Pohdinta: Haluan parempaa sarjisvinkkausta!

Mulla on tosi huonosti kuvia, joissa ois paljon sarjiksia kerralla, niin tää saa nyt kelvata!

Pitkästä aikaa ajattelin raapustaa tällaisen pohdintatekstin ilman sen kummempaa motiiivia, perustuen ihan vain sarjisteemoihin, joita mielessä on viime aikoina liikkunut. Joulun alla lahjavinkit ovat ajankohtaisia, ja olenkin Twitterissä jälleen ihastellen seurannut kirjastotyöläisten, kirjailijoiden ja muiden lukuaktivistien kirjavinkkaustyötä. Tarkkoja, mutta ei ulossulkevia vinkkejä, ei jumittumista kaavoihin, paljon materiaalia ilman itsensä toistoa. Kaikki tämä ammattitaito muistutti minua jälleen siitä, että olen itse aivan sysisurkea vinkkaaja. Sarjisiharrastuksen ja erityisesti tämän blogin takia minulta kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti sarjisvinkkejä, ja vaikka voisi kuvitella harrastelijakriitikon nauttivan päästessään tykittelemään suosituksia, yleensä oloni muuttuu päinvastoin hyvin nihkeäksi. Huomaan toistelevani samoja teoksia kysyjästä riippumatta, joko ikiklassikoita tai sitten niitä viimeistä viittä sarjista, jotka lukemistostani ovat jääneet mieleen. Ei erityisen kattavaa tai kysyjäystävällistä. Sama vaivaa sarjisvinkkaamista mielestäni laajemminkin. Siksipä halusinkin mietiskellä, mitä tilanteelle olisi tehtävissä.

Jatka lukemista ”Pohdinta: Haluan parempaa sarjisvinkkausta!”

Aku Ankka 2019 – Skenepoliisi tarkistaa tason

Ankka2019_kansi

Disclaimer: Kirjoitin tekstin omasta näkökulmastani, eli ex-tilaajan vinkkelistä. Tajusin vasta tekstin kirjoitettuani, että ehkäpä sarjisharrastajista suuri osa tilaa edelleen Aku Ankkaa ja olen itse laumasta eksyneessä vähemmistössä. Toivottavasti tästä tekstistä saa silti jotain irti, vaikka Ankan vaiheita olisikin säännöllisesti seurannut.

Jos jokin on varmaa, niin se, että kerran jos olet Aku Ankkaa tilannut, niin puhelinmyyjät soittelevat siitä tuomiopäivään asti. Ja todennäköisyysmatematiikan mukaisesti, kun toistojen määrä lähestyy ääretöntä, myös harvinainen esiintymä lopulta tulee tapahtumaan. Ja niin kävi kesällä 2019 kun sata kertaa puhelinmyyjälle ”ei” sanonut bloggaaja päätyikin sanomaan ”kyllä”. Niinpä olen päässyt pitkästä aikaa nauttimaan säännöllisestä Disney-annoksesta ja tarkastelemaan Suomen merkittävimmän sarjakuvainstituution nykytilaa. Onko siitä edes mitään sanottavaa, vai porskuttaako Ankka vuosikymmenestä toiseen junan lailla? Pääresepti on kyllä erittäin tuttu, mutta silti lehdestä on kaivettavissa jonkinasteista muutosta, eivätkä ne kaikki ole edes huonoon suuntaan! Lisähyötynä tilauksesta opin, että Sanoma-tilin asetuksista saa laitettua puhelinmarkkinointikiellon helposti päälle. Ei ole perään soiteltu. Eli win-win! Jatka lukemista ”Aku Ankka 2019 – Skenepoliisi tarkistaa tason”

