Arvio: Levinasin kasvot – Idea on hyvä, mutta tekijä rakastaa sitä silti hieman liikaa

LevinasinKasvot_kansi

Yllättävästi suomalaisten kustantamoiden menneestä katalogista löytää aika ajoin sellaisia teoksia, joiden ei ikinä olisi uskonut näkevän päivänvaloa muussa kuin omakustannemuodossa. Tarkoitan siis sitä, kun tätä nykyä lähinnä pomminvarmoihin hitteihin keskittyvät keskisuuret kustantajat poikkeavat selvästi omasta linjastaan, oletettavasti joko koska linja on muutama vuosi sitten ollut vielä hyvin erilainen, tai sitten sarjakuvassa on nähty poikkeuksellista potentiaalia, jota ei vain voi ohittaa. Hyvistä esimerkeistä käyvät vaikkapa Egmontin kustantama Pikku Närhi tai Liken koneistosta ulos ilmestynyt Levinasin kasvot. Lissu Lehtimajan sarjakuva on nimittäin suurelle yleisölle tuntemattoman filosofin elämäkerta, koulutuksen lopputyö ja ei-erityisen-helposti-lähestyttävä pohdiskelu etiikan, rakkauden ja ihmisten välisen yhteyden luonteesta. Kokonaisuus on sen verran monipolvinen, että se asettaa kerronnallisia haasteita. Levinasin kasvot ei aivan nouse haasteiden tasolle, mutta teoksena se on silti miellyttävän kunnianhimoinen ja omalaatuinen. Jatka lukemista ”Arvio: Levinasin kasvot – Idea on hyvä, mutta tekijä rakastaa sitä silti hieman liikaa”

Arvio: Filosofia aloittelijoille – Erinomaista luettavaa, kehnoa sarjakuvaa

FilosofiaAloittelijoille_kansi

Filosofia aloittelijoille on suomennoksena tuore, mutta mistään untuvikosta ei muuten ole kyse. Richard Osbornen käsikirjoittama ja Ralph Edneyn kuvittama tuhti sukellus länsimaisen filosofian historiaan ja kehitykseen on ilmestynyt englanniksi alun perin jo 1992. Se kuuluu erinäisiä ilmiöitä kansantajuisesti selittävään For Beginners -sarjaan, jonka osilla on nimensä lisäksi hyvin vähän yhteistä. Tarkoitus on tuoda yleissivistäviä, joskus vaikeatajuisina pidettyjä aiheita sarjakuvamuodossa lähemmäs kansanihmisiä. Rehellisesti sanottuna hyvin vähän yhteistä on myös tällä teokselle ja sarjakuvagenrellä. En missään nimessä halua profiloitua sarjispuristiksi, mutta silti minusta on vähän huijausta kutsua pääosin kuvitettua tietokirjaa sarjakuvaksi. Filosofia aloittelijoille sisältää muutaman sarjakuvaksi laskettavan pätkän ja muutoin sen ansiot teoksena ovat mielestäni selvät ja myönnettävät, mutta sarjiksena se ei ole kummoinen. Filosofia aloittelijoille runtaa lukijan aivopalloon 180 sivussa melkoisen määrän tietoa. Se on kansantajuinen, mutta ei silti aliarvioi lukijaansa. En ole filosofiaa niin paljon lukenut, että voisin arvioida tekijöiden tulkintoja ja valintoja aihepiirien ja käsiteltävien henkilöiden suhteen. Tällaiselle yleissivistystä arvostavalle perustallukalle kirja meni kuitenkin ihan täydestä, ja sen luettuani tunsin oloni fiksummaksi kuin ennen. Jatka lukemista ”Arvio: Filosofia aloittelijoille – Erinomaista luettavaa, kehnoa sarjakuvaa”

