Arvio: Villimpi pohjola – Pelinavaus / Kypsyyskoe / Lapsus / Valomerkki

cof

Villimpi pohjola on jännä strippisarjis. Sillä ei ole samanlaista statusta kuin Viivillä ja Wagnerilla, Fingerporilla tai nuorempien lukijoiden keskuudessa esimerkiksi Fok_itillä. JP Ahosta ei kaiveta vakiohaastateltavaksi sarjakuva-aiheisiin lehtijuttuihin samalla tavalla kuin Pertti Jarlaa. Silti Ahonen ja Villimpi pohjola ovat vuosien saatossa salakavalasti hiipineet arkikäyttöön ja VP-strippejä pomppaa aika ajoin  esiin toimistojen seiniltä tai yksittäisinä nettimeemeinä. Luettuani neljä strippejä kokoavaa kirjaa ymmärrän hiukan, miksei suosio ole kasvanut suuremmaksi. VP:n olisi ainakin muutama vuosi sitten pitänyt olla täysin minun juttuni: yliopisto-opiskelijoista kertova sarjis nörtti- ja kaljavitseillä höystettynä kuulostaa optimaaliselta samaistumiskokemukselta, mutta jokin VP:ssä estää kiintymästä siihen täysillä. Minulla on muutamia arvauksia, mikä se voisi olla, mutta mitään varmaa en ole vielä löytänyt. Jatka lukemista ”Arvio: Villimpi pohjola – Pelinavaus / Kypsyyskoe / Lapsus / Valomerkki”

Mainokset

Arvio: Krazy & Ignatz 1916-1918 – Love in a Kestle or Love in a Hut

dav

Tähän kirjaan tartuin puhtaasti sivistävistä syistä. Vielä nykypäivänäkin on vaikea väittää itseään sarjakuvaharrastajaksi, jos ei pysty sanomaan mitään strippisarjakuvien suurimmasta legendasta, George Herrimanin Krazy Katista. Vuonna 1913 alkanut sarjakuva on inspiroinut käytännössä kaikkia jälkeensä tulevia strippisarjakuvia, lukemattomia kirjailijoita ja esimerkiksi animaatioiden kulta-ajan merkittäviä tekijöitä Chuck Jonesista Friz Frelengiin ja Tex Averyyn. Krazy Kat on perusasetelmaltaan mitä yksinkertaisin sarjis, jonka anarkistinen, absurdi ja korupuheisesta matalaotsaiseen sujuvasti liikkuva tyyli antaa sille viehätysvoimansa. Kissa Krazy rakastaa Ignatz-hiirtä, hiiri vihaa kissaa, hiiri heittää kissaa tiilellä, kissa pitää tätä rakkaudenosoituksena. Tästä asetelmasta Herriman ammensi 31 vuotta strippisarjakuvaa. Krazy & Ignatz on yksi sarjakuvan uusimpia kokoelmia, joita niitäkin on tehty jo kymmenien vuosien ajan. Kirjaan kuuluvat koko sivun mittaiset sunnuntaistripit niiden alusta huhtikuussa 1916 vuoden 1918 loppuun saakka. Jatka lukemista ”Arvio: Krazy & Ignatz 1916-1918 – Love in a Kestle or Love in a Hut”

Arvio: Rontticomics – Ihmismeri

dav

Juho Maurisen Rontticomics-stripit herättivät huomion jo ilmestyessään verkkoon ensimmäisiä kertoja. Suomalaisia strippisarjiksia ei ole liikaa, ja lehtien palstoja hallitsevat jättiläiset ovat viihtyneet siellä jo jonkin aikaa. Onhan Fingerporin konsepti edelleenkin älykäs ja stripit osuvat kohtuullisella prosentilla, mutta uuden aallon tekijälle on mielestäni ollut tilausta. Rontticomicsilla on sauma osua tähän markkinarakoon. Maurisen stripit ovat pelkistettyjä ja suoraviivaisia, mutta niillä on selkeä omaleimainen ote ja huumori on löytänyt oman äänensä ripeästi alusta alkaen. Ihmismeri on sarjan ensimmäinen kokoelma, josta löytyy blogista tuttuja kaskuja sekä kirjaa varten laadittua materiaalia. Ei strippisarjakuva koskaan täydellistä nauruparaatia sivulta toiselle ole, mutta Rontticomicsilla on paljon potentiaalia, minkä Ihmismeri osoittaa. Jatka lukemista ”Arvio: Rontticomics – Ihmismeri”

Arvio: Minä Lewis Trondheim – Oliko nuoren aikuisen angsti erilaista neljännesvuosisata sitten?

