Arvio: Blacksad 4 & 5 – Tyylikeskeisyydestä hahmokeskeisyyteen

dav

Etsiväkissa Blacksadin koettelemukset jatkuvat kirjasarjan 4. Ja 5. osassa Yhdysvaltain eteläosissa. New Orleansiin sijoittuva Hiljainen helvetti ja sieltä road tripin tavoin kohti Meksikon rajaa matkaava Amarillo ovat laadukkaita ja esittelevät Blacksadiin uusia näkökulmia, mutta ei toki niin paljoa, että perusasioista tingittäisiin. Ensimmäiset osat fiilistelivät noir-tyyliä ja 1950-luvun loppupuolen miljöötä. Näissä myöhemmissä osissa Juan Diaz Canales ja Juanjo Guarnido alkavat marssittaa esiin henkilöhahmoja yhä voimakkaammin. Jatka lukemista ”Arvio: Blacksad 4 & 5 – Tyylikeskeisyydestä hahmokeskeisyyteen”

Arvio: Blacksad 1-3 – Kunnianhimoa tyylin alla

Blacksad1_kansi

Espanjalais-ranskalainen noir-dekkari Blacksad on tehnyt läksynsä. Ensimmäisen kirjan alkutahdeilta lähtien on selvää, että Marlowet on luettu ja nähty. Blacksadit ovat 50-luvun USA:han sijoittuvia tarinoita nimikkohenkilö-yksityisetsivän tutkimuksista korruption ja poliittisen kuohunnan sävyttämässä ympäristössä. Sarjakuvan omaperäisyys tulee siitä, että hahmot ovat eri eläinlajeja, joiden ominaisuudet kuvastavat esimerkiksi heidän luonteenpiirteitään, valta-asemaansa tai suhdettaan päähenkilökissaan. Käsikirjoittaja Juan Diaz Canales ja kuvittaja Juanjo Guarnido luovat Blacksadilla erittäin tyylipuhdasta noiria, joka toimii albumien lyhyissä annoksissa hyvin. Pidemmät tarinat voisivat herkästi venähtää itsetarkoituksellisen tyylikikkailun ja pastissin puolelle. Jatka lukemista ”Arvio: Blacksad 1-3 – Kunnianhimoa tyylin alla”