Kirja vs. Leffa – Vartijat ja Batman

Hoksasin tuossa, että tänne blogin puolelle en ole tehnyt minkäänlaista dokumentaatiota tämänvuotisista vierailuista radion puolelle. Olen päässyt kahteen kertaan osallistumaan Yle Puheen Kirja vs. leffa -ohjelman sarjisaiheisiin jaksoihin. Alta löytyvät linkit noihin tunnin mittaisiin keskusteluihin. Nämä ovat olleet tosi kiva lisä omaan sarjishöpinäharrastukseen, toivottavasti niitä myös kuuntelee mielellään!

Batman – Käsittelyssä pääasiassa sarjakuvat Ensimmäinen vuosi ja Pitkä pyhäinpäivä sekä The Dark Knight -elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi Suomi-Rivendell-Asgard-blogin Aasa Timonen ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Vartijat – Käsittelyssä Vartijat-sarjakuva ja Watchmen-elokuva. Keskustelemassa itseni lisäksi sarjakuvatutkija Laura Antola ja toimittaja Jarmo Laitaneva. Kuuntele tästä.

Arvio: Teräsmies – Punatähden poika

teracc88smiespunatacc88hdenpoika_kansi

Rullailin tuossa Hyllyy-arkistoja taaksepäin ja tajusin, että supersankaritörmäilyt ovat olleet rankasti aliedustettuina jo melkein pari vuotta. Tarvetta täyttämään sopii hyvin yksi nykypäivänä jo varmaan tunnetuimmista Teräsmies-sarjakuvista, Punatähden poika. Sattumalta tämä on myös yksi Hyllyyltä yleisimmin kyselty arvio (mikä ei tietenkään ole kamalan paljon, mutta kuitenkin), ja viimeinen niitti oli kun Ahvenaarion Paavo oli jättänyt tämän ”perintölistalleen”, josta toivoi arvioita tehtävän oman bloginsa lopettamisen jälkeen. Että tässä sitä nyt ollaan. Mark Millarin, Dave Johnsonin ja Kilian Plunkettin vaihtoehtotodellisuus, jossa Teräsmiehen avaruusalus laskeutuikin Yhdysvaltain sijaan Neuvostoliittoon. Pelkäänpä, että joudun tuottamaan pettymyksen tämän arvion perään kyselleille todetessani, että Punatähden poika on mielestäni sarjakuva, jonka idea kuulostaa vinkeämmältä kuin itse sisältö. Neuvostoliitto jää tarinassa pikkunäppäräksi yksityiskohdaksi, kun jälleen kerran pohditaan absoluuttisen vallan absoluuttista turmeluvoimaa ja asetetaan Teris vastakkain niin Batmanin kuin Lex Luthorinkin kanssa.

Jatka lukemista ”Arvio: Teräsmies – Punatähden poika”

Arvio: Batman – The War of Jokes and Riddles

cof

Olen niin noheva supersankarisarjakuvan seuraaja, että näköjään saan luettua yhden Batman-tarinan kustakin DC-universumin uudelleenkäynnistyksestä. 2010-luvun alkupuolta hallinneesta New 52 -sarjasta tuli luettua Pöllöjen hovi/Pöllöjen kaupunki -kaksikko, ja DC Rebirth-kokonaisuudesta on nyt vuorossa The War of Jokes and Riddles. Jos laatu on tällaista, niin enempää en kaipaakaan, vaan keskityn jatkossakin haalimaan materiaalini virallisen universumi-aikajanan ulkopuolelta. Satunnaislukijalle The War of Jokes and Riddles näyttäytyy ilottomana, teennäisen kohtalokkaana ja jotenkin epämääräisenä. Siinä on mukana pari mielenkiintoista ja kunniamaininnan arvoista ideaa, mutta suuremmilta osin se tuntuu ihmeelliseltä Shaft/DC-sotahybridiltä. Käsikirjoittaja Tom King on kovasti kiitelty supersankarivisionääri, ja kuvittajapari Mikel Janínin ja Clay Mannin ote on tuoreen moderni, mutta molemmat tuntuvat silti kompastuvan kliseisiin ja modernin supersankarisarjiksen ärsyttäviin tyylikeinoihin. Tai sitten yleinen negailuni vain esti näkemästä sarjakuvassa kauheasti mitään onnistumisia, tiedä häntä. Jatka lukemista ”Arvio: Batman – The War of Jokes and Riddles”