dav

Sarjakuvataiteilijat tykkäävät tehdä omaelämäkertoja. Niitä on tässäkin blogissa arvioitu yksi jos toinenkin. Usein kyse on siitä, että taiteilija on kokenut elämässään jotain poikkeuksellista, mikä on voinut osaltaan ajaa häntä sarjakuvailmaisun pariin, ja tästä poikkeuksellisesta tapahtumasta syntyy myös kertomisen arvoinen tarina. Siinä ranskalaisen Lewis Trondheimin Minä Lewis Trondheim eroaa monista verrokeistaan. Se ei kerro oikeastaan mistään. Kirjan alussa 28-vuotias Lewis, jota kuvastaa naivistinen, yrmy kotkahahmo asuu Pariisissa ja hengailee sarjakuvataiteilijapiireissä. Hän tapaa vastentahtoisesti naisystävänsä tuttavia, pohtii muuttoa rauhallisemmille alueille ja maistaa menestystä Japanissa julkaistavalla Kärpänen-sarjallaan. Lewis on perusepämiellyttävä, neuroottinen taiteilijanplanttu, jonka tarinat syntyvät päänsisäisistä epävarmuuden jaakopinpaineista ja arkisesta elämästä suhteellisen rajatussa kuplassa. Jatka lukemista ”Arvio: Minä Lewis Trondheim – Oliko nuoren aikuisen angsti erilaista neljännesvuosisata sitten?”

Arvio: The Essential Dykes to Watch Out for – 25 vuotta elämänmakuista lesboilua

dav

Olen aiemmin blogissa kehunut Alison Bechdelin omaelämäkerrallisia sarjakuvaromaaneja Hautuukoti ja Äideistä parhain. Nuo sarjat tiivistävät Bechdelin tyylin, joka on sekoitus anarkismia ja hienostuneisuutta, lakonista vakavuutta ja lämmintä komediaa. Bechdelin pääteos on kuitenkin 25 vuoden ajan jatkunut strippisarjakuva Dykes to Watch Out for (suom. Lepakkoelämää). Se dokumentoi ystäväporukan elämää keskikokoisessa amerikkalaisessa kaupungissa vuodesta 1983 vuoteen 2008. The Essential –kirja ei sisällä kaikkia Bechdelin strippejä, mutta suurin osa on kirjassa mukana ja kaikki tärkeät juonikuviot käydään läpi. Jatka lukemista ”Arvio: The Essential Dykes to Watch Out for – 25 vuotta elämänmakuista lesboilua”

Arvio: Naisen kanssa – Parisuhteen käyttöohje

dav

Pari viikkoa sitten postilaatikosta tupsahti yllättäen paketti, josta löytyi anonyymi Naisen kanssa –sarjakuvakirja. Ensimmäinen ilta meni tehdessä salapoliisintyötä lähettäjän selvittämiseksi, mutta kyllähän sieltä tuttu henkilö löytyi taustalta. Shout-outit Joonakselle, kiitokset kirjasta! Muistan Naisen kanssa –sarjakuvan 90-luvun lopun Nyt-liitteistä, joissa strippejä aikanaan julkaistiin. Tuolloin huumori meni vielä hieman yli hilseen, nyt tilanne oli toinen. Tosin edelleenkään Naisen kanssa ei naurattanut kauheasti, tällä kertaa vain eri syistä. Teppo Sillantauksen ja Mikael Gyllingin lakonisesti käsikirjoittama ja Stéphane Rossen realistisen dokumentaarisesti kuvittama Naisen kanssa tarjoaa parisuhteeseen muutamia oivalluksia, mutta pääasiassa valitettavan väsyneitä läppiä. Jatka lukemista ”Arvio: Naisen kanssa – Parisuhteen käyttöohje”

Arvio: Ressu ja Punainen Paroni – Kiehtova oppitunti Tenavista ja koirasta

Ressu_kannet

Pistin kuvaan sekä etu- että takakannen, koska lentäjä-Ressu on cool

Tenavat on Yhdysvalloissa sarjakuvainstituutio, jota voinee Suomessa verrata vain Aku Ankkaan. Lähes 50 vuotta ilmestynyt sanomalehtisarja on harvinaisuus, siihen ovat samaistuneet miljoonat lapset, nuoret ja aikuiset. Kaikki stripit ovat lähteneet Charles M. Schulzin kynästä, ja sarja päättyi hänen eläköityessään. Toisaalta sarjakuvaharrastajalle tuollainen valtava aineisto tuottaa haasteita: miten lähteä perehtymään syvemmin sarjakuvaan ja sen merkitykseen, mistä ottaa kiinni? Jatka lukemista ”Arvio: Ressu ja Punainen Paroni – Kiehtova oppitunti Tenavista ja koirasta”