Arvio: Miihkali – Lapsen silmin aina ei ole kovin kaunista

Miihkali_kansi

Tampere kantaa jälleen kerran kortensa kekoon suomalaiseen sarjakuvaskeneen Heikki-Pekka Miettisessä, joka on vastuussa jopa kahdesta viime vuosikymmenten klassikkosarjasta. Huumorilehtien kuningas Pahkasiassa ilmestyneet Pahkeinen ja Miihkali ovat molemmat Miettisen kynästä, ja molemmat olivat aikanaan Pahkiksen terävintä kärkeä. Kun Pahkasika kuopattiin vuonna 2000, moni sen sarjakuvista löysi ainakin väliaikaisen kodin toisista julkaisuista. Miihkalikin siirtyi Tampereen ylioppilaslehti Aviisin huomiin pariksi vuodeksi, kunnes sarjakuva jäi kokonaan ainakin tauolle. Määrittelemättömän pituiset tauot ovat kuitenkin siitä mainio juttu, että niiden aikana on hyvä koota siihenastista materiaalia kokoelmaksi. Miihkali-kokoelma ei sisällä aivan kaikkea Miettisen kahdenkymmenen vuoden tuotantoa, mutta suurin osa kansien väliin on saatu. Jatka lukemista ”Arvio: Miihkali – Lapsen silmin aina ei ole kovin kaunista”

Arvio: Samuelin matkassa – värien ja muotojen harmonia

SamuelinMatkassa_kansi

And now for something completely different. Tommi Musturin mykkä sarjakuvateos Samuelin matkassa hämmentää ja pakottaa pysähtymään. Sarjakuvien lukemista tulee herkästi rytmitettyä tekstin määrän mukaan, mutta kaiken kirjoituksen, jopa ääniefektien, puute herättää viipymään kuvissa ja neljään paneeliin jaetuissa sivuissa pitkään. Samuelin matkassa on tasaisesti etenevä matkakertomus, mutta samaan aikaan sen graafinen vaikuttavuus ja satunnaiset intensiiviset jaksot tekevät lukemisesta erittäin mielenkiintoista. En voi väittää tajuavani jokaista käännettä matkalta, mutta kirja antaa luvan olla vaikuttunut tapahtumistaan ilman, että niistä jokaiselle täytyy keksiä selitystä. Jatka lukemista ”Arvio: Samuelin matkassa – värien ja muotojen harmonia”

Arvio: Kosmista kauhua – Taitava kunnianosoitus

KosmistaKauhua_kansi

Ihan ensiksi pitää mainita, että Kosmista kauhua on lukemisen arvoinen jo pelkän kansikuvansa perusteella. Tsekatkaa nyt miten täydellisen tyylitietoinen asetelma, joka on vielä väritetty ihan mielettömän hienosti. Still life with skull & cigarette. Pistäisin kehyksiin seinälleni. Sisällä sekä Aapo Rapin kuvat että Peppe Koivusen värit jatkavat samaa linjaa. Molempien yhteistyönä laatima käsikirjoitus on sympaattinen ja toimiva, mutta tämän sarjiksen tähtiä ovat visuaaliset herkut. Kosmista kauhua on lajityyppiä tuntevalle lukijalle iloittelua ja hyvää mieltä, vaikka tarina käy välillä syvemmissäkin vesissä. Jatka lukemista ”Arvio: Kosmista kauhua – Taitava kunnianosoitus”

Arvio: Genesis – Raamatun alkuvaiheet ilman kiillotteluja

Genesis_kansi

Happoisen ja himokkaan underground-sarjakuvan mestari Robert Crumb poikkeaa perinteisestä tyylistään lähtiessään kuvittamaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan, kavereiden kesken Genesiksen, tapahtumia kohta kohdalta. Tavoitteena on ollut tuoda kuviksi Raamatun ensimmäinen kirja niin tarkasti kuin mahdollista. Käsikirjoituksen sarjakuvaan ovat siis laatineet muinaiset heprealaiset Kalevala-tyyppisesti kooten paikallisia kertomuksia ja yhdistellen niistä yhden kokonaisuuden. Kalevala-metodista poikettiin kohdassa, jossa teos julistettiin Jumalan sanaksi ja väite saatiin todella läpi, mutta muutoin käsikirjoituksissa on hyvin paljon samankaltaisuuksia. Genesis on kuvituksellisesti kiehtova ja eläväinen, mutta tarina poukkoilee epäloogisesti ja tyyli vaihtelee merkittävästi paperinmakuisesta skandaalimaiseen. Jatka lukemista ”Arvio: Genesis – Raamatun alkuvaiheet ilman kiillotteluja”

Arvio: Borgtron – Kootut tarinat

Borgtron_kansi

Jyrki Nissisen punk-underground-sarjakuva Borgtron on absurdia häröilyä. Se on myös kuvausta syrjäytymisestä ja ulkopuolisuudesta, ja siitä kun millään ei oikeastaan ole väliä, koska kaikki menee kuitenkin päin persettä. Borgtron on välillä naura ääneen –hauska, ja välillä sääliä herättävän ankea. Siinä on paljon samankaltaisuuksia kuin toisessa sekakäyttösekoilussa eli Megg, Mogg & Pöllössä. Siinä missä MM&P herätti edetessään lähinnä ahdistusta, Borgtron pysyy kuitenkin Nissisen anarkistisen DIY-zine-meiningin takia hieman kevyempänä. Se on jo alkuasetelmiltaan niin reikäpäinen, että sallii itselleen nauramisen. Jatka lukemista ”Arvio: Borgtron – Kootut tarinat”

Arvio: Megg, Mogg & Pöllö – Hauska ja aivan kamala

MeggMoggPöllö_kansi

Megg, Mogg & Pöllö on herättänyt kuohuntaa sarjispiireissä viime aikoina. Suomalaiseksi käännössarjakuvaksi kyseessä on melko poikkeava pala sarjakuvataidetta. Simon Hanselmannin naivistisen yksinkertaisesti kuvitettu kuvaus syrjäytymisestä, näköalattomuudesta ja kaikin puolin paskasta elämästä ei päästä helpolla. Se kutkuttaa sopimattomuudellaan ja törkeydellään samoja nauruhermoja kuin vaikkapa tv-komedia It’s always sunny in Philadelphia, mutta komediaa enemmän kyse on läpeensä lohduttomasta kertomuksesta niistä, jotka eivät koskaan päässeet elämän kyytiin. Jatka lukemista ”Arvio: Megg, Mogg & Pöllö – Hauska ja aivan kamala”

Arvio: Blues – rosoista sarjakuvaa rosoisesta musiikista

Blues_kansi

Pari viikkoa sitten arvostelemani Love in Vain sai tarttumaan pitkästä aikaa mustan musiikin alkuperäiseen sarjisklassikkoon, Robert Crumbin Bluesiin. Blues on kokoelma legendaarisen underground-piirtäjä Robert Crumbin musiikkiaiheisia tarinoita hänen uransa varrelta. Kirjaan kootut tarinat sijoittuvat julkaisuvuosiltaan välille 1970-1991 ja hyppelevät tyylilajiltaan surrealistisesta dokumentaariseen ja näkökulmaltaan kertojan pään sisäisestä vahvasti lähdemateriaaliin nojaaviin. Jatka lukemista ”Arvio: Blues – rosoista sarjakuvaa rosoisesta musiikista”