Arvio: Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita

cof

Selailin tuossa vähän aikaa sitten Hyllyyn Top 40 -listausta ja tajusin, että arvioitujen teosten keskiarvosanan perusteella blogin ehdoton MVP on Hanneriina Moisseinen. Kahdesta luetusta teoksesta kaksi on blogin topvitosessa. Siksi onkin outoa, että en ole haalinut luettavakseni enempää hänen teoksiaan. Oli korkea aika kopata Setit ja partituurit lukulistalle. 2010 ilmestynyt kirja edeltää siis tässäkin blogissa valtaisan vaikutuksen tehneitä Isää ja Kannasta. Se on myös yhteydessä edeltäjäänsä, Sen syntyyn, jossa Moisseinen kasasi Vienankarjalan ronskeja kansantarinoita sarjakuvaksi. Setit ja partituurit jatkaa samalla linjalla, mutta vaihtaa nykyiseen kansanperinteeseen. Käytännössä formaatti on täysin sama kuin Yhesti yhes paikas -kirjoissa. Lyhyitä tarinoita, jotka ovat käyneet jollekin tutulle ja joista voi tunnistaa itsensä, ja ehkä naurun kautta päästää irti pienistä traumoistakin. Tällä kertaa ei mennä ihan toplistoille, sillä vaikka Moisseisen tyyli vankka onkin, kerrontatapa ei pärjää esimerkiksi Ville Piriselle. Kirjan seteistä vain pari malttaa herkutella tilanteilla tarpeeksi. Jatka lukemista ”Arvio: Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita”

Mainokset

Arvio: Kannas –Mahtavan hienoa historiankirjoitusta

dav

Hanneriina Moisseinen ei päästä lukijoitaan helpolla. Raskaan henkilökohtaisen Isä-teoksen jälkeen hän on siirtynyt kuvaamaan toisen maailmansodan vähän käsiteltyjä tragedioita. Kannas on kertomus sodan jalkoihin jäävistä. Sotilaasta, josta kauheat kokemukset vievät voiton ja jota julma ympäristö ei armahda. Maatalon tyttärestä, joka joutuu jättämään kaiken ja jota sodan miehet riepottelevat kohtuuttomasti. Ja eläimistä, etenkin lehmistä, joita koitetaan sodan jaloista pelastaa, mutta jotka kärsivät tietämättä miksi. Kannas on saanut paljon huomiota ja siitä on kirjoitettu ilmestymisensä jälkeen laajalti. Se ei kuitenkaan ole ihme, sen verran ansiokas historiankirjoitus ja tunteiden välittäjä se on. Jatka lukemista ”Arvio: Kannas –Mahtavan hienoa historiankirjoitusta”

Arvio: Isä – Rohkea ja raastava kuvaus suuresta tuskasta

dav

Hanneriina Moisseinen on vähintään yksi tämän hetken puhutuimpia suomalaissarjakuvataitelijoita. Hänen uusin teoksensa, toiseen maailmansotaan sijoittuva Kannas, on kerännyt ylistäviä kommentteja joka puolelta. Itselleni Moisseinen ei aiemmin ole tuttu, joten otin tutustumisteokseksi hänen edellisen sarjakuvansa, omaelämäkerrallisen Isän vuodelta 2013. Tämän kirjan jälkeen en lainkaan ihmettele Moisseisen saamaa ylistystä. Isä käsittelee todella raskasta aihetta, läheisen katoamista. Kirjailijan isä on kadonnut saaresta Kallavedellä 80-luvun lopulla, ja kirja kuvaa läheisten surua ja epätietoisuutta tragedian vanavedessä. Jatka lukemista ”Arvio: Isä – Rohkea ja raastava kuvaus suuresta tuskasta”