Vaivihkaa on käynyt niin, että kun minulle tulee paikka lisätä johonkin uusi taustakuva – jonkin somen profiiliin, puhelimeen, tietokoneeseen – niin ensimmäisenä sormet lähes ajattelematta naputtelevat hakukoneeseen Guido Crepaxin nimen. Crepax ei ole paras sarjakuvantekijä jonka tiedän, mutta jokin hänessä on jäänyt kiehtomaan minua hyvin pysyvästi. Ennen kaikkea kyse on visuaalisesta tyylistä, pirstaleisten pikkuruutujen yksityiskohdista, valoista ja varjoista jotka tuntuvat ajoittain jopa musiikkivideomaisilta. Sen takia Crepaxia löytyy minulla jemmoista vähän sieltä sun täältä. Ja siksi on myös vaikea vastustaa, jos Crepaxia tulee vastaan jossain järkevässä kokonaisuusmuodossa, kuten vaikka eroottisen Emmanuelle-sarjakuvan kaikki kolme osaa. Crepaxhan on tunnettu paitsi uuden aallon elokuvaa muistuttavasta visuaalisuudesta ja upean 70-lukulaisesta tyylitajusta, myös massiivisesta eroottisesta tuotannostaan. Katalogista löytyy kevyempää ja rankempaa tavaraa. Emmanuelle on alkuperäisteosromaanin tavoin toki rohkea, mutta kaikilla mittapuilla suht viaton paneskelufantasia. Lukuunottamatta sitä ilmeistä – MIKSI näissä kaikissa vanhoissa pornoissa piti heittää mukaan alaikäisiä hahmoja? Miksi helvetissä?
Jatka lukemista ”Arvio: Emmanuelle – Lentävä yksisarvinen / Ruusuja ja jumalattaria / Vapaan rakkauden lait”
Hyllyy 