Arvio: Ihmenainen – Todellinen amatsoni

mde

Minun on vaikea selittää tahatonta tunnereaktiota, joka iski päälle Wonder Woman -leffan alussa ja pysyi päällä melkein sen koko ajan. Silmäkulmat meinasivat kostua jatkuvasti, etenkin taistelukohtausten aikana, kun tuli niin iloinen fiilis voimaannutetun naissukupuolen puolesta. En toki voi oikeasti tietää, kuinka paljon joku tuntematon nainen leffasta voimaantuu. Silti olo siitä, että tässä nähdään jotain sellaista, mitä on odotettu iät ja ajat, oli niin vahvana minussa, että se yritti purkautua kyynelinä lähes kaksi tuntia. Suomessa fiilis voi helposti olla tämä, sen verran vähälle huomiolle Ihmenainen on täällä jäänyt. Oikeuden puolustajien riveissä on tullut esiinnyttyä muutaman kerran, mutta leffan jälkimainingeissa julkaistu Jill Thompsonin Todellinen amatsoni on ensimmäinen Ihmenaisen nimeä kantava nimike. Ei voi muuta sanoa kuin oli jo aikakin. Toisaalta Todellinen amatsoni on ensimmäiseksi suomenkieliseksi Ihmenainen-julkaisuksi minusta outo valinta. Se on sarjakuvana ihan ok, mutta ei antanut ainakaan minulle lainkaan sitä, mitä kirjalta odotin saavani. Jatka lukemista ”Arvio: Ihmenainen – Todellinen amatsoni”

Arvio: The Invisibles Omnibus – Kun kirjoittaja saa 1500 sivua ja vapaat kädet

dav

Huhhuh, loppuihan se. Vaikka sarjakuvien lukeminen on ennen kaikkea nautinto eikä suoritus, niin tuntui hyvältä laskea viimeistä kertaa käsistään Grant Morrisonin 90-luvun intohimoprojekti The Invisibles. Vuosina 1994-2000 ilmestynyt lehti on kasattu yksiin kansiin ja tuloksena on järkäle, jolla ottaa hengiltä oikein tähdättynä varmaan jopa aikuisen ihmisen. Fyysisen vaikeuskertoimensa lisäksi Invisibles haastaa myös sisällöllään. Morrison on pakannut tarinaan salaliittoja, aikamatkailua, ulottuvuuksien välistä hyppelyä, suoraviivaista toimintaa, irrallisia tarinoita, alusta loppuun ulottuvaa juonta, happoisia huumehoureita ja ufojen abduktiokokemuksia toinen toisensa päälle. Perässä pysyminen on työlästä ja välistä kärryiltä tippuu väkisinkin. Invisibles on kunnianhimoinen, mutta kärsii tekijänsä malttamattomuudesta keskittyä hiomaan hyviä ideoita timanteiksi. Jatka lukemista ”Arvio: The Invisibles Omnibus – Kun kirjoittaja saa 1500 sivua ja vapaat kädet”