Arvio: Feynman – Harvinaisen mukaansatempaava elämäkerta, kunnes ei olekaan

cof

Tämä sarjakuva kertoo fyysikko Richard Feynmanista, ja siinä on erittäin hyviä osioita, vaikka loppua kohti homma kangistuukin. Kerron tämän aluksi, jotta jaksaisit lukea hieman metahöpöttelyä elämäkerroista: on aina mukavaa törmätä oikeanlaisella pieteetillä laadittuun ja laadukkaseen elämäkertateokseen. Jos henkilö ja hänen vaiheensa oikeasti kiinnostavat, monet elämäkerrat jättävät epätyydyttyneen olon suppeudellaan. Keskittyminen vain tiettyyn pieneen ajanjaksoon tai teemaan henkilön elämässä voi hyvin olla taiteellisesti perusteltu näkökulma, joka pitää teoksen yhtenäisenä. Kuitenkin, jos ollaan rehellisiä, kun perehdyn elämäkertaan, haluan tietää sen kohteesta, en sen tekijöistä. Jos tunnen henkilön jo hyvin, voi olla mielenkiintoista nähdä, mikä on esimerkiksi sarjakuvantekijän, elokuvaohjaajan tai kirjailijan tulkinta tutuista vaiheista ja niiden merkityksestä. Jos kuitenkaan en tunne kohdehenkilöä, kaikki tuo on toissijaista, jos henkilön tarina itsessään on kertomisen arvoinen.

cof

Tietyllä tavalla puolustan siis mielikuvituksettomiakin elämäkertoja, ns. Wikipedia-rakenteen mukaan laadittuja ”ensin tapahtui tätä ja sitten tätä” -listoja. Sellaisia Timo Koivusalon ohjaamia. Ne voivat olla taiteellisesti erittäin kunnianhimottomia ja silti vastata odotuksiini. Taiteellinen merkityksellisyys ei toki myöskään ole pahasta, ja se toki tekee taideteoksesta paremman. Toiseksi taiteellinen merkitys jää, jos elämäkerrasta nauttiakseni minun olisi oikeasti pitänyt ensin lukea se Wikipedia-artikkeli. Yhdestä modernin ajan merkittävimmistä fyysikoista kertova sarjakuva Feynman on näiden asioiden suhteen nuorallakävelijä: se on tarpeeksi kattava ja perusteellinen tyydyttämään tiedonjanoni, ja toisaalta myös näkemyksellisesti laadittu ja kerrottu, suurimman osan ajasta. Loppupuolella kirjaa tekijät alkavan hukkua määrä+laatu-yhtälönsä alle. Ilokseni Feynman selviää kuitenkin loppuun asti, pienin kompuroinnein mutta lentämättä turvalleen. Jatka lukemista ”Arvio: Feynman – Harvinaisen mukaansatempaava elämäkerta, kunnes ei olekaan”

Arvio: Economix – Sarjakuva siitä, kuinka talous toimii (ja ei toimi)

cof

Tämä sarjakuva on tuhti paketti. Michael Goodwinin ja Dan E. Burrin Economix – Sarjakuva siitä kuinka talous toimii (ja ei toimi) ottaa käsiteltäväkseen ei vähempää kuin koko modernin talousjärjestelmän historian ja sen vaikutukset maailmaan, jossa elämme tänä päivänä. Kyseessä on ihan puhdas tietokirja, joka on kirjoitettu sarjakuvamuotoon. Siinä on hyvin paljon samaa kuin aiemmin blogissa käsitellyssä The Age of Selfishness -kirjassa. Monimutkaisten vaikutussuhteiden ja taloustieteellisen teorian kiemuroita kansantajuistetaan ja lankoja ilmiöiden välille vedellään erittäin havainnollistavasti. Siinä, missä Age of Selfishness paneutui ainoastaan 1900-luvun kehitykseen, Economix aloittaa talouden käsittelyn 1600-luvulta jatkaen siitä Adam Smithin teorioihin, päätyen lopulta moderniin yritystalouteen. Se on avoimen asenteellinen, mutta pohjaa argumenttinsa faktoihin ja historiaan. Economix on erittäin vaikuttava infopaketti, joka onnistuu kunnianhimoisessa tavoitteessaan ihailtavasti. Jos haluaa hankkia esimerkiksi Twitterissä huudeltaville talouspoliittisille argumenteille helposti lihaa luiden ympärille, voi kirjaa suositella lämpimästi. Jatka lukemista ”Arvio: Economix – Sarjakuva siitä, kuinka talous toimii (ja ei toimi)”