Arvio: Aku Ankan Slangisota – Onnen koettelua murresarjakuvan lainalaisuuksilla

cof

Hei, pääsen taas nostamaan esiin guilty pleasure -sarjakuvagenreäni, murresarjakuvia! Kaapista tulin ulos tämän kyseenalaisen mieltymyksen kanssa jo pari vuotta sitten, mutta ehkäpä blogiin on sen jälkeen löytänyt pari uuttakin lukijaa, joille voin tässä tuottaa pettymyksen. Kyllä, tämä kynäniskabloggaaja ei vieläkään ole lukenut Akiraa alusta loppuun tai kaikkia Tinttejä, mutta murresarjakuvia on kyllä kahlattu mennen, tullen ja palatessa. Niinpä Sanoman uusin murrekokoelma Aku Ankan Slangisota löysi tiensä käsiini hyvinkin ripeästi. Genren ystävänä minun oli vaikea vastustaa tämän kirjan speksejä: pelkkiä Carl Barksin tarinoita ilman heikkolaatuista täytemateriaalia, vain Stadin slangia, jonka toimivuus Ankassa on minulle jo todistettu, ja kääntäjinä monia mielenkiintoisia helsinkiläisiä, kuten Asa, Tuomari Nurmio, Kati Kovács ja Cledos. Viimeisin toisaalta muodosti saman tien myös kirjan suurimman riskin: kun Ankan käännökset ovat aina olleet tiukasti säänneltyjä ja toimitettuja, ja se on niiden laadun perimmäinen syy, voiko laatu säilyä kun hommiin otetaan kokemattomia tekijöitä, joiden ansiot ja osaaminen ovat ihan jotain muuta kuin sarjakuvakääntämistä? Lyhyt vastaus: ei se ihan voi, vaikka Slangisota ei totaalinen floppi olekaan. Jatka lukemista ”Arvio: Aku Ankan Slangisota – Onnen koettelua murresarjakuvan lainalaisuuksilla”

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Roope Ankan elämä ja teot

cof

Kokeilenpa aloittaa uutta juttutyyppiä, jossa palaan koko elämäni rakkaimpien sarjakuvien pariin ja koitan löytää niistä vielä kerran jotain uutta sanottavaa. Itseoikeutetusti sarjan saa avata Roope Ankan elämä ja teot, jota olen aiemmin käsitellyt vain hyvin pikaisesti sivuten. Toivotaan, että juttusarja ei jää yhden kirjoituksen mittaiseksi!

Kävipä harvinaislaatuinen tilanne. Lukujono oli päässyt tyhjenemään, ja seuraavat kirjaston varaukset olisivat noudettavissa vasta muutaman päivän päästä. Rahat olivat menneet joululahjoihin ja kaikenlaiseen riettaaseen elämään, joten sarjiskauppaankaan ei ollut juuri nyt asiaa. Piti siis palata hyllystä jo valmiiksi löytyvien klassikoiden pariin. Pläräilin kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin kuitenkin sarjakuvaan, jonka olen lukenut ehkä useammin kuin minkään muun painotuotteen. Viime vuosina taukoa on tullut, mutta vuosien 1998 ja 2010 välillä luin kirjan suunnilleen kerran vuodessa. Sen jälkeen nide on tullut avattua ehkä kerran tai kaksi, kun muut sarjikset ovat vallanneet vapaat, lukemiseen käytettävissä olevat ajat. Nyt oli taas aika avata ja tavata Roope Ankan elämä ja teot. Jatka lukemista ”Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Roope Ankan elämä ja teot”

Arvio: Minä, Roope-setä – Reliikki nelivärisestä historiasta

dav

Ankkaan ei ole blogissa vielä juuri uppouduttukaan. Sattumalta käsiini eksyi legendaarisen järkälekokoomasarjan osa Minä, Roope-setä. Toistakymmentä Carl Barks-klassikkoa samoissa kansissa on tuhti paketti, ja mukana on myös harvemmin muualla julkaistuja tarinoita. Valkokantiset Minä-kirjat ovat monen muistoissa: ne eivät mahtuneet oikein mihinkään hyllyyn, olivat mahdottomia kuljettaa mukana ja lukeminenkin vaatii tukitason. Kai näiden kohdalla on haluttu saada aikaan mielikuva definitiivisestä teoksesta. Jälkikäteen tarkasteltuna Minä, Roope-setä kuitenkin sisältää paljon ilmeisiä heikkouksia. Jatka lukemista ”Arvio: Minä, Roope-setä – Reliikki nelivärisestä historiasta”