Arvio: Crisis Zone – Aivan ilmiselvästi vuoden 2020 tärkein sarjakuva

Alun perin minulla ei ollut tähän vuoden loppuun mitään ihmeellisiä suunnitelmia, tarkoitus oli jatkaa arviojonon purkamista aivan normaaliin tapaan. Tapaninpäivän aamuna heräsin kuitenkin mielessäni päivänselvä ilmestys: blogivuoden 2020 voi päättää vain yksi sarjakuva, ja se on Crisis Zone. Simon Hanselmannin vimmaisa luovuustornado, uskomaton voimannäyte, kriisiaikojen turvariepu ja peloton tuki. Kun 2020 yritti lannistaa meitä tuijottamalla suoraan silmiimme, Crisis Zone katsoi armotta vuotta vastapalloon ja pakotti sen perääntymään. Muutamaa hengähdystaukoa lukuunottamatta Hanselmann julkaisi tarinaa instagramissaan kymmenen ruutua per päivä (siis joka päivä!) hellittämättä otetta hetkeksikään. Crisis Zonen päätyttyä oli selvää, että olimme todistaneet jotain erittäin ainutlaatuista: salamaniskua jossa tilaisuus, innoitus, taito ja maailma asettuivat kohdalleen tavalla, jota en oleta näkeväni enää koskaan. Eli pahoittelut sarjiksille, jotka tulivat nyt bumpatuiksi viikolla eteenpäin, mutta tämä vuosi on Crisis Zonen. 

Vinkki: 5+1 sarjakuvaa lahjaksi valmistuvalle nuorelle

Ylppärit ja ammattiin valmistumiset häämöttävät nurkan takana, ja lahja puuttuu? Kaikki kiikuttavat lakkipäälle Arabiaa, Iittalaa, Hackmania ja Fiskarsia, mutta sinua ei kiinnostaisi? Viinaakaan ei kehtaisi viedä, sehän on vasta hädin tuskin kahdeksantoista ja äiti raittiusliikkeen puheenjohtaja? Kun hätä on suurin, on Hyllyykin lähellä. Alla 5+1 suositusta sarjakuviksi, jotka ovat omiaan valmistujais- tai rippilahjoiksi. Tai siihen mitä jumalattomat käy ripin sijasta, nää käy siihenkin!

Arvio: Megg, Mogg & Pöllö – Hauska ja aivan kamala

Megg, Mogg & Pöllö on herättänyt kuohuntaa sarjispiireissä viime aikoina. Suomalaiseksi käännössarjakuvaksi kyseessä on melko poikkeava pala sarjakuvataidetta. Simon Hanselmannin naivistisen yksinkertaisesti kuvitettu kuvaus syrjäytymisestä, näköalattomuudesta ja kaikin puolin paskasta elämästä ei päästä helpolla. Se kutkuttaa sopimattomuudellaan ja törkeydellään samoja nauruhermoja kuin vaikkapa tv-komedia It’s always sunny in Philadelphia, mutta komediaa enemmän kyse on läpeensä lohduttomasta kertomuksesta niistä, jotka eivät koskaan päässeet elämän kyytiin.