Arvio: Yön ritari III – Herrakansa

Yön ritari 3 -sarjakuvan kansi, jossa mustavalkoinen Batman

Tieto siitä, että Frank Miller ja Brian Azzarello palaavat Yön ritari -sarjan pariin oli vähän kuin James Woods ja Zack Snyder ilmoittaisivat tekevänsä jatko-osan Suurelle gangsterisodalle. Periaatteessa on kiva nähdä erinomaisen alkuperäisen taideteoksen saavan uutta huomiota, mutta hhnngggghhh. Alkuperäiset tekijät ovat tässä välillä flipanneet vainoharhaiseen alt-rightiin, kun taas uudet vahvistukset ovat aiemmissa töissään olleet  hienovaraisia kuin kymmenen kilon leka ja tyylitajuisia kuin Vesa Keskinen. En kuitenkaan suostunut luopumaan toivosta, sillä olen pitänyt joistain Millerin parjatummistakin teoksista, Azzarello on tehnyt ainakin yhden hyvän Hulk-stoorin ja tykkään hieman salaa Snyderin 300-tulkinnasta. Yön ritari III – Herrakansa on juuri julkaistu suomeksi, joten ei muuta kuin tulta päin pelonsekaisin tuntein! Ja mikä helpotus: se ei ollut niin kamala kuin olisi voinut olla, jos nyt ei ihan täydellinen napakymppikään. Minun on vaikea olla kovinkaan objektiivinen arvostelija, joten tekstille täytyy antaa intoiluvaroitus. Jatka lukemista ”Arvio: Yön ritari III – Herrakansa”

Arvio: Jokeri – Plääh

dav

Kun nappasin kirjastosta kainalooni Brian Azzarellon ja Lee Bermejon Jokerin, aavistelin jo hieman pahaa. Tutun, paskaisen hymyn valtaama kansi on toisaalta komea, toisaalta sen estetiikka on kulahtanutta kauhukuvastoa kliseisimmillään. Ei ole mitään kiistämistä sen suhteen, etteikö Jokeri olisi supersankarisarjakuvan kiehtovimpia hahmoja, mutta samanaikaisesti se tarkoittaa, että hän on myös väistämättä yli- ja väärinkäytetty. Aivan kuten Hämähäkkimiehen suurimpien juonien takaa täytyy lähes aina paljastua Vihreä Menninkäinen, on käsikirjoittajilla pakkomielle tunkea Jokeria joka käänteeseen, sopi hän sinne tai ei. Jokerille omistettu oma kirja on siis mahdollisuus tutkia hahmoa ja sen mahdollisuuksia uusilla tavoilla, tai sitten vain mässäillä niillä ilmiselvillä jokerismeilla, joita kymmenet Batman-tarinat ja elokuvat pursuavat yli äyräidensä. Valitettavasti Azzarellon ja Bermejon Jokeri on puhtaasti jälkimmäisen kategorian kamaa.

Jatka lukemista ”Arvio: Jokeri – Plääh”

Arvio: Dark Night – A True Batman Story

DarkNight_kansi

Ansioituneen animaatio- ja sarjakuvakäsikirjoittaja Paul Dinin henkilökohtainen Dark Night ei oikeastaan ole Batman-tarina lainkaan. Sitä ei ole julkaistu DC:n vaan aikuisempiin julkaisuihin erikoistuneen alamerkki Vertigon nimen alla. Batman ei taistele tuttujen vihollistensa kanssa, eikä esiinny läheskään jokaisella aukeamalla. Dark Night on tarina hiljaisesta ja mielikuvitukseensa pakenevasta lapsesta, josta kasvaa hiljainen ja mielikuvitukseensa pakeneva aikuinen – aikuinen, joka osaa peittää lapselliset piirteensä, mutta on edelleen niiden vanki. Dini kertoo tarinassa siis itsestään ja käänteentekevistä kuukausista vuonna 1993. Tuolloin Batman-animaatiosarjan parissa työskennellyt käsikirjoittaja tuli ryöstetyksi ja pahoinpidellyksi, mikä laukaisi kerralla kierteeseen masennuksen, jonka taustalla oli paljon teeskentelyä, epävarmuutta ja murhetta.

Jatka lukemista ”Arvio: Dark Night – A True Batman Story”

Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut

dav

Kirjoitus sisältää spoilereita Walking Dead –sarjiksen osista 1-4, Game of Thronesin kausilta 1-6, Batman: Killing Jokesta ja 43 vuotta vanhoista Hämähäkkimiehistä.

