Arvio: Post Mortem – Joensuun sarjakuvaseuran kauhujulkaisu

Mitä tulee kotimaisiin sarjakuva-antologioihin, Post Mortemilla on monta joukosta edukseen erottuvaa etua. Ensimmäinen niistä on tietysti kauhuteema, joka on aina tervetullut ja jota toivotaan ainakin Hyllyyn yksihenkisen toimittajakunnan puolelta aina ja ikuisesti lisää. Toinen on silkka koko: Post Mortemin tekijäkunta on antologiaksi erittäin laaja, ja lyhyitä tarinoita on kirjassa peräti 22. Joensuun sarjakuvaseura on saanut mobilisoitua tekijät kiitettävästi. Kolmas on sitten kansi, joka on sitä perinteisen kauhusarjakuvan ystävän lempihilloa. Mika K. Saarelainen näyttää, että Corbenit ja Burnsit on luettu ja tyylitaju on kohdallaan. Näillä eväillä antologiaa on kiva ryhtyä kahlaamaan. Sisältä löytyy, kuten kokoelmajulkaisuun kuuluu, laadultaan ja tyyleiltään vaihteleva kattaus. Aidot kauhunväristykset jäävät ehkä melko vähäisiksi, mutta kyllä nautinnollisiakin tunnelmapaloja löytyy ihan asiallinen määrä.

Kimmo Niiranen: Tampereen karmea raitiovaunupainajainen

Post Mortem on monella tapaa hyvin selkeästi kotimaisen sarjakuvaseuran julkaisu: siitä käy ilmi tekijöiden kiistaton intohimo aihepiiriä kohtaan samalla kun aivan viimeiset silaukset ovat ehkä jääneet hieman puolitiehen. Antologiassa läpi päässeet kirjoitusvirheet tai luettavuutta välillä hankaloittavat taittoratkaisut (kuten vaikkapa tekijöiden esittelytekstien fontti tai  takakannen värivalinnat) kielivät välinpitämättömyyttä enemmän siitä, että energia on keskitetty olennaiseen. Ilahduttavaa onkin, että tekijöitä ja tyylejä on mukana moninaisesti ja Post Mortem ei ehdi kertaakaan käymään tylsäksi. Jos jokin tyyli ei itselle maistu tai toteutus tuntuu ontuvalta, on pari sivun jälkeen tiedossa taas jo ihan jotain muuta. Tarinoiden pitäminen erittäin tiiviinä on paitsi kauhugenrelle uskollista, myös antologialle fiksu toteutustapa.

Esa Turunen: Joka ilta kun…

Suurin toistuva käsikirjoituksellinen synti, jota kauhu houkuttelee puoleensa, tuntuu olevan liiallinen selittäminen. Huomasin usean tarinan kohdalla miettiväni, että tämä olisi iskenyt paremmin, jos viimeisen ruudun tai sen symbolisen vastineen olisi malttanut jättää pois. Suurimmalla osalla ongelma oli juuri tarinan lopun auki selittäminen, mutta silloin tällöin kertominen näyttämisen sijaan vaivaa myös tarinan keskivaihetta. Kauhussa on niin usein kyse tuntemattomasta ja sen viehätyksestä, että asioiden liiallinen ratkaiseminen vie tarinoiden tehoa. Toki mukana on myös pari repäisyä, joissa lukijana putosin iloisesti kärryiltä mutta sen sulattaa herkemmin, ehkä osittain siksi että ilmiötä esiintyy myös ammattimaisesti julkaistuissa sarjiksissa.

Juha Wuorinen: Betrayal

Itselleni kuitenkin toimii usein suht konkreettinen kauhu. Sellainen, jonka merkitykset eivät ole erityisen piilossa, vaan jossa tekijä on yksinkertaisesti kyhännyt niin inhottavan idean, että sen manifestoituminen sivuille saa aikaan väristyksiä. Tällaisista tarinoista onnistuneita esimerkkejä ovat Post Mortemissa vaikkapa Laura Torvisen Breaking out tai Roope-Santeri Niemisen Täi. Toki myös onnistuneet tunnelmat vetoavat aina, ja niitä kirjassa edustavat muiden muassa Lili Peltolan Ette kai te heti ole lähdössä? tai Esa Turusen Nukke ja Joka ilta kun… -tarinat. Kolmas itselleni maistuva genre ovat aivan klassisimpiin hirviöihin keskittyvät mehustelut, joita on tyylikkäästi toteutettu esimerkiksi Mika K. Saarelaisen Huuto nummella -tarinassa tai Vesa Vitikaisen ja Tuomas Koivurinteen Muistin syöverissä. Näiden lisäksi nostan vielä oikein mihinkään laatikkoon sopimattoman Noora Kaikkosen Fred the Unlucky Skeleton -tarinan, jossa visuaalisuus ja idea ovat silmiinpistävän uniikit, vaikka varsinaisia kauhun tuntemuksia ei kahden sivun aikana juuri herännytkään.

Erkki Waan: Kohtalokas yö

Kaiken kaikkiaan Post Mortem on ihan kelpo ponnistus Joensuun sarjakuvaseuralta. Se on kunnianhimoisesti mutta ei ulossulkevasti kasattu, ja tarinoiden vaihteleva taso on juuri sitä mitä harrasteantologian kuuluukin olla. Yhtään tuskastuttavaa sivua antologiassa ei ole, ja lukeminen rullaa mukavasti eteenpäin. Mukana on myös sen verran onnistuneitakin stooreja, että toivon tekjöiden jatkavan kauhumahdollisuuksien tutkiskelua myös tulevaisuudessa.

Meri-Kukka Okkonen: Kalmoniemi

Arvosana: 61/100

Post Mortem
Jimi Alppimaa, Jusa Hämäläinen, Miia Jääskeläinen, Noora Kaikkonen, Lauri Kinanen, Arttu Koistinen, Tuomas Koivurinne, Roope-Santeri Nieminen, Kimmo Niiranen, Sanna Nuutinen, Meri-Kukka Okkonen, Sami Pehkonen, Lili Peltola, Ville Rautiainen, Mika K. Saarelainen, Jokke Saharinen, Juho Sihvonen, Laura Torvinen, Esa Turunen, Vesa Vitikainen, Erkki Waan ja Juha Wuorinen – käsikirjoitus ja kuvitus
149 sivua
Joensuun sarjakuvaseura
Hinta Suomessa 24 €

Sarjakuva kaupan

Joensuun sarjakuvaseura

Mika K. Saarelainen: Huuto nummella
Herkullisin viimeisenä – Laura Torvinen: Breaking out

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s