Logicomix-ooppera – Turussa näytettiin toden teolla, mitä luovalla ajattelulla saadaan aikaiseksi

dav

No niin, ensin tiskiin lause, jonka olen halunnut sanoa jo pari päivää: kreikkalainen sarjakuva matematiikasta ja filosofiasta on adaptoitu turkulaiseksi oopperaksi. Tuossa on niin monta totaalisen epätodennäköistä yhdistelmää, että vastaavaa sanarimpsua ei varmasti olla aiemmin sanottu, eikä tulla toiste sanomaan. Opiskelijavoimin kasattu oopperasovitus Logicomixista pyöri Turussa vain noin viikon, joten onnea oli matkassa, että ehdin sen rientää tarkastamaan. Itse sarjakuvasta olen kirjoittanut jo aiemmin: kyseessä on matemaatikko-filosofi-loogikko Bertrand Russellin elämäntyön tarina. Jo sarjakuvan kohdalla olin vaikuttunut haastavan aihepiirin taklaamisesta, joten ooppera-vaikeuskertoimen lisääminen soppaan ansaitsee jonkinlaisen tuplahatunnoston. Jatka lukemista ”Logicomix-ooppera – Turussa näytettiin toden teolla, mitä luovalla ajattelulla saadaan aikaiseksi”

Arvio: Otsonipäiväkirjat – Visuaalinen vaihtoblogi

OtsoniPK_kansi

Pitkän linjan sarjakuvamies ja -kriitikko Tero Mielonen on lyönyt päänsä yhteen kokeneen kuvittaja Pentti Otsamon kanssa ensimmäistä sarjakuvajulkaisuaan varten.  Otsonipäiväkirjat kertoo savolaisesta ilmakehätutkija Paavosta, joka lähtee Hollantiin vaihtoon tekemään tutkimusta ilmakehän otsonista. Ei vaadita ihan kauheaa Sherlockia päättelemään, mistä inspiraatio tekstille on saatu, kun Mielonen on taustaltaan Itä-Suomen yliopiston ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija. Tässä mielessä kirjan alkuun sijoitettu disclaimer ”hahmot ovat mielikuvituksen tuotetta mutta tiede todellista” vaikuttaa hieman ylidramaattiselta Jatka lukemista ”Arvio: Otsonipäiväkirjat – Visuaalinen vaihtoblogi”

Arvio: Logicomix – logiikka koetuksella

Logicomix_kansi

Matematiikan ja logiikan historiaa 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Logicomixin aihe on vähintäänkin omaperäinen ja uskalias, ja kirja on siihen nähden hyvin onnistunut. Se on sukellus matemaattiseen logiikkaan ja analyyttiseen filosofiaan, ja kertoo matemaatikko-loogikko Bertrand Russellin tarinan kautta, miten looginen päättely rakentuu. Jatka lukemista ”Arvio: Logicomix – logiikka koetuksella”

Arvio: Äideistä parhain – Haastava psykoanalyysikirja kirjoittamisesta

ÄideistäParhain_kansi

Alison Bechdelin toinen omaelämäkerrallinen romaani Äideistä parhain on aikamoisen monimutkainen metaviidakko. Isäsuhdetta käsitellyt Hautuukoti keskittyi Bechdelin lapsuuden ja nuoruuden tärkeisiin tapahtumiin, äitisuhteesta kertova Äideistä parhain on tarina kirjoittamisesta. Bechdel kertaa ja reflektoi kirjoitusprosessiaan molempien kirjojen kohdalta. Tuntuu siltä, että Hautuukoti on ollut tekijälleen niin valtava työ, että sitä on täytynyt prosessoida toisenkin kirjan verran. Äideistä parhain on itsenäinen teos, mutta sitä ei olisi olemassa ilman edeltäjäänsä. Jatka lukemista ”Arvio: Äideistä parhain – Haastava psykoanalyysikirja kirjoittamisesta”