Luin hiljattain Walking Dead –sarjiksen osat 3 ja 4. Niiden aikana lukeminen alkoi tympäistä, jopa siinä määrin, että perinteisen arvion kirjoittaminen ei huvittanut lainkaan. Samaa oiretta oli havaittavissa jo aiemmin lukiessani kahta ensimmäistä osaa. Tuolloin kuitenkin ajattelin ongelman olevan zombigenressä, ehkä se vain oli osaltani loppuun kaluttu. Kolmos-nelosen aikana tajusin kuitenkin, että ongelma ei ole zombeissa, vaan nykydraamaan liittyvässä trendissä, jossa lukijan/katsojan pitäisi välittää hahmosta ilman, että tähän on annettu mitään syytä. Jatka lukemista ”Pohdinta: Tapettaviksi kasvatetut”

Arvio: Batman – Pöllöjen hovi/Pöllöjen kaupunki

BatmanPöllöt_kansi

Pöllöjen Hovi on Batmanissä alun perin vuonna 2011 esitelty rikossyndikaatti, joka keikautti Gothamin totuttuja valtasuhteita päälaelleen osana DC:n New 52 –lanseerausta. Kun Batman-lehden numerointi aloitettiin tuolloin alusta, tuotiin tuttuihin ympyröihin uusi uhka. Egmontin Suomessa julkaisemat Pöllöjen hovi ja Pöllöjen kaupunki –kirjat kertovat tarinan Batmanin ja Hovin ensimmäisestä kohtaamisesta. Ne eivät ole mitään mullistavaa, mutta silti taitavasti kerrottua ja brutaalisti kuvitettua batmanöintiä. On oma temppunsa saada 80 vuotta rikollisia niputtaneelle Batmanille uskottavia uusia vastustajia ja siinä Pöllö-kirjat onnistuvat. Koska Bruce Wayne ei voi koskaan lakata kipuilemasta vanhempiensa kuolemaa joka hiton tarinassa, tuodaan Batmanin syntytarinaankin uusia kulmia. Jopa ne tuntuvat pääosin uskottavilta, eivätkä heikennä Scott Snyderin ja Greg Capullon suoritusta. Jatka lukemista ”Arvio: Batman – Pöllöjen hovi/Pöllöjen kaupunki”

Elokuva: Batman v. Superman on sarjisleffojen lopun alku

BvS
Joko tällä kertaa raunioitettu kaupunki kuvastaa myös supersankaribuumin tilaa? Kuva: DC

23.3. teattereihin jysähtää (taas kerran) supersankarirymistely, jonka toivotaan (taas kerran) pyyhkivän pöytää entisillä lipputuloennätyksillä. Ideana on (taas kerran) ottaa kasa ikonisia sarjakuvahahmoja ja pistää heidät keskenään samaan leffaan. Batman v. Superman on nimeltään yksiselitteisen kuuloinen. Ennakkotietojen mukaan nimi ei kata läheskään koko elokuvan ideaa. Päätäky on toki pistää nämä kaksi viittasankareista suurinta kisailemaan keskenään, mutta samaan aikaan valkokankaille marssitetaan myös Ihmenainen, Salama ja Vesimies. Jatka lukemista ”Elokuva: Batman v. Superman on sarjisleffojen lopun alku”

Arvio: Batman: Synkkä voitto – Batmania tyylipuhtaimmillaan

SynkkaVoitto_kansi

On lähes rikollista, että olen blogannut jo viidettä kuukautta kirjoittamatta enempää Batmanista. Sarjisblogi ilman Batmania on kuin Adam West ilman Burt Wardia: mustanharmaa ja paljon vähemmän seksiä sisältävä. Minisarja Synkkä voitto on jatko-osa Pitkä pyhäinpäivä –tarinalle, ja se on batmanointiä koko rahalla. Mukaan ei ole sotkettu juuri mitään Gothamin ulkopuolista DC-universumista, estradille marssitetaan koko liuta aitoja Batman-vihulaisia ja jopa Bruce Waynen esiintymiset siviilihahmossaan on minimoitu. Bat-tyydytys bat-nälkään pitäisi siis tällä opuksella hoitua, varsinkin kun mistään huonosta sarjiksesta ei ole kyse. Jatka lukemista ”Arvio: Batman: Synkkä voitto – Batmania tyylipuhtaimmillaan”