti on myös yksi kirjan erikoisemmista tulkinnoista. Alkuperäisteos ei ole niin traaginen kuin muiden kertomusten lähdemateriaalit, vaan enemmänkin nuorten tyttöjen mielenmaiseman ja elämän kaunis kuvaus. Tarinassa Puijolle luvatta kiipeävät tytöt pakoilevat valkolakkisia ylioppilaita, jotka on jostain syystä sarjistulkinnassa muutettu valkotakkisiksi miehiksi. En tiedä, vihjataanko tällä yleisten asenteiden väheksyvän nuorten tyttöjen normaalia vapaudenkaipuuta joksikin mielenterveyskysymykseksi, vai mikä on tarinan pointti. Joka tapauksessa alkuperäisen tarinan teema vaihtuu tuolla yhden kirjaimen muutoksella melko paljon, ja käteen jää lähinnä hämmennystä.
Petteri Tikkasen Hemmo on taas suorempi tulkinta alkuperäistekstistä. Novelli Hemmo kertoo nuoresta parista, jonka elämässä on kaikki edellytykset onneen. Mies ei kuitenkaan voi hyväksyä tätä, sillä veri vetää sotaan taistelemaan isänmaan puolesta. Hemmo taistelee urheasti ja tekee hyvää työtä, kunnes väistämätöntä ei voi enää väistää, ja kuolema korjaa miehen parhaassa iässä. Suremaan jäävät myös tulevaisuutensa menettäneet naiset, jotka eivät ymmärtäneet sotaviettiä alun alkaenkaan. Tikkasen erinomaiset kuvitukset sisältävät pari huippuhetkeä, kuten vihollisjoukkojen saapumisen ja Anna-lesken suremassa Hemmon haudan äärellä, mutta muuten tarinasta ei jää kauheasti käteen. Se on Canthin teksteissäkin jonkinlainen poikkeama muiden kertomusten yleistyylistä.
Kirjan päättää Pentti Otsamon tulkinta Kuoleva lapsi -novellista. Otsamohan on myöhemminkin versioinut Canthia Välittäjässä, joka on scifitulkinta Kauppa-Lopo-näytelmästä. Kuoleva lapsi ei vielä tee suuria tyylilajillisia tai tulkinnallisia irtiottoja alkuperäistekstistä, vaan on uskollinen tulkinta naturalistisesta tragediasta. Sairaalloinen Eevi-lapsi on ollut ikänsä vuoteenomana ja kuoleman porteilla, mutta elää silti vuodesta toiseen. Perhe, kyläläiset ja Eevi itsekin toivovat päivien päättymistä, mutta eivät voi kuin odottaa. Canthin alkuperäisteos kuvaa kurjuutta, epätoivoa ja lopulta kuolemasta koituvaa helpotuksen ja surun sekoitusta tuntuvasti, ja Otsamo onnistuu välittämään tunteikkaan tekstin nyanssit tyylikkäällä kuvituksella erittäin hienosti. Kuoleva lapsi on kaunis päätös kirjalle, vaikka siinä miesnäkökulma ei oikeastaan ole esillä millään tavalla.
Minna & miehet on tällaisten lyhärikokoelmien kategoriassa oikein hyvä suoritus. Sen saa toimimaan etenkin taiteilijavalikoima, jossa on taitoa, kokemusta ja itsevarmuutta riittävä määrä. Jokainen tekijä tietää, millaisen tulkinnan haluaa tehdä ja onnistuu niiden toteuttamisessa. Jopa heikommin kolahtaneet tarinat ovat selvästi ammattilaisten jälkeä. Ja sellaistahan se taiteen tekeminen taas kerran on – riskejä on otettava, jos haluaa saada jotain merkittävää aikaiseksi, ja riskit eivät aina johda täysosumiin. Lukijana olen kuitenkin paljon iloisempi tällaisten, pari hutia sisältävien mutta näkemyksellisten kokoelmien kanssa, kuin lukemassa tylsiä sanasta sanaan -kopioita tarina toisensa jälkeen. Suositellaan nautittavaksi Canthin alkuperäistekstien kanssa!
Arvosana: 80/100
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Minna & miehet – Minna Canthia sarjakuvina
Minna Canth, alkuperäistarinat – Jyrki Heikkinen, Reijo Kärkkäinen, Jyrki Nissinen, Pentti Otsamo, Jope Pitkänen & Petteri Tikkanen, käsikirjoitus ja kuvitus
124 sivua
Asema Kustannus / Pohjois-Savon taidetoimikunta
Hinta Suomessa 12 €
Sarjakuva kaupan
Hyllyy 
Yksi vastaus artikkeliiin “Arvio: Minna & miehet – Minna Canthia sarjakuvina”