Arvio: Jokeri – Plääh

dav

Kun nappasin kirjastosta kainalooni Brian Azzarellon ja Lee Bermejon Jokerin, aavistelin jo hieman pahaa. Tutun, paskaisen hymyn valtaama kansi on toisaalta komea, toisaalta sen estetiikka on kulahtanutta kauhukuvastoa kliseisimmillään. Ei ole mitään kiistämistä sen suhteen, etteikö Jokeri olisi supersankarisarjakuvan kiehtovimpia hahmoja, mutta samanaikaisesti se tarkoittaa, että hän on myös väistämättä yli- ja väärinkäytetty. Aivan kuten Hämähäkkimiehen suurimpien juonien takaa täytyy lähes aina paljastua Vihreä Menninkäinen, on käsikirjoittajilla pakkomielle tunkea Jokeria joka käänteeseen, sopi hän sinne tai ei. Jokerille omistettu oma kirja on siis mahdollisuus tutkia hahmoa ja sen mahdollisuuksia uusilla tavoilla, tai sitten vain mässäillä niillä ilmiselvillä jokerismeilla, joita kymmenet Batman-tarinat ja elokuvat pursuavat yli äyräidensä. Valitettavasti Azzarellon ja Bermejon Jokeri on puhtaasti jälkimmäisen kategorian kamaa.

Lue loppuun

Arvio: Dark Night – A True Batman Story

DarkNight_kansi

Ansioituneen animaatio- ja sarjakuvakäsikirjoittaja Paul Dinin henkilökohtainen Dark Night ei oikeastaan ole Batman-tarina lainkaan. Sitä ei ole julkaistu DC:n vaan aikuisempiin julkaisuihin erikoistuneen alamerkki Vertigon nimen alla. Batman ei taistele tuttujen vihollistensa kanssa, eikä esiinny läheskään jokaisella aukeamalla. Dark Night on tarina hiljaisesta ja mielikuvitukseensa pakenevasta lapsesta, josta kasvaa hiljainen ja mielikuvitukseensa pakeneva aikuinen – aikuinen, joka osaa peittää lapselliset piirteensä, mutta on edelleen niiden vanki. Dini kertoo tarinassa siis itsestään ja käänteentekevistä kuukausista vuonna 1993. Tuolloin Batman-animaatiosarjan parissa työskennellyt käsikirjoittaja tuli ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi, mikä laukaisi kerralla kierteeseen masennuksen, jonka taustalla oli paljon teeskentelyä, epävarmuutta ja murhetta.

Lue loppuun

Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut

dav

Kirjoitus sisältää spoilereita Walking Dead –sarjiksen osista 1-4, Game of Thronesin kausilta 1-6, Batman: Killing Jokesta ja 43 vuotta vanhoista Hämähäkkimiehistä.

Luin hiljattain Walking Dead –sarjiksen osat 3 ja 4. Niiden aikana lukeminen alkoi tympäistä, jopa siinä määrin, että perinteisen arvion kirjoittaminen ei huvittanut lainkaan. Samaa oiretta oli havaittavissa jo aiemmin lukiessani kahta ensimmäistä osaa. Tuolloin kuitenkin ajattelin ongelman olevan zombigenressä, ehkä se vain oli osaltani loppuun kaluttu. Kolmos-nelosen aikana tajusin kuitenkin, että ongelma ei ole zombeissa, vaan nykydraamaan liittyvässä trendissä, jossa lukijan/katsojan pitäisi välittää hahmosta ilman, että tähän on annettu mitään syytä. Lue loppuun

Arvio: Batman – Pöllöjen hovi/Pöllöjen kaupunki

BatmanPöllöt_kansi

Pöllöjen Hovi on Batmanissä alun perin vuonna 2011 esitelty rikossyndikaatti, joka keikautti Gothamin totuttuja valtasuhteita päälaelleen osana DC:n New 52 –lanseerausta. Kun Batman-lehden numerointi aloitettiin tuolloin alusta, tuotiin tuttuihin ympyröihin uusi uhka. Egmontin Suomessa julkaisemat Pöllöjen hovi ja Pöllöjen kaupunki –kirjat kertovat tarinan Batmanin ja Hovin ensimmäisestä kohtaamisesta. Ne eivät ole mitään mullistavaa, mutta silti taitavasti kerrottua ja brutaalisti kuvitettua batmanöintiä. On oma temppunsa saada 80 vuotta rikollisia niputtaneelle Batmanille uskottavia uusia vastustajia ja siinä Pöllö-kirjat onnistuvat. Koska Bruce Wayne ei voi koskaan lakata kipuilemasta vanhempiensa kuolemaa joka hiton tarinassa, tuodaan Batmanin syntytarinaankin uusia kulmia. Jopa ne tuntuvat pääosin uskottavilta, eivätkä heikennä Scott Snyderin ja Greg Capullon suoritusta. Lue loppuun

Elokuva: Batman v. Superman on sarjisleffojen lopun alku

BvS
Joko tällä kertaa raunioitettu kaupunki kuvastaa myös supersankaribuumin tilaa? Kuva: DC

23.3. teattereihin jysähtää (taas kerran) supersankarirymistely, jonka toivotaan (taas kerran) pyyhkivän pöytää entisillä lipputuloennätyksillä. Ideana on (taas kerran) ottaa kasa ikonisia sarjakuvahahmoja ja pistää heidät keskenään samaan leffaan. Batman v. Superman on nimeltään yksiselitteisen kuuloinen. Ennakkotietojen mukaan nimi ei kata läheskään koko elokuvan ideaa. Päätäky on toki pistää nämä kaksi viittasankareista suurinta kisailemaan keskenään, mutta samaan aikaan valkokankaille marssitetaan myös Ihmenainen, Salama ja Vesimies. Lue loppuun

Arvio: Batman: Synkkä voitto – Batmania tyylipuhtaimmillaan

SynkkaVoitto_kansi

On lähes rikollista, että olen blogannut jo viidettä kuukautta kirjoittamatta enempää Batmanista. Sarjisblogi ilman Batmania on kuin Adam West ilman Burt Wardia: mustanharmaa ja paljon vähemmän seksiä sisältävä. Minisarja Synkkä voitto on jatko-osa Pitkä pyhäinpäivä –tarinalle, ja se on batmanointiä koko rahalla. Mukaan ei ole sotkettu juuri mitään Gothamin ulkopuolista DC-universumista, estradille marssitetaan koko liuta aitoja Batman-vihulaisia ja jopa Bruce Waynen esiintymiset siviilihahmossaan on minimoitu. Bat-tyydytys bat-nälkään pitäisi siis tällä opuksella hoitua, varsinkin kun mistään huonosta sarjiksesta ei ole kyse. Lue loppuun

Arvio: Valtakunta ja voima – Koko DC-universumin kokoinen pompöösi ooppera

ValtakuntajaVoima_sivu

Alun perin vuonna 1996 neliosaisena minisarjana julkaistu Valtakunta ja voima (Kingdom come) on taiteilija Alex Rossin hengentuote. Maalauskuvituksin vaikuttavaa sivuntäytettä tuottava Ross oli kovassa huudossa 90-luvun puolivälissä, ja kun hän esitteli idean minisarjasta DC:lle, oli vastaanotto mitä todennäköisimmin vähintäänkin innokas. Mark Waidin käsikirjoittama minisarja on suomennettu ja koottu koviin kansiin muutama vuosi sitten. Kyseessä on virallisen DC-kaanonin ulkopuolelle sijoittuva kokonaisuus, joka yltyy tarinan edetessä lievästi sanottuna kohtalokkaisiin mittasuhteisiin. Lue loppuun