Kirja vs. Leffa – Sin City

Pääsin jälleen hiljattain vierailemaan Ylen mainiossa Kirja vs. Leffa -ohjelmassa. Tällä kertaa käsittelyssä oli Sin City, ja etenkin elokuvan pohjana toimivat kolme kirjaa eli nimiteos, Kohtalokas tappo ja Keltainen äpärä. Sin Cityähän olen hieman funtsinut tekstimuodossakin, joskin eri teokseen keskittyen. Samoja pääpointteja kuitenkin löytyy molemmista tuotoksista: Sin City toimi nuorempana paremmin, ihan kovin montaa millimetriä syvyyttä siinä ei ole, ja siitä on ihan ok nauttia kunhan Cityyn ei jää asumaan. Kanssani keskustelemassa ovat sarjakuvantekijä Anssi Vieruaho ja toimittaja Jarmo Laitaneva.

Kuuntele Kirja vs. Leffa -jakso Yle Areenasta

Kirja vs. Leffa – Vartijat ja Batman

Hoksasin tuossa, että tänne blogin puolelle en ole tehnyt minkäänlaista dokumentaatiota tämänvuotisista vierailuista radion puolelle. Olen päässyt kahteen kertaan osallistumaan Yle Puheen Kirja vs. leffa -ohjelman sarjisaiheisiin jaksoihin. Alta löytyvät linkit noihin tunnin mittaisiin keskusteluihin. Nämä ovat olleet tosi kiva lisä omaan sarjishöpinäharrastukseen, toivottavasti niitä myös kuuntelee mielellään!

Batman – Käsittelyssä pääasiassa sarjakuvat Ensimmäinen vuosi ja Pitkä pyhäinpäivä sekä The Dark Knight -elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi Suomi-Rivendell-Asgard-blogin Aasa Timonen ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Vartijat – Käsittelyssä Vartijat-sarjakuva ja Watchmen-elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi sarjakuvatutkija Laura Antola ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Sin City – Hell and Back

cof

Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä -sarja etenee jo kolmanteen osaansa. Kun olen retroaktiivisesti keksinyt sarjalle sääntöjä, olen tunnistanut kehityksestäni tietynlaisia käännekohtia. Lapsuuden ensimmäiset kunnon sarjismuistot (tämä on vielä tulossa), itsenäinen lukeminen ja tunne omasta kirjasta (Roope Ankan elämä ja teot), pottunokista ja eläinhahmoista ”realistisiin ihmishahmoihin” (Hämähäkkimies) ja ensimmäinen ”aikuisten sarjakuva”, joka on tämän osan teema. Voi olla, että keksin näitä käännekohtia joskus vielä lisääkin, mutta näillä näkymin neljä osaa on loppusaldo, joilla minuuteni on sarjakuvissa rakennettu.

cof

Heräsin ”vakaviin” sarjakuviin verrattaen myöhään. Yläasteella oli kiire soittaa bändissä ja kasvattaa finnejä naamaan ja lukiossa oli niin paljon luettavaa koulun puolesta, että suunnilleen kaikki vapaa-ajan lukeminen viikottaista Akkaria lukuunottamatta jäi taka-alalle. Niinpä henkisen kehityksen aika, jolloin muukin kuin huumori- tai seikkailumateriaali alkaa kiinnostamaan, meni enemmän tai vähemmän sarjispimennossa. Palasin sarjakuvien pariin 2005, kun teattereihin tärähti ensimmäinen Sin City -leffa. Elokuva itsessäänhän on ensiluokkaista pintakiiltoa ja kikkailua, niin hyvin tehtynä, että sitä on vaikea vastustaa. 17-vuotiaaseen se iski kovaa, joten elokuvan jälkeen oli pakko haalia näppeihin myös sarjista. Isä onnistuikin joltain työreissulta tuomaan tuliaisina Hell and Back -kirjan, joka tuolloin oli melko tuore ja sattumalta viimeiseksi jäänyt Sin City -julkaisu. Tässä tapauksessa se oli ensimmäinen lukemani Sin City, joten sain sarjaan melko erilaisen ensikosketuksen kuin suurin osa lukijoista. Ja Frank Millerkään ei ollut vielä kyseenalainen hahmo, oi niitä aikoja! Jatka lukemista ”Ilman tätä sarjakuvaa en olisi minä: Sin City – Hell and Back”

Arvio: Yön ritari III – Herrakansa

Yön ritari 3 -sarjakuvan kansi, jossa mustavalkoinen Batman

Tieto siitä, että Frank Miller ja Brian Azzarello palaavat Yön ritari -sarjan pariin oli vähän kuin James Woods ja Zack Snyder ilmoittaisivat tekevänsä jatko-osan Suurelle gangsterisodalle. Periaatteessa on kiva nähdä erinomaisen alkuperäisen taideteoksen saavan uutta huomiota, mutta hhnngggghhh. Alkuperäiset tekijät ovat tässä välillä flipanneet vainoharhaiseen alt-rightiin, kun taas uudet vahvistukset ovat aiemmissa töissään olleet  hienovaraisia kuin kymmenen kilon leka ja tyylitajuisia kuin Vesa Keskinen. En kuitenkaan suostunut luopumaan toivosta, sillä olen pitänyt joistain Millerin parjatummistakin teoksista, Azzarello on tehnyt ainakin yhden hyvän Hulk-stoorin ja tykkään hieman salaa Snyderin 300-tulkinnasta. Yön ritari III – Herrakansa on juuri julkaistu suomeksi, joten ei muuta kuin tulta päin pelonsekaisin tuntein! Ja mikä helpotus: se ei ollut niin kamala kuin olisi voinut olla, jos nyt ei ihan täydellinen napakymppikään. Minun on vaikea olla kovinkaan objektiivinen arvostelija, joten tekstille täytyy antaa intoiluvaroitus. Jatka lukemista ”Arvio: Yön ritari III – Herrakansa”

Arvio: Ronin – Soturin tuskainen taival

Ronin_kansi

Frank Millerin kirjoittama ja kuvittama Ronin on vuosina 1983-84 alun perin julkaistu minisarja, joka kertoo isännättömän samurain, eli roninin ja Agat-nimisen demonin taistelusta kahdessa eri ajassa ja paikassa, feodaalisessa Japanissa ja 2000-luvun alun New Yorkissa. Se on sarjakuvan suuren miehen, Frank Millerin, ensimmäinen askel parrasvaloihin ja siihen statukseen mikä hänelle rakentui 1990-luvun aikana. Se on dramaattinen kertomus kunniasta, ahneudesta, rakkaudesta ja teknologiasta. Se on myös sarjakuva, josta en vielä kahden lukukerran jälkeen muistanut yhtään mitään muuta, kuin sen että en kamalasti tykännyt. Oli suorastaan raastavaa tietää, että omasta hyllystä löytyy sarjakuva (vieläpä hyväksi yleisesti mielletty sellainen), joka on omassa mielessä puhdas valkoinen läikkä. Kolmas kerta siis toden sanoo. Kyllähän tästä nyt on perkele tolkku saatava, ei se Miller niin vaikeaselkoinen artisti ole. Jatka lukemista ”Arvio: Ronin – Soturin tuskainen taival”