Ei ole mikään ilmiselvyys, että pieni paikallinen sarjakuvaseura saa antologian julkaistua joka vuosi. Useimmiten homma on muutamasta aktiivista ja otollisista olosuhteista kiinni. Tänäkin vuonna olen nähnyt somekeskusteluita siitä, kuinka julkaisut siirtyvät tuleviin vuosiin, oli syynä sitten materiaalin, rahojen tai pääorganisaattoreiden puute. Tuntuu siltä, että aktiivisesti julkaisevan sarjakuvaseuran mantteli siirtyy Suomessa muutaman vuoden välein. Toki useammankin julkaisun vuosia on, mutta pääasiassa Saturday Night Liven alkuperäisesiintyjäjoukkiota mukaillen sarjakuvien not-ready-for-primetime-players-jengi löytyy luotettavimmin yhdestä osoitteesta. Viimeiset vuodet se osoite on ollut Joensuun sarjakuvaseura. Itä-Suomesta on tuupattu melkoisen kokoisia harrastajatöitä ulos kerran vuodessa, ja niin nytkin. Teemaksi on valikoitunut klassinen scifi, joka on houkutellut tekijöitä siinä määrin, että tarjokkaita on jouduttu jopa karsimaan. Se on toki harrastehommissa raakaa peliä, mutta johtaa myös siihen, että Muistoja huomisesta on lukemistani Josasen antologioista selkeästi kovatasoisin.
Keksin edellisessä kappaleessa tuon analogian Saturday Night Liveen ihan vahingossa, mutta tarkemmin ajateltuna se on aika osuva. Legendaarinen sketsiviihdeohjelma SNL alkoi vuonna 1975 ja on pyörinyt siitä lähtien. Näyttelijä- ja kirjoittajakööri on elänyt jatkuvasti, kun ohjelmaan tuodut raa’at kyvyt ovat löytäneet omaa ääntään ja yleisöään, ja ponnistaneet SNL:stä urallaan eteenpäin. Not ready for prime time players oli ensimmäisen esiintyjäjengin lempinimi, ja ei siis sinänsä lainkaan kritiikki, vaan tunnustus siitä, että tämän ohjelman kautta pääsee näkemään nimenomaan hiomattomia timantteja, ja mahdollisesti jotain historiallista. Hiljalleen Josasen julkaisuihin on muodostunut samanlainen tunnelma. Kolmessa vuodessa alkaa jo tunnistaa joidenkin tekijöiden jälkeä, näkee sen kehittymistä ja osaa odottaa tyyppien töiltä tietynlaista laatua. Ja en tosiaan tiedä, kuuluuko paikallisseurojen antologia-tekemisen arvoihin osallistujien karsiminen laadun perusteella, mutta kyllä se vain julkaisusta luettavamman tekee, siitä ei pääse mihinkään.
Scifi on varmaan yksi tällaisten antologioiden klassisimpia aiheita, ja sellaisenaan toimiva. Tarinoiden skaala on laaja, vaikkakin tiettyjä ideoita kierrätetään useampaan otteeseen. Etenkin Alienista tutut klassikkoideat, unessa avaruuden halki matkaava miehistö ja vierailta planeetoilta löytyvät uhat, ovat kovassa huudossa. Yhdenkään tarinan juoni tai käsikirjoitus ei nouse muiden yläpuolelle, mutta kokonaisuutena taso on antologiaksi kova. Parissa tarinassa törmätään minua risovaan scifin helmasyntiin, itsetarkoitukselliseen asioiden monimutkaistamiseen. Kun dialogi vedetään tiedejargonissaan tarpeeksi pitkälle, minua alkaa vituttaa siinä määrin, että hypin vain tarinan läpi. Paatuneemmille scifisteille näin ei välttämättä käy, joku voi haluta tällaista pätemiskieltä teoksiinsa. Minut se karkottaa.
Suurimmassa osassa stooreja juonen kuljetus on kuitenkin hyvässä tasapainossa. Erityisesti ilahduttaa esimerkiksi useista antologioista tutun Erkki Waanin tarina, jossa juonen kuljetuksen ja kerronnan suhteen ollaan selkeästi päästy edellisvuosien tarinoista eteenpäin. Samaten iloisia yllätyksiä ovat Petteri Holmin sekä Arttu Koistisen ja Jusa Hämäläisen tarinat. Ja lisäksi toki jo aiemmissa antologioissa vakuuttavia näyttöjä antaneet Esa Turunen, Juho Sihvonen, Mika K. Saarelainen ja Kimmo Niiranen ovat vedossa. Saarelaisen kansikuva antologialle pistää jo pysähtymään hetkeksi, se on oikeasti aivan todella upea. Kuvituksellisesti ollaan muutenkin erittäin kovalla tasolla, aiemmin mainittujen nimien lisäksi esimerkiksi Meri-Kukka Okkonen on harpannut parin vuoden takaisesta Post Mortemista reilusti eteenpäin. Pari harjaantumattomampaa tekijää tarinoista vielä tunnistaa, mutta antologioihin eri kokemusasteet kuuluvat, ja yleisesti laaturimaa on kyllä nostettu edellisvuosista vielä selkeästi.
Toki pitää pitää mielessä, että edelleen puhutaan harrastajakokoelmasta, kun odotuksia kalibroidaan. Useammassa tarinassa olisi varmasti tehnyt hyvää kustannustoimittajan tai vastaavan ääni, joka olisi karsinut kliseitä, vähentänyt selittämistä ja kertonut että ei-englanninkielisten tarinoiden nimeäminen englanniksi on täällä Härmässä vähän tyhmän kuuloista. Mutta tärkeimpänä se tyyppi olisi usuttanut tekijöitä kohti uniikkeja näkökulmia ja sitä sanomisen arvoista asiaa. Ja kyllä minä olisin toisaalta myös pettynyt, jos harrastajajulkaisun jokainen tarina olisi aivan loppuunsa hiottu. Silloin pitäisi jo potkia tekijöitä pesästä kohti omia julkaisuja astetta ripeämmin.
Muistoja huomisesta -kirjan tarinat eivät ole ehkä luovinta antologiatuotosta, mitä olen nähnyt. Voi olla, että klassinen teemavalinta ohjaa kertomuksia tutuille urille siinä missä esimerkiksi edellinen Pax Avenue houkutteli villimpiä tulkintoja teemastaan. Ilahduttavaa toki on se, että suurin osa tarinoista on enemmän diplomatiaa ja tutkimusmatkailua kuin sotimista tai valloittamista. Kokonaisuutena tämä on lukemistani Josasen antologioista toistaiseksi laadullisesti paras. Niin moni tekijä näyttää sarjakuvateknisesti valmiilta kertomaan tarinansa, kunhan vain kässäriin löytyy se oman äänen esiin tuova idea. Toivottavasti antologian osanottajien nimiä putkahtelee esiin uusissa yhteyksissä myös siellä huomisessa.
Arvosana: 68/100
Välimainos: Diggaatko meiningistä? Haluatko varmistaa että saat kaikki päivitykset blogista? Tilaa Hyllyyn uutiskirje!
Muistoja huomisesta – Joensuun sarjakuvaseuran scifijulkaisu 2023
Petteri Holm, Jusa Hämäläinen, Antti Keinonen, Lauri Kinanen, Arttu Koistinen, Jarmo Maaranen, Roope-Santeri Nieminen, Kimmo Niiranen, Meri-Kukka Okkonen, Lili Peltola, Saana Puustinen, Ville Rautiainen, Mika K. Saarelainen, Mikael Salo, Juho Sihvonen, Esa Turunen & Erkki Waan, käsikirjoitus ja kuvitus
142 sivua
Joensuun sarjakuvaseura
Hinta Suomessa n. 26 €
Sarjakuva kaupan
Hyllyy 