TV-sarja: Preacher löytää suuntaansa kahden kauden jälkeen, vaikka se ei missään nimessä ole täydellinen

Preacher_kansi
Rip Steve.

En ole blogissa erityisesti peitellyt innostustani Preacheria kohtaan. Se on sarjakuva, joka on painunut mieleeni poikkeuksellisen vahvasti. En tiedä, onko se oikeasti niin paljon vertailukohtiaan laadukkaampi tai omaperäisempi. Luulen, että olen vain törmännyt siihen juuri oikealla hetkellä. ”Oikea hetki” tässä tapauksessa on se, kun minulla on jo ollut kykyä verrata sitä muihin sarjakuviin ja asettaa se jonkinlaiseen kontekstiin, mutta ennen kuin vastaan on tullut monta muutakin samoilla tehokeinoilla pelaavaa klassikkoa. Lienee suurelta osin sattumankauppaa, kenelle kasarin lapsista suurin klassikko on Preacher, kenelle Invisibles, kenelle Sandman ja kenelle Watchmen. Anyway, ilmeisesti kama on kolissut itseni lisäksi muutamalle muullekin, kun Preacher saatiin pari vuotta sitten viimein adaptoitua liikkuvaksi kuvaksi. AMC:n Preacherista on nyt saatu pihalle kaksi kautta, ja näin ollen sitä voi hieman pureskella. Sarjalla on ehdottomasti potentiaalia, mutta täydellinen se ei ole. Lue loppuun

Mainokset

Arvio: Blankets – Teinidraama ei ole ihmeellistä mutta se ei haittaa

cof

Teiniromanssidraama on vaikea laji. Tai on ainakin silloin, kun halutaan tehdä oikeasti vakavasti otettavaa jälkeä eikä vain lypsää helpolta kohderyhmältä nopeita pikavoittoja pois. Kun haluaa pois pelkkien kliseiden viidakosta, on vision ja laadun oltava erittäin hyvin kohdillaan. Ensimmäinen yhden virkkeen kuvaus, joka tulee mieleen Craig Thompsonin Blanketsista on ”Rehellisesti juustoinen tarina teinien lyhyestä rakkaudesta, jossa ei metaforia säästellä”. Kamalaltahan se kuulostaa, tuolla kuvauksella en olisi itse ollut koskemassa kirjaan pitkällä tikullakaan. Blankets onnistuu kuitenkin luovimaan itsensä lähes mahdottomasta vaikeuskertoimesta huolimatta oikein hyväksi sarjakuvaksi. Sen kornius ei ärsytä ja alleviivaavatkin metaforat sopivat tarinan henkeen. Blankets tuntuu samaistuttavalta ja luulin tunnistavani nuoren itseni useammastakin kohdasta. Kun jälkikäteen yritin etsiä elämästäni vaiheita, joiden ajattelin olleen samoja kuin Thompsonilla, huomasin, että ei se ihan niin oikeastaan kovin usein mennytkään. Blankets onnistuu tuntumaan siltä, kuin se tapahtuisi lukijalle, vaikka niin ei olisikaan. Viekasta paskaa tämmöinen. Lue loppuun

Arvio: A Contract with God and Other Tenement Stories – Sarjakuvaromaanien suunnannäyttäjä

dav

Yllätyin, kun luin ensi kerran Will Eisneria. Olin toki kuullut sarjakuvan grand old manin nimen ja olin perillä hänen maineestaan jo hyvän aikaa aiemmin. Se, mikä minut yllätti, oli Eisnerin suvereniteetti vielä vuonna 2017. Kun puhutaan vaikkapa elokuvan, popmusiikin tai television klassikoista, niitä täytyy usein arvioida aikansa lapsina. Selkeästi huippuhyvä leffa voi olla nykystandardeilla hidas, lavasteiltaan köppäinen ja dialogiltaan epäuskottava, ihan puhtaasti koska se on 50-60 vuotta vanha. Eisnerin sarjakuvien kohdalla mitään tällaista ”adjust for modern times” –korjausta ei tarvitse tehdä. Tarinat ovat vangitsevia, kerronta sujuvaa ja kuvitus upean ilmeikästä. Tämä koskee myös A Contract with God –kirjaa. 1978 ilmestynyttä kirjaa ei siis tarvitse lukea ainoastaan maailman ensimmäisenä sarjakuvaromaanina (miksi sitä usein väitetään), vaan yhtenä sarjakuvaromaanina kaikkien muiden joukossa, jolloin se ei häviä vertailussa lainkaan. Lue loppuun

Arvio: Sade – Määrätietoinen melankolia nousee vedenpinnan mukana

dav

Ville Ranta tullee tätä nykyä useimmin vastaan oivaltavien ja kärkkäiden pilakuviensa kautta Demokraatti- ja Kirkko & kaupunki -lehdissä. Rannan tunnistettava ja suorasukainen tyyli kielii taitavasta sarjakuvantekijästä, ja hän onkin tunnustettua Suomi-sarjiksen kärkeä. Jo Rannan esikoisteoksessa, Sateessa, vaikuttavinta on jokaisen luvun, sivun ja ruudun tarkoituksellisuus. Täytettä, suvantovaiheita tai epäolennaisuuksia kirjasta ei löydy. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että Sade olisi mitään paahtoa eteenpäin. Päinvastoin, se on rauhallinen, viipyilevä ja pikkuhiljaa lukijaa kalvava sarjakuva. Ranta ei pelkää hiljaisuutta tai pysähtyneisyyttä, ja juuri näillä ominaisuuksilla hän voittaa lukijan puolelleen.

Lue loppuun

Arvio: Merkintöjä Jerusalemista – Pää kylmänä idioottimaisessa kaupungissa

dav

Kanadalainen Guy Delisle on kiertänyt perheensä kanssa maailmaa monilla vaarallisilla alueilla ja hänen sarjakuvadokumentointinsa esimerkiksi Pjongjangista on erittäin arvostettu. Merkintöjä Jerusalemista jatkaa samaa tyyliä. Delislen kumppani työskentelee Lääkärit ilman rajoja -organisaatiossa ja Delisle sekä perheen lapset seuraavat perässä Israeliin, jatkuvan konfliktin keskelle. Delisle viettää vuoden tutustuen yhteen maailman tunnetuimmista kaupungeista ja dokumentoi sen hyviä ja huonoja puolia ulkopuolisena, mutta lukijan näkökulmasta erittäin samaistuttavasti. Kolmen uskonnon pyhin kaupunki kerää kaiken maailman sekopäitä itseensä kuin hunaja fundamentalistikärpäsiä, ja länsimaisen ateistin tulee tottua yhteen jos toiseenkin erikoisuuteen. Lue loppuun

Arvio: Genesis – Raamatun alkuvaiheet ilman kiillotteluja

Genesis_kansi

Happoisen ja himokkaan underground-sarjakuvan mestari Robert Crumb poikkeaa perinteisestä tyylistään lähtiessään kuvittamaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan, kavereiden kesken Genesiksen, tapahtumia kohta kohdalta. Tavoitteena on ollut tuoda kuviksi Raamatun ensimmäinen kirja niin tarkasti kuin mahdollista. Käsikirjoituksen sarjakuvaan ovat siis laatineet muinaiset heprealaiset Kalevala-tyyppisesti kooten paikallisia kertomuksia ja yhdistellen niistä yhden kokonaisuuden. Kalevala-metodista poikettiin kohdassa, jossa teos julistettiin Jumalan sanaksi ja väite saatiin todella läpi, mutta muutoin käsikirjoituksissa on hyvin paljon samankaltaisuuksia. Genesis on kuvituksellisesti kiehtova ja eläväinen, mutta tarina poukkoilee epäloogisesti ja tyyli vaihtelee merkittävästi paperinmakuisesta skandaalimaiseen. Lue